tiedän erään miehen joka on osoittanut olevasta kiinnostunut minusta ja minäkin olen jollain asteella kiinnostunut hänestä, mutta en uskalla ilmaista sitä enkä tiedä miten sen voisin tehdä..
asumme kohtalaisen lahellä toisiamme, mutta näemme aika harvoin. olemme ns. puolituttuja. Olen sairastanut kuusi vuotta masennusta ja pelkään että kun/jos saisin kerrottua hänelle masennuksestani hän ei haluisikaan olla kanssani..minulla on erittäin huno itseluottamus enkä ole koskaan seudustellut. Olen muutenkin aika epäsosiaalinen tai en ehkö epäsosiaalinen, mutta minulla ei ole juuri kavereita ja pelkään että kukaan ei pidä minusta joten olen sen vuoksi sulkeutunut ja hiljainen ja miellytän muita..
olen monesti ollut ihanstunut masennukseni aikana (jotain ihanaa onneksi elämässä myös tapahtuu) mutta koskaan en ole uskaltanut lähestyä ihastuksen kohdetta koska ajattelen että hän näkee minussa vain huonot piirteeni (tai siis mielestäni minussahan on vain huonoja piirteitä...)
kaiken lisäksi sairastan syömishäiriötä, olen itsetuhoinen ajoittain ja mieliala muutenkin aaltoilee paljon... uskon ettei kukaan haluaisi olla kanssani.. :/
Onko samanlaisia kokemuksia teillä ja miten olette päässeet eteenpäin niistä?
asumme kohtalaisen lahellä toisiamme, mutta näemme aika harvoin. olemme ns. puolituttuja. Olen sairastanut kuusi vuotta masennusta ja pelkään että kun/jos saisin kerrottua hänelle masennuksestani hän ei haluisikaan olla kanssani..minulla on erittäin huno itseluottamus enkä ole koskaan seudustellut. Olen muutenkin aika epäsosiaalinen tai en ehkö epäsosiaalinen, mutta minulla ei ole juuri kavereita ja pelkään että kukaan ei pidä minusta joten olen sen vuoksi sulkeutunut ja hiljainen ja miellytän muita..
olen monesti ollut ihanstunut masennukseni aikana (jotain ihanaa onneksi elämässä myös tapahtuu) mutta koskaan en ole uskaltanut lähestyä ihastuksen kohdetta koska ajattelen että hän näkee minussa vain huonot piirteeni (tai siis mielestäni minussahan on vain huonoja piirteitä...)
kaiken lisäksi sairastan syömishäiriötä, olen itsetuhoinen ajoittain ja mieliala muutenkin aaltoilee paljon... uskon ettei kukaan haluaisi olla kanssani.. :/
Onko samanlaisia kokemuksia teillä ja miten olette päässeet eteenpäin niistä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokeilemalla selviää. Ihmissuhteista ei koskaan tiedä etukäteen, niin kuin harvasta muustakaan asiasta tässä maailmassa. Vedätkö jotain "psyykenlääkkeitä"? Nehän saavat tunnetusti mielialan aaltoilemaan voimakkaasti.
Itse olen psykoosista kärsivä ja masentunut parisuhteessa elävä. Avoimuus on ollut avain asemassa jotta kumppani ymmärtää paremmin. Tietää että välillä voi yöllä herätä mun harhoihin vaan että ne menee ohi kyllä enkä satuta. Syön lääkeitä kylläkin niin pahimmat oireet pysyy kurissa.
Puhukaa ja katsokaa :)
Sama juttu vain sillä erotuksella että minulla ei ole syömishäiriötä ja olen mies. Tuskinpa sitä enää 25-vuotiaana mitään seurustelusuhdetta saa kun olisi pitänyt olla asialla jo paljon nuorempana.
Pahinta on tietenkin tämä ahdistuneisuushäiriö ja raju sosiaalisten tilanteiden pelko jonka takia serusuteleminen olisi mahdotonta.
Siis seurusteleminen. :)
Ihan turhaan mietit asioita noin monimutkaisesti.
eikun sanot suoraan ihastuksellesi ja jos tuntuu että haluat kertoa masennuksestasi niin kerro mutta voithan olla myös kertomastta mitä se haittaa.jos ihastuksesi tuntee samoin on hän sinuun tykästynyt ja sinun luonteeseesi.
ja jos ei synkaa niin hän ei ole sinua varten.
ja mitä haittaa yksinolossa on?
saa tehdä mitä haluaa ja yms.
peittoat pelkosi ja kokeilet.
ei kannata pelätä epäonnistumisia ja itselleen pitää osata nauraa.
kaikilla meillä aaltoilee mielenalat johan täällä suomessa muuttuu kun joka päivä kelitkin ja sää on mitä sattuu.sou what?:)