Kauniita

Aika viipyy

Kadun kulmalla kaunis hetki jo poissa,
silti viipyy huokaus silmissä noissa.
Siihen ajatus jää, oliko se vain satua,
myöhäistä lienee niitä haaveita katua.

Aika jos kultaa vielä herttaisen näyn,
samoja askeleita kun uudelleen käyn.
Tunnen sen hetken ja paikan niin luulen,
askeleen narskeen vielä korvissa kuulen.

Tunnelma

Niin ovat kummia kulkijan retket,
kauniita joskus nuo katselun hetket.
Lyhyet tovit siinä haaveeksi vaihtuu,
puheen sorina menneeseen haihtuu.

Tämä pieni hetki oli tuulessa soiva,
hempeästi haikasi siinä mieli unelmoiva.
Tarinoita tarjosi, tarttui joku sana kieleen,
muistojen tunnelma tallentui mieleen.

Kauniisti kirjoitat. Kirjoittaisit suoraan kaivatullesikin.

Silmäkulmasta

Miten on kaunis kulkunsa vakaa,
hymy vaiennut kultakruununsa jakaa.
Vaikka siihen ei timantteja taiottukaan,
silti loiste ei mene siitä hukkaan.

Kuin luotu olisi kirkkaisiin tähtiin,
silmän loiste kun ohimennen nähtiin.
Niissä oli myös haalea haiku,
askeleet kun pois mennessään kaiku.

Eihän

Hiljainen sana haihtui hälinän ääneen,
tietää sen hetken taakse jääneen.
Oli siinä mukana aatoksien juoksu,
sananen kaunis ja parfyymin tuoksu.

Mitä se kertoo muistojen mielestä,
kasvojen ilmeestä, hentojen ajatusten kielestä.
Vaikka vaikenee hetki, ei vastaustaan säästää,
eihän tunne ulos valhetta päästä.

Ajatusten aika

Kuinka se nyt voisi olla oma,
hetken huumassa ajatus soma.
Elämän suolasta pieni karvas maku,
yhteisen sävelen soinnuille haku.

Mikä on viimeisen haaveen hetki,
vielä toistuu se sama tuttu retki.
Mielen päällä, kadun kulmassa kaikaa,
ajatukset siinä elivät yhteistä aikaa.

Arvaamatonta

Katosi hymy taakse kadun kulman,
tunsin sen kohtalon hetken julman.
Kuva silmistä sammui, katosi vain,
tyhjyyttä siihen tilalle sain.

Hävisi myös hetki jonka sattuma antoi,
kuvajainen kaunis minkä eteen kantoi.
Onnettaren arpa vai johdatuksen tulo,
niin arvaamaton on kauneuden sulo.

Jaadi jaa

Tottako

Silloin kulki omaa kulkuaan eräs,
silmäni sitä katsomaan heräs.
Siinä oli jotain joka mielen täytti,
suunnan kauniille ajatuksille näytti.

Oliko unestaan herännyt keiju,
satumaisena vaikka ilman siipiä leiju.
Totta vai tarua, ehkä suurta taikaa,
saatoimmeko elää samaa unta yhtä aikaa.

Upeita runoja. Kaunista ja koskettavaa.

hyvän yön suukko.

Ken tietää

Oli haave jo kääntynyt selin,
minä vain vielä sitä hetkeä elin.
Siinä hän oli, ehkä vartonut tovin,
odotellut kai jotakin kovin.

Sitä se on mikä mielessä herää,
tietoinen tunne vielä rohkeutta kerää.
Ottaa se aikaa, sitten antaa viedä,
siitä unelmasta muut eivät tiedä.

wau...hienoja tunnelmia

Näitä runoja on ihana lukea. Olet taitava, kaunista. Öitä.

Aihe

Ääneti lausuin siinä muutaman sanan,
suoti silmä melkein poskelle vanan.
Kurkusta kuivaa palaa kai nielin,
vastausta vaieten kuulla vielä mielin.

Kulki kaiho pitkin keväistä katua,
kuljetti mukanaan tätä kaipauksen satua.
Riimin rakoihin kätki elämän aiheen,
tunteiden tulkkina sen kauneuden vaiheen.

Voi. Siun lauseet kuulostaa kovin tutuilta. Kuin koti, hänen syli.

Pois

Äänet loittonevat haaveeni poistaa,
seinän muuri ne vielä kaikuna toistaa.
Olivat sointuja vaimenevin sävelin,
niin taas siinä yksin pois kävelin.

Niiden askelten jäljet hetkeksi jäivät,
haihtuivat pois kuin menneet päivät.
Jäänyt ei aikaa, paikkaa kulman takaa,
niitä pieniä hetkiä joita jakaa.

Älä mene pois, kirjoitat niin kauniisti. Hyvää yötä.

Muru

Oletko kuullut sen kaiun surun,
tallatessa katuun pienen sepelinmurun.
Kaivautuen kiinni sinne pohjan rakoon,
kiiruhtamalla ei pääse totuutta pakoon.

Siellä se on, vaon terävän viistää,
parketin pinnassa muistoa ei voi kiistää.
Oliko tuo myös mukana silloin,
elämän tuomia rosoja kun muistelen illoin.

Voi että, onpas kauniita ja myös murheellisia runoja.

En valitettavasti osaa runoja tulkita niin, että osaisin niistä lukea mitä on tapahtunut. Mutta kauniita ajatuksesi ovat kuitenkin, sanoissa on tunnetta...

Aurinkoa kaikkien päivään!
Siellä on pari astetta pakkasta ja täydellinen auringonpaiste. Ja tää lähtee tästä junailemaan itsensä töihin :)

Pöly

Pöly joka leijuu se tapansa taitaa,
kurkkua kutiaa kun kuljen kadun laitaa.
Ei väliä sen, tunne osaani auttaa,
tomun jättäjän kun aatos vielä sauttaa.

Tomusta ole seuraa, tarttuu lahkeen suuhun,
haaveet kiinnittyvät aivan johonkin muuhun.
Sydämen äänestä tämä tarina alkain,
pölyksi päätyen alla jalkain.