Moi olen 26v mies ja luulen että olen sekoamassa tai sitten olen löytämässä itseäni tai jotakin vastaavaa. Olen töissäkäyvä,minulla on tyttöystävä ollut jo 7 vuotta ja meillä on yhteinen omakotitalo,tyttöystävä on todella nätti mukava ja myös töissä. Ei ole lapsia,2 kissaa on. Näillä kriteereillä moni voisi kuvitella että pitäisi mennä hyvinkin mutta ei. Ongelmani on vastaava,olen noin 2 kuukauden ajan miettinyt ja tuntenut että elämäni on yhtä surkeeta arkea eikä meillä kuitenkaan tyttöystävän kanssa ole välttämättä tulevaisuutta,päivä päivältä tunnen enemmän että en enää rakasta häntä. Ja sen lisäksi mietin koko ajan että minun paikkani ei ole täällä hänen kanssaan kuvittelen koko ajan itseni jonkun muun kanssa paljon onnelisempana jossain muualla.elänkö jossain haavemaailmassa? Siis noin 90% päivästä mietin vaa aivan toisenlaista elämää. En ole avautunut tästä edes kenellekkään ystävälle,jos jollakin olisi ollut joskus samanlaisia tuntemuksia niin voisi mielellään kertoa omia kokemuksiaan? ja laittakaa asiallisia vastauksia kiittos :)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luultavasti ihan normaalia turtumista, kun on ollut tarpeeksi pitkään yhdessä. Kannattaisi etsiä jostain piristystä suhteeseen, tai sitten miettiä onko parempi olla yksin.
Jep samaa mieltä.
Hyvin sä osaat analysoida,mut äläpäs naura mun jutuille, ethän??
Kuten näet haluan aina sovintoa..........
...........