Mitä järkeä elää?

Ei mitään järkeä elää. Tätä kai toivoitkin vastaukseksi.

Minä en pidä töistä,ei ole kiinnostusta kaveri tai seurustelusuhteisiin.Erakkona parempi,ei tule pettymyksiä.Luen,pyöräilen,kuuntelen musiikkia ja katson televisiota.Syrjäytyminen on pop,yhteiskunta on hanurista.Syrjäydy oikein perusteellisesti,saat vapauden tunteen.

Tähä en osaa kertoa kuin itsestä, kävi nimittäin niin hullusti että kuolin parin päivää syntymäni jälkeen. Ambulanssi miehet sanoivat etteivät ota kuollutta lasta. Kuitenkin sitten heräsin ja lääkärit sanoivat etten koskaan oppisi kirjoittamaan tai laskemaan. Ennenkuin pääsin maailmaan takaisin minulla on muisto jostakin tapahtumasta, Jumala sanoi että olen liian heikko kun sanoin hänelle että lähetä minut. Niin olen aina uskonut ja etsinnyt tietoa.
Kaikesta huolimatta vaikka minulla oli neljä 4 todistuksessa lähdin yrittäjäksi, perustin oman yrityksen 23 vuotiaana.
Jos sinulla on taitoja jossain sinäkin voita alkaa pienyrittäjäksi, minä sain silloin apua tilitoimistosta, sinne kannattaa mennä kyselemään esim vaatealasta korualasta, kampaajanalasta tai kosmetologin.... tai niin monesta muusta, uskon että olet minua älykkäämpi. Katso noita minun numeroita, ei se ole este ja kuka niitä kyselee.

ota ryyppy niin huomaat kuinka ihanaa elämä on.pienessä hutikassa elämä menee kuin siivillä

Onko elämässä järkeä? Eihän tässä oikeasti mitään järkeä ole... elämän perimmäinen tarkoitushan on ollut vain geenien siirtäminen eteenpäin.

Ihmiseläimen lisäksi täällä roikkuu aivan tyhjän panttina eläimet, kalat, kasvit, hyönteiset, bakteerit, virukset jne

Miksi tämä kaikki on syntynyt, onko tällä kaikella jokin tarkoitus? Mietihän koko maailmankaikkeutta, mikä järki senkään olemassa ololla on?

Nämä ovat kysymyksiä joihin ei ole vastauksia, on opittava vain olemaan tässä mielettömyydessä.

Nyt sitten onkin mietittävä miten elää tätä mieletöntä elämää menettämättä järkeään.

Elämähän olisi hirveän helppoa ja mukavaa, jos ihminen kohtelisi lähimmäistään arvokkaasti ja kunnioittavasti. Tämä on jatkuvaa kilpailua paremmuudesta, suorittamista.. ja mielestäni suurin osa taitaa elää ilman tietoisuutta, siitä tämä on vain elämää. Pysähtyyköhän nykyihminen (ilman kriisin tuomaa pakkoa) pohtimaan mistä tässä onkaan kyse?

Liikaa ei tietenkään pidä syvällisiä miettiä, järkihän siinä sammuu, kun tajuaa ettei tämä maallinen tallustelumme täällä merkitsekään oikeasti mitään. Kukaan tuskin muistaa minuakaan 100 vuoden päästä.

Joten minä elän tätä pientä vaatimatonta elämääni niin kuin parhaaksi näen, loukkaamatta ketään, olemalla sopusoinnussa itseni kanssa. Oman pahan loppuunpalamisen jälkeen osaan katsoa tätä kaikkea aivan uusin silmin. Minusta on hienoa tarkkailla vuoden aikojen vaihtumista, eläinten huoletonta oleilua tarkkailemalla voi oppia paljon.

