Oi minä ainakin muistan kun 5-13 vuoden ikäisenä oli niitä kavereita/ystäviä, paljon vietettiin aikaa, pelattiin, oltiin ulkona, laskettiin mäkiä ja tehtiin vaikka mitä pöljyyksiä, mutta nyt 16 vuotiaana olen ollut yksin noin kolme vuotta, en vaan kestä tätä kiikkutuolissa istumista ja pihalle katsomista. Olen yrittänyt saada näitä lapsuuden kavereita yhteen, mutta ollaan kasvettu omiin suuntiin. P.S tulevassa Duudsonit Tuli Taloon -jaksossa käsitellään yksinäisyyttä, muistakaa seurata!
Muistoja lapsuudesta
HD3000
2108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei kulkija 16-vuotias!
Toivottavasti on ok, että kommentoin tekstiäsi.
Sä olet nuori ihminen ja elämä on edessäsi. Kirjoittamastasi päättelen, että sinulla on ollut hyvä lapsuus, kavereita ja ystäviä, paljon tekemistä. Nyt olet ollut yksin kolme vuotta ja ikään kuin elämästä sivussa.
Uskon, että kohdallasi yksinäisyys on ohimenevä ja nuoruuden epävarmuuteen ja kasvuun liittyvä asia.
Olet lisäksi ollut aloitteellinen kun olet yrittänyt saada lapsuuden kavereita yhteen. Hyvä! Mutta jos tämä ei tuota tulosta, voisitko löytää jostain uusia kavereita. Ehkä lapsuuden kaverisuhteisiin voi palata joskus myöhemmin elämässä. Jokin uusi harrastus? Jokin järjestö? Pappina uskallan suositella myös seurakuntaa. Kirkossakin tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. Jos olet katsonut pihalle kolme vuotta, toivon, että jostain keräät rohkeuden astua elämään. Kiikkutuolissa ehdit olla vanhanakin!
Toivon sulle rohkeutta!
Siunausta elämääsi
Päivi-pappi Hämeestä
Tuo on valitettavan yleistä, että lapsuuden kavereista kasvetaan ainakin jossain määrin erilleen. Se on ihan ymmärrettävää, sillä ihmiset muuttuvat niin paljon kun lapsesta kasvetaan aikuiseksi ja sä alat olemaan jo aikuisuuden kynnyksellä.
Nyt vaan uusia kavereita katselemaan! Käyt varmaan jossain koulussa, joten sieltä niitä yleensä saa. Toivottavasti lapsuuden kavereistasikin saisit edes joskus seuraa.