järjestelykysymys

Baarijakkara on hyvä.Olen käyttänyt sitä jopa pilkkijakkarana,kun polvi oli niin kipeä,etten alenmalta pallilta päässyt ylös.
Baarijakkara on siitä hyvä,että kipeimmilläkin raajoilla sieltä on helppo ujuttautua alas ja jos ravintelissa rahat lopuu sieltä on pakko tulla alas.
Kerrassaan käyttökelpoinen vekotin,suosittelen

Kappas, hyvä idea. Kokeilin jo keittiöjakkaraa, mutta kyllä seistenkin nämä hommat onnistuvat. Selkä minulla kipeytyy jos pitempiä aikoja olen työtuolilla istunut. Kyllä selkävaivat ja jalkojen verenkiertoongelmat ovat paljon liian istumisen aiheuttamia.

Niin olen käsittänyt ja nyt huomaan että pöytä saisi olla vieläkin vähän korkeampi, kokeilen kirjoilla mikä olis hyvä korkeus. Luulisin selkä suorana, eiköhän romaaneja ala ilmestyymään.

Olen sairastanut iskiasta koko talven, nyt vihdoinkin helpottamaan päin, oli kk sitten jo helpompaa vaan tuli takapakkia.
Pahimmillaan ei voinut nukkua kuin laittamalla polvitaipeiden alle tuki, tykötarpeet oli varattava jo illalla sängyn viereen.
Kyllä ne kivut on niin hirveitä ettei sitä osaa edes ymmärtää, kovalla kadulla käveleminen 'laukaisi' aina hermosäryn.
Paljon on auttanut se että vähälumisena talvena on ollut metsäpolut liikkumista varten käytössä.

Kyllä se tästä jo helpottaa vaikka ei pitkiä matkoja vielä uskalla lenkkeillä.

Jjoutava on nyt kansanterveyden asialla, takapuolipainotteiseen elämään on viime aikoina kiinnitetty vakavaa huomiota. Yli yhdeksän tunnin päivittäinen istuminen kumoaa muuten terveellisen elämän vaikutukset, ja helpostihan tuollaisen määrän istumalihaksillaan viettää sisätyötä tekevä. Säädettäviä työtuoleja on , mutta pitäisi olla myös säädettäviä työpöytiä.

Kotus eli kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisee kuukauden sanaa, ja viime lokakuussa se oli seisomapöytä. Perinteisesti se on merkinnyt noutopöytää, mutta merkitys on laajentunut pöytiin, joiden ääressä voi toimia seisaaltaan. Ruokailu on mