Kaikkien näiden vuosien ajan psykiatreista ei ole minulle ollut mitään apua. Oikeastaan vain enemmän harmia joten kysynkin, että miten päästä eroon psykiatreista? Onko se niin yksinkertaista ettei enää ilmoittele mitään itsestään ja jos on joku käynti sovittuna niin jättää vain menemättä? Minulle on tullut sellainen tuntemus että voin paljon paremmin kun en ole psykiatrien vaikutuspiirissä.
Miten päästä eroon psykiatreista?
20+5
25342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tietääkseni voi vain ilmoittaa ettei koe enää tarvita hoidolle. Mun terapeutit on olleet mun koirat, nuppi selkeänä kun vievät säännöllisesti ulos ja koirapuistossa tulee ihmisiäkin tavattua.
Ei olisi kyllä ollenkaan uskottavaa jos nyt ilmoittaisin että tarvetta hoidolle ei ole vaikka juuri olin psyk. polilla valittamassa ahdistustani.
Jos et kerran halua apua, niin miksi ihmeessä käyt psykiatrisella polilla hakemassa apua? Psykiatriselta polilta saa juurikin psykiatrista apua. Jos se ei sinua auta, niin älä nyt hyvä ihminen hakeudu sinne!
Et taida oikein ymmärtää mistä on kyse. Lue www.madinamerica.com.
Aloittaja ei ollut tahdonvastaisessa hoidossa, joten hän voi irtautua hoitosuhteesta välittömästi tarvitsematta selitellä mitään. Mitä ihmettä hän valittaa?
En varmaan pääse koskaan psykiatrian piiristä pois kun on tehnyt sen virheen että on sellaiseen prosessiin aikanaan lähtenyt mukaan. Tulee vain sellainen olo että minua ahdistellaan lähes jatkuvasti.
Suomesssa on korkea ihmisoikeus laki ja vapaus joten sulla on oikeutesi jopa potilaana. Toteat vain että löysit muka paremman terapeutin ja siinä se! Tosin varalle katsoisin oikeasti hyvän terapeutin en siis sellaista mmmh, joo vai niin tyyppistä vaan sellasen aidosti kiinnostuneen sekä auttavan.
"Tosin varalle katsoisin oikeasti hyvän terapeutin en siis sellaista mmmh, joo vai niin tyyppistä vaan sellasen aidosti kiinnostuneen sekä auttavan."
Tämä puoli on jo kyllä kunnossa tai ainakin uskon niin.
"Tämä puoli on jo kyllä kunnossa tai ainakin uskon niin."
Olet siis menossa yksilöterapiaan. Mikäs siinä, jos on tyhmä ja rikas. Vielä ehdit tehdä fiksusti, ja muuttaa mielesi. Niissä menee oikeasti omaisuus. Sitten kun Kelan tuki loppuu, terapiaa joutuu kuitenkin terapeutin painostuksesta jatkamaan. (Koska tyhmähän ei osaa sanoa ei, ja tyhmä alunalkaenkin aloittaa kyseisen hoidon.)
Mitään oikeaa apua noista et tule saamaan. Esim. psykoanalyyttinen unentulkinta on roskaa 2000-luvun neurologisen tutkimuksen mukaan. Onnea todella tarvitset, jos tuohon hulluuteen lähdet.
Jos pakko on mennä johonkin terapiaan, ota ryhmäterapia. Se sentään vaikuttaa mielenterveyttä kohentavasti, vaikka ei itse sairautta poistakaan, eikä kärsimyksen perusluonnetta muutakaan.
"Kaikkien näiden vuosien ajan psykiatreista ei ole minulle ollut mitään apua. Oikeastaan vain enemmän harmia joten kysynkin, että miten päästä eroon psykiatreista?"
No psykiatreista nimenomaan on apua! Osaavat ajatella käytännöllisesti. Psykoterapeutit taas harvoin ymmärtävät mistään mitään.
Kognitiivisestä lyhytterapiasta on todistetusti hyötyä jos vain onnistuu löytämään sopivan terapeutin. Psykoanalyysi on tosiaan aivan silkkaa huuhaata.
No eipä tuosta terapiassa käymisestä varmasti haittaakaan ole kun kela kustantaa koko lystin. Sitten en kyllä enää varmaankaan kävisi terapiassa jos joutuisin omasta pussista kaiken maksamaan eli noin 80 euroa yksi 45 minuutin istunto.
Haluan kuitenkin uskoa että terapia antaa minulle edes vähän rohkeutta pidemmällä aikavälillä. Aika toivottomaltahan tämä minustakin tuntuu mutta mitä minulle sitten muka jää jos luovun terapiastakin joka on lähes ainut sosiaalinen kontaktini? Joutuisin varmaan samantien tappamaan itseni.
Soita ja peru aikasi, that's it! Ketään ei sinne pakoteta. Monet eivät pääse psykiatrin vastaanotolle vaikka haluaisivat, vaan joutuvat "tyytymään" yleislääkäreihin ja psykiatrisiin sairaanhoitajiin. Jätä ne psykiatriajat niille, jotka niitä haluavat. ÄLÄ kuitenkaan jätä vain menemättä ilmoittamatta mitään. Siinäkin menee yksi aika hukkaan, ja sinulle (oikeutettu) maksu.
Jättämällä ilmoittamatta siitä, että ei saavu paikalla voi auttaa jotain toista elämään vielä yhden myrkyttömän päivän lisää.
En pysty soittamaan enkä osaa perua koska pelkään sosiaalisia tilanteita.
Eikä mielestäni tarvitse olla noin ilkeä ahdistuneelle ihmiselle kun on muutenkin niin helvetin vaikeaa joka ikinen päivä. Kaippa minun sitten pitää pyytää anteeksi teiltä paremmilta ihmisiltä ja tappaa itseni.
Kuinka on mahdollista että ne sun perääsi ruikuttaa? Mut on potkittu pois hoidosta vasten tahtoani. Kaikki jätetty kesken ja lääkkeet kourassa kotiin nukkumaan ihan tokkurassa.
Mitä kreisi teit että lemppasivat hoidosta pois?Vai oliko mitään syytä?
Sitä minäkin ihmettelen että miten se on mahdollista. Antaisin kyllä mielelläni oman paikkani jollekkin toiselle.
20 5,olisikohan sellainen mahdollista että sanoisit terapeutille,josko pidettäisiin terapiassa pieni tauko,esim muutama kuukausi/puoli vuotta.Kokeilisit miten pärjäät ilman terapiaa.Palaisit hoitoon jos sinusta tuntuu että siihen on tarvetta.
Kyllä olet todellakin oikeassa mitä kauempana niistä pysyy sen terveempi olet.
Psykiatrit itse koukuttavat potilaansa kun he määräävät lääkkeitä joista ei pääse eroon.
Ensin lääkitys - sitten haittavaikutuksia - sitten lääkkeen lisäystä tai merkin vaihtamista - sitten vieroitusoireita - sitten uutta lääkettä - sitten yrittää itse päästä siitä eroon - sitten olo on niin kurja, että on pakko etsiä apua - sitten....
Näinhän se menee, eikös vain?
Ja systeemi pyörii uudessa sotesissakin.
No onhan se olo ollut jo alunperinkin kurja kun on pitänyt lähteä hakemaan "apua" psykiatrian parista. Tuntuu vain että sen jälkeen olo on vielä paljon entistä kurjempi eikä mikään ihme kun joutuu pysyvään lääkekierteeseen ja joutuu pompoteltavaksi paikasta toiseen. Osakseen saa mahdollisesti vielä psykiatrien ja lääkäreiden vähättelyt ja vittuilut jos ei suostu kaikkeen mitä he ehdottavat.
Ja sitten kun potilas on mennyt niin huonoon kuntoon "hoidosta" että eivät halua enää nähdä häntä pesevät kätensä ja potkaisevat ulos systeemistä epämääräisten diagnoosien kera.
Juuri näin. Mun olis pitänyt kerran mennä viikoks katkolle kun psykiatri ei tiennyt että pystynkö olemaan ilman alkoholia ja kannabista edes sitä viikkoa. En lähtenyt todistamaan sille mitään, enkä ole sen jälkeen käynyt siellä. Heti kun lopetti psykiatrien kuuntelun niin olo alkoi paranemaan ja olin tossa joku aika sitten 7kk ilman päihteitä. Ei lähtenyt masennus joka kuulemma johtuu kannabiksesta, vaikka masennus alkanut paljon aikaisemmin kuin kannabiksen piikittäminen.
Jos on huono psykiatri ja se aiheuttaa ahdistusta, niin ei missään nimessä kannata käydä!
"En lähtenyt todistamaan sille mitään, enkä ole sen jälkeen käynyt siellä. Heti kun lopetti psykiatrien kuuntelun niin olo alkoi paranemaan ja olin tossa joku aika sitten 7kk ilman päihteitä."
Tosi hienoa! Tässä todistuu oikeastaan se perusasia mikä ihmisiltä on hieman kadoksissa ja se on oman vastuunotto. Jokainen vastaa päätöksistään itse, niin hyvistä kuin huonoista. Jos henkilö haluaa lopettaa päihteiden käytön, hän tekee sen itse. Apua saa toki pyytää aina! Mutta lopulta päätös tulee lähteä aina itsestä. Siinä en näe mitään järkeä, että ilman päihteitä olla psykiatria varten tai psykiatrin päätöksestä. Todellinen muutos on lähdettävä aina ihmisestä itsestään. Sinun, tai kenenkään muunkaan, ei tarvitse todistaa psykiatreille yhtään mitään. He ovat olemassa sitä varten, että palvelet teitä, ei toisin päin.