Omanlainen selviytymisleirihän tämä on, kunnialla kuitenkin kohti maalia menossa. Kuolema ihan varmasti korjaa minutkin ajallaan, en minä sitä joudata tekemällä itselleni pahaa.

onhan mahdollisuus nauttia alkoholista yms...opiskella asioita netissä
tehdä nigerialaiskirjeitä ja rikastua

Niin olet arvokas kuten edellä sanoo ja elämä on lahja. Suunniteltiin se jo tuonpuoleisessa ja luvattiin et ollaan täällä auttamas jos joku eksyy. Elämä on koetustila, niistä kasvetaan ja niin voidaan kestää useita muita koettelemuksia, jotka Jumala antoi meille, niin hän katsoo et pääsisimme takas hänen luokseen sitten kun on aika. Miksi antaisit lahjasi pois? Oletko kenties sänkypotilas, kuulostaa aika kurjalle jos noi kaikki sanomasi pitää paikkansa. Rukoilen puolestasi. Jumala tekee tässä asiassa kuin tahtoo, ei ole minun tahdostani kiinne.

Itsekkään en voi muuta vastata kuin että ei ole järkeä elää kun ei voi tehdä mitään. Pelkkää kurjuutta tiedossa vielä vuosikymmenien ajan ennenkuin kuolema armahtaa. Ellen sitten saa tehtyä itsaria.

Olen aikalailla samassa tilanteessa, kuin ap, mutta pidän harrastuksinani niitä ilmaisia juttuja, joita pystyn ja toisinaan jaksan tehdä. Ei kai tässä ole mitään mieltä.

Ei tuossa tilanteessa olekaan järkeä elää. Mutta ei ole järkeä itseäänkään murhata, sillä se voi epäonnistua, ja onnistuessaankaan ei ole tietoa tuonpuoleisesta...

Olen suurinpiirtein samassa tilanteessa. Suunnilleen kaikki hoidot masennukseen alkaa olla kokeiltu. Iän myötä mahdollisuudet vaan vähenevät. Nuorena sentään saattoi olla jotain toivoa. Kärsimys ja sairaus ja kuolemantoive tulee jatkuvasti pahemmaksi tai ei ainakaan lievity... Elämä tuntui turhalta parikymppisenä ja on sitä tänäkin päivänä.

En keksi muuta ratkaisua kuin vahva lääkitys, joka poistaa kuolemantoiveen, ja mitä ehdottelin tuolla toisessakin ketjussa. Sitten jaksaa paremmin.

Et maininnut opiskelua. Käy lukio ja sen jälkeen yliopistoon, vaikka lääkäriksi!

SOS-kriisikeskus vastaa

Ulkopuolisen kanssa keskustelu saattaisi auttaa määrittelemään omaa tilannetta tarkemmin ja auttaa myös löytämään ehkä uudenlaista näkökulmaa umpikujalta tuntuvaan tilanteeseen.
Tässä linkki Suomen Mielenterveysseuran tarjoamiin palveluihin. Valtakunnallinen kriisipuhelin saattaisi olla noista palveluista yksi varteenotettava vaihtoehto. http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus

Joutuu antamaan tieteen vastauksen, "tunne elimen" stimulointi tarpeeksi säännöllisellä kanssa käymisellä on ainoa tie sillä kyseinen osa aivoissa surkastuu ajan kanssa jonka jälkeen liikunta ja terveet valiot antaa ainoastaan vahvan ja terveen olon mutta hymy ei ole nousemassa ennen aivojen treenaamista.

Toteuta sun unelmat mitkä ne onkaaan, sä pystyt siihen jos oikeesti haluat... me eletään vaan kerran täällä jote nauti elämäst

Ei elämässä mitään järkeä olekkaan..Mutta vielä kanattaa ennene viimeistä tuomiota kokeilla huumee,huorat ja haistattelu.

Eikä se vaikka olisikin..ketä kiinnostaa? Täältä sivusta on jo huomantu mistä tässä kaikessa on kysymys..Ei järin mieltä ylentävää..En halua sen enempää lampaaksi kun pääministeriksikään ja muuta tämä maa ei sitten tarjoakkaan. Enkä myöskään halua pois maasta ,joten en kyllä keksi miksi odotta sitä ,että pääsee nauttimaa vanhustenhuollosta jota ei ole?

oNo minä ainakin odotan sitä hetkeä, kun istun jossain eläkeläisten loukussa ja robotti roksuttaa kohti, irvistää: hyvä huomenta, rouvakulta, ja alkaa vetämään haarojeni välistä vaippaa ja siinä viheessa moksautan komeutta turpaan.
Kokemus se on sekin.

Lapsuudesta muistan erään viinamäen miehen, joka eleli naapurinamme. Hän aina sanoi, että elämässä ei ole paljoa hohtoa, mutta vittuusillaan haluaa katsoa sen loppuun. Ja niin mies kaselikin ja eli jopa verrattain iäkkääksi ottaen huomioon rankan elämäntapansa ja kun ei vielä ollut näin tehokasta sairaanhoitoa.

Jos ei niin, elämää kannattaa kokea. Aina se tarjoaa jotain. Ja huumorilla voi kurjuuttakin höystää.

Minulla ei ole ikinä ollut lähellekään noin pahaa tilannetta, mutta puoli vuotta sitten minusta tuntui samalta.
Omalla kohdallani vastauksina lähes olivat:
1) Sairaala. Ongelmani oli fysiikasta johtuva masennus, joten kun lääkkeet eivät enää tehonneet, niin olin hyvin lähellä itseilmoittautumista sairaalan "suljetulle osastolle". Listasta päätellen ongelmasi ei välttämättä ole vastaava, joten lääkkeet eivät välttämättä auta (minulla lääkkeiden vaihto auttoi).
2) Ajattelin kirjoittaa tai vastailla SOS-kriisikeskuksen tms puhelimeen, koska uskon oman osaamiseni riittävän siihen ja se voisi auttaa myös minua. Jos sinulla ei ole osaamista tällaiseen, voi miettiä myös vaikka vanhusten kävelyttämistä, mennä soppajonoon tarjoilemaan tms harrastusta missä saa ja joutuu auttamaan muita. Jos pystyt siihen niin uskon että se auttaisi sinua pitämään omaa elämääsi kasassa myös.

Ei enaa mitaan. Hullu lestakodin ukko tuhosi lopulta lapset minut kaiken. Suomi ei tarvitse eika halua alykkaita ja empaattisia. Kierot ja haikailemattomat tai muuten tyhmat hallitsee. Luonnehairioiset ja 'kuulu meidan uskontoon tai eristamme sinut'
Saat virtuaalitietoa videoita tms. ohjeeksi. Ei se riita. Tarvitaan elava rinnallakulkeva ihminen. Mina ainakin tarvitsen. Hanelle pitaa myos olla huumoria ja alykkyytta. Niita miehia kuole villa paikka kunnilla ei ole. En ole mina ainakaan loytanyt. Haluaisin elaa, olla hyodyllinen. Unipillerien syonti loppuisi tai radikaalisti vahenisi. Normaalielamassa tulee uni, mutta ei helvetillisessa stressista. On nukuttava laakkeilla ja patkaunta. Kuntouttaisin oma lla vankalla tiedolla itseani ja myöhemmin myos muita.
Tata ei suomi salli. Hyodyttomat panna an hautaan. Hjalliksella hyvia mielipiteita. Videoiden perusteella pidin Hanesta paljon. Liike Nyt.

Minä sain yhden vanhemman rouvan kiinni kun oli viemässä kärryistäni banaaniterttua.

Kun kysyin mitä ihmettä hän tekee niin tuo selitti että oli itse unohtanut ostaa banaanit eikä jaksanut enää kävellä takaisin hakemaan niitä.

Mikä saa ihmiset käyttäytymään noin?


Aika vitun aivokuollut täytyy olla, jos noin menee tekemään.

Juuri eilen vietiin korista mansikat ja pensasmustikat. Viimeiset rasiat otin laarista. Paistopisteellä laskin korin hetkeksi maahan ja joku ehti viedä marjat.

Vittu mikä urpo. Toivottavasti jäi auton alle.

Ilman muuta syyllistyy rikokseen.

Ostajat ostaa ostajan ja kauppiaan kanssa tekemän sopimuksen mukaan tuotteita. Ostotapahtuma tapahtuu siten että kuluttaja laittaa tuotteen koriinsa ja siirtyy maksamaan kassalle.

Kauppias voi myös purkaa tuon ostotapahtuman erinäisistä syistä. Esim. olutta ei myydä tietyn kellonajan jälkeen ja kassa ei suostu ottamaan maksua vastaan. Tai että kuluttajalla ei ole rahaa kun pitäisi maksaa ostamansa tuote.

Myös asiakas voi perua kaupassa liikkuessaan tuon ostotapahtuman laittamalla tuotteen takaisin hyllyyn.

Toinen asiakas varastaa jos ronkkii tuotteita toisen kärryistä.



Ime paskaa luuseri:D

On, kerran Prismassa kello oli jotakuinkin 20.55 ja ainoa kassatyöntekijä hidasteli. Minulla oli jaloissani kori, jossa oli muiden ostosten lisäksi sixpakki siideriä. Joku parikymppinen heppu ryntäsi siitä, otti sen sixpackin ja sanoi "sori mun on pakko ottaa nää tästä että kerkeän" ja kiilasi eteeni. :D No, sama se minulle oli, oli sen verran janoisen oloinen kaveri että tarpeeseen meni.


Aika juoppo täytyy olla, jos ei malttanut odottaa seuraavaan päivään.

Minä tunnen tällaisen äidin, hän antaa kaikessa periksi lapsille. Ei jaksa kasvattaa näitä, vaan antaa periksi jotta pääsee helpommalla. Sanoo aina että ei vaan jaksa, helpommalla pääsee kun antaa tehdä mitä tahtovat. Ei ajattele lainkaan pidemmällä tähtäimellä, ainoastaan sitä tilannetta ja sen rankkuutta. Minä kasvatan lapsiani pidemmällä tähtäimellä, vaikka nyt on rankkaa ja ei jaksaisi, ajattelen että mieluummin rankkaan pari päivää-pari vuotta riippuen mikä vaihe menossa, kuin rankkaa seuraavat 40 vuotta kasvatuksen puutteen takia.


JUURI NÄIN!


Miksi minulla piti olla luuseriäiti, joka ei jaksanut kasvattaa minua:((((((

Minulle sattunut ssmantyyppinen tapaus kuin maustepurkkia siirrellyt tyttö. Minua esti etenemästä pieni lapsi, laittoi jalkansa eteeni, kun olin menosaa pakkaamaan samalla huomasin maahanmuuttajaäidin kurottavan maksamaani juustoa käteensä vaikka oli jo oman puolen ostoksensa pakannut. Sanoin: anteeksi, mutta juusto on minun. Selvästi toistettu kuvio heillä ja varmaan käytettykin. En ehkä olisi huomannutkaan, mutta sillä kertaa minulla oli vain juusto ostoksenani.


Vittu mikä kusipää!

Toivottavasti saa syövän.

mielen pahoittajat helevettiin pois mielestä.

ei muuta mahdollisuutta.

Senkus kuolet pois.


Muista lukea Ilta-Sanomia.

syö karkkia, juo viinaa, testaile huumeita, myy persettä, älä unohda tupakkaa, katso kivoja sarjoja ja leffoja, lue suomi24 keskustelupalstoja, lue seiskaa, iltasanomia, katso kardashianeita ja muita loveisland paskoj, ÄLÄ KOSKE OIKEISIIN TÖIHIN. YOLO

Aloittaja luettelee mihin kaikkeen ei ole mahdollisuutta.
Oletko siis kuollut? Kuoleelta tuo kaikki on mahdotonta, ei elävältä.

Jos ja kun olet itse päättänyt että näin nyt on, elät sitten siinä vakaumuksessasi.
Kenen syy? Omasi.
Lopeta toisten syyttely sillä sitä sinä tuon kaiken takana teet. Leikit marttyyria ja uhria.
Sinulle on tehty ja tehdään jonkin sortin vääryyttä, et varmasti osaa itse edes sanoa mitä, mutta jotain kumminkin. Voi olla että olet joutunut pettymään. Voi olla että sinulle on tehty vääryyttä. Kukaan meistä ei siltä säästy. Et rakasta itseäsi vaan vihaat, ja se on suuri ongelma ja vääryys jota itseäsi kohtaan teet.
Luettelet vikoja ja virheitä itsestäsi, tongit niitä ja jollakin tapaa nautit siitä. Entä jos etsisitkin jotain hyvää itsestäsi? Yhden asian?
Sillä joka ikisessä on jokin pieni hyvä nurkka, ja sitä kautta voi sitten alkaa etsiä niitä lisää. Keskittyä niihin, ei itsensä haukkumiseen ja mollaamiseen.
Nyt sanot "mahdotonta. Ei ole mitään. Ei se kannata" Huomaatko?

Maailma ja elämä on mahdollisuuksia täynnä. On vain lakattava tuijottamasta sitä omaa surkeaa napaansa ja nostettava katseensa siitä. On vain luovuttava herkullisesta nautinnollisesta itsesäälistä ja katkeruudesta vaikka miten makeaa se onkin syytellä elämää ja kohtaloa ja mitä kaikkea kun minulla raukalla ei ole mitään eikä mitään mahdollisuutta mitään saadakaan tai saavuttaakaan.
Niin kauan ei ole kun ryömit siellä kurassasi ja kieltäydyt näkemästä muuta.

Ja usko pois, mikään kohtalo maailmassa ei ketään mihinkään kurjuuteen pakota! Ihminen on oman onnensa seppä, pitää vain tajuta että ehkä kaikkea sitä ihanaa loistoa ja upeutta et voi koskaan saavuttaa mutta tosi paljon hyvää ja onnellista kyllä jos näet vaivaa sen eteen ja HALUAT tehdä!
Minä jos kuka sen tiedän. En tässä ala kertoa mistä olen noussut mutta jos en olisi, on hyvin todennäköistä että olisin vankilassa tai kuollut. Lähtökohtani elämään on olleet harvinaisen huonot. Niistä on jäänyt syvät arvet ja haavat aukeaa välillä, mutta siltikin olen päättänyt elää ja toteuttaa haaveitani ja tehdä tästä elämästäni parhaan mahdollisen.
Katkeruuttakin olen tuntenut niitä kohtaan jotka minut yrittivät kuraan polkea, syvää vihaakin, mutta nyt lähinnä säälin heitä. Ei ollut heilläkään helppoa itsensä kanssa, ja samanlaista elämää en missään tapauksessa itselleni halunnut enkä halua.
Minulla ei ollut koskaan turvallista hyvää lapsuutta ja jouduin ottamaan vastuun itsestäni hyvin pienestä alkaen, vihan ja kaunan ilmapiirissä.
Se kasvatti luonnetta ja päätin että selviän. En siedä epäoikeudenmukaisuutta enkä minkäänlaista kiusaamista ja sortamista. Tiedän mitä on joutua uhriksi mutta uhrin rooliin en ole suostunut.

Saavutin unelmani eli työs jota rakastan, ihan mukavan toimeentulon, oman asunnon ja ystäviä. Vaikka todella huonoista asemista lähdin ja todella helposti olisi toisinkin voinut käydä olen selvinnyt haavoineni ja arpineni.

Nyt sitten kimppuuni hyökätään ja minua syytellään kovaksi ja ilkeäksi. Se on normaali reaktio. Ehkä se kuitenkin toimii pienenä silmien avaajana jollekin, entä jos...?
En hauku ketään ja tiedän että kaikilla ei vahvuutta ole mutta sen verran takuulla löytyy että negatiivisen omakuvan kanssa pystyy työskentelemään vaikkei se niin kivaa olekaan. Se kuitenkin palkitsee monin kerroin ja elämästä alkaa nähdä muutakin kuin ei-se-kannata. Ei-ole-mahdollista. En-koskaan-kuitenkaan.
Kokeile, ei maksa mitään ja ainahan voi palata takaisin itsevihaan.

No eihän tässä mitään järkeä olekaan. Meille elämän surkimuksille pitäisi tarjota luotettava palvelu avustettuun itsemurhaan, niin kenenkään ei tarvisi täällä kärsiä turhaan. Mutta niin kauan kun tätä ei ole, niin on valittu se tie, että aiheutetaan tarkoituksellisesti valtavia inhimillisiä ja taloudellisia kärsimyksiä suurelle joukolle ihmisiä. Mutta sehän tuntuu olevan se kaikista tärkein asia täällä, että pääsee oikein käyttämällä käyttämään valtaa toisiin ihmisiin.

Minusta hassu aloitus. Kysyjä kysyy että mitä järkeä on elää ja sitten käskee olla vastaamatta. Jokainen löytää ne omat järjen syyt itse, ei tämä elämä anna kaikille samaa. Kaikilla omat vaikeudet, mitä. Kelläkin sitten. Jokaisella joku toivon kipinä. Vaikea tietää kun toisen pään sisään ei pääse.

https://yle.fi/tekstitv/txt/894_0001.htm
Saa luovuttaa elämälle
https://m.youtube.com/watch?v=V_uxfP5JOCg

Ok. Miten ajattelit päättää päiväsi? Oliko joku päivä tiedossa? Kai on hautauskulut säästettynä?

Me mediassa toivomme ihmisten kuolemaa

Yle

Iltalehden toimittajan on toivottavasti huumeissa kirjoittaessaan uutisia. Ihmeellistä sekasotkua.

Iltasanomien miestoimittajien vahingoittaminen vahingossa on erittäin hyvä asia.

Jos juoksee 100 m alta 10 s
Niin saa ainakaan n kisoja
Tai 4700 m coopertesti no in kisoihin ja kuumaa naiserss no eurijacpot 100miljoonaa

Ota ei sana pois jokaisesta lausahduksesta. Mieti onko sinulle kuitenkin joku pieni mahdollisuus saavuttaa jotakin. Itseni oli pakko yrittää nauttia pienistäkin onnistumisista, koska isoja ei tule/ ole tullut. Jos torjut kaiken noin voimakkaasti, et voi saada apua. Anna ihmisille mahdollisuus tulla lähellesi, oli se sitten naapurin mummo tai ärsyttävä "kaveri". Ei ole helppoa, ei. Tulevaisuudessa voi kuitenkin olla joku ihminen, tyä tms. jossa saat kokea jotain positiivista. Päätä katsoa elämää uusin silmin -edes hetki.

Tsemppiä! Toivon, että tulet kokemaan jotain, joka saa elämisen tuntumaan edes siedettävältä.

Hyppää vaan junan alle se on paras ratkaisu

Jaa saas se iästäsi riippuen miksi et ole keksinyt syytä elää ja vielä oikkei veistä haavassasi kiertääkseni kuinka syvän ojan olet itsellesi jo kaivanut eli siis joko olet elämästäsi tehnyt niin mahdotonta ettei ole mitään mahdollisuutta yrittää elämässään noista mitään saavuttaa jos näin ni mikä olisi mielestäsi fiksuin ratkaisu että elämäsi helvetin saisit päättymään