Mistä tunnistaa uskovaisen?

Ei minulla ole mitään vakaumusta juomattomuuteen, koska käytän kyllä alkoholia, tosin suhteellisen harvoin. Minua vain kerran selvästi halveksi eräs henkilö, koska en ollut juonut kertaakaan itseäni humalaan ennen kuin täytin 18. Syy tähän oli se, että isä ja äiti eivät suostuneet ostamaan minulle sellaista määrää alkoholia, jolla olisi saanut aikaan humalan eikä minulla ollut vanhempaa sisarta tai veljeä, joka olisi voinut hakea minulle. Tämä henkilö sanoi minulle, että alkoholin säännöllinen käyttäminen on normaalia ja jos juo alkoholia, on juotava humalaan asti, koska se on sen tarkoitus ja jos juo vaikka vain pari olutta, se on sama kuin joisi pari limpparia. Voi olla, että hän kuvitteli minun olevan uskovainen.

pokke kirjoitti:

Ei minulla ole mitään vakaumusta juomattomuuteen, koska käytän kyllä alkoholia, tosin suhteellisen harvoin. Minua vain kerran selvästi halveksi eräs henkilö, koska en ollut juonut kertaakaan itseäni humalaan ennen kuin täytin 18. Syy tähän oli se, että isä ja äiti eivät suostuneet ostamaan minulle sellaista määrää alkoholia, jolla olisi saanut aikaan humalan eikä minulla ollut vanhempaa sisarta tai veljeä, joka olisi voinut hakea minulle. Tämä henkilö sanoi minulle, että alkoholin säännöllinen käyttäminen on normaalia ja jos juo alkoholia, on juotava humalaan asti, koska se on sen tarkoitus ja jos juo vaikka vain pari olutta, se on sama kuin joisi pari limpparia. Voi olla, että hän kuvitteli minun olevan uskovainen.

Lue lisää

Asian tiimoilta.

Ite kotoisin uskonnolliselta alueelta. Ei se minun mielestä muuten vaikuta alkoholin käyttämiseen, kuin että uskikset enenpi kaappijuoppoja, kuin muut. Uskovaiset ei dokaile ravintoloissa, eikä käy tansseissa. ottavat omissa piireissään. Asiassa ei sinällään mitään ihmeellistä, omissa suljetuissa piireissään ne muutenkin aina.

Tunnen parit jehovantodistajat. Ne käyttää alkoholia ihan normaalisti. Niillä jokin sellainen sääntö, että ottaa saa, vaan ei tulla humalaan. Liukuva määritelmä, mutta tässä suhteessa niillä jotain järkeäkin touhussaan. Raamatussa höpistään ihmisruumiista temppelinä ja jumalankuvana jne. Körtit, lestaatit, muutkin erittäin kovia tupakoimaan. Aikanaan mummelit oli kovia polttamaan piippua. Oma äiti oli körtti, ei polttanut piippua, mutta poltti itselleen syövän. Mun elinaikana se ei ottanut pisaraakaan viinaa, oli kuulemma nuorempana ainakin maistanut.

Olen vähän vanhempi, syntynyt -60. Kotoisin aika perinteisestä maanviljelyskodista ja meillä oli sellainen tapakristitty koti. Jumalanpalvelukset piti kuunnella putkiradiosta, mutta muuten oli kokolailla rento meininki. Ite aloin kokeileen dokaamista joskus vähän yli kymmenvuotiaana. Hyvin salassa. Ei tosiaan riekuttu kylillä kännissä, mentiin pois aikuisten silmistä. Oli aika paljon kaikkea omaa juttua, ei ohjattua, kuin nykyisin.

Juomien hankkiminen oli työlästä. Tehtiin innokkaasti kiljua jossain metsässä. Alkoon oli matkaa, pimeä viinakauppa kukoisti. Ei pikkupojilla ollut varaa viinaan, kuin harvoin. Kun alkoi vanhempana käymään tansseissa jne, asia jotenkin helpotti. Itse sain ostettua keskaria paikallisesta kaupasta 16 vuotiaana. Ikinä ei vanhemmilta olisi saanut ja hakumiehet oli jatteluksessa pienessä kylässä. Muutamia hakijoita oli, mutta niillä oli rajattu "asiakaspiiri", kauppias kyllä tiedi, että ei kundi voi noin hillittömiä määriä kaljaa kitata, mutta ei välittäjää saatu ikinä käräytettyäkään.

Asia alkoi helpottamaan, kun tuttuja alkoi tulemaan täysi-ikäisiksi. Ja tulihan sitä itsekin.

Vaan, vaikka nyt ite dokaankin, koitan dokailla vähän samaan tyyliin, kuin nuorempana oppi. En juurikaan raski käymää paareissa. Dokailen itekseni, tai kaveeitten kanssa. Teen mielelläni kotiviiniä. En salaile ottamista, mutta välttelen kylillä riekkumista. En usko jumaliin, eronnut kirkosta kymmeniä vuosia sitten. Se asia ei vaikuttanut, eikä vaikuta tekemisiini. Otan dokailuun suhtautumisen enenpi kultturellisena-, kuin uskonasiana.