EN minäkään jaksa

Miesystävä huutaa, mutta vain känäs, ja nauraa, känäs, heittää huumoria, känäs.
Mutta osaa olla selvinpäin yhtä niitä kaikkia ihanaa, tai "ihanaa", .....
Minä en enää tiiä mitähän täs pitäs ajatel...
ku itehän oon ainaki selvinpäin aika hiljasta, tarpeen tullen tietenki puolustautuen.. harmittaa vaan niin, tarvin ratkaisun. Oon eläny tätä samaa kaavaa tai kaavahan on aina muuttunu mutta kuitenki yli kymmenen vuotta , saadakseni en mitään aikaseksi. Ja se siinä aikana on vieny multa ensin vei jokin en muista mikä koulukiusaamisen ohessa, ja sitten heti täytettyä kahdeksantoista ei muutako pikavippiä ja sun muita ... velkahelvetti ... en maksa, meen johonki, velkajärjestelyyn kai.. ohjaa muka hän, että kannattaisi, sai anteeksi velkansa..mutta tuo on tätä päivää. Ongelmani oikeastaan on että en muista, muistan joitan pätkiä nuoruudesta ja oonhan vieläki nuori 27, ja lapsuudesta, jotain... Oon vain aina jääny ulkopuolelle kaikesta. No miten pystyin koulunpenkillä istumaan kun kaikki ajatukset velluu pääs kuinka ne mua haukkuu ja kuin hauskaa onkaan välitunneilla kuulla sen blondisittisontiaisen satan haukkuja ku itekki tuntu olevan sellainen. Toisessa yläasteessa joutu kuunteleen kaikkia niitä. . mutta mie en jaksa muistaa, vai vaikuttaako ne minuun.... miten voi tietää.... mulla ei vaan oo ketään ku miesystävä ja ei se ymmärrä tai halua ymmärtää, on 5v poika, mutta sanonko suoraan.. mikään ei tunnu miltään... joo ja oon lukenu nuista lääkkeistä, kokeilen nyt vaan tota escitalopram actavista että miltä se tuntuu, no , kuukauden kokeilu aika tyhjyyttä vaan täynnä, ei oikeesstaan tunne mitään... mutta mieluummin sekin tunne ku vitunmoinen tuska saatana. koitan vähän aikaa ja jos heittää härän pyllyä yks kaks niin sit jatkan luonnonlääkkeillä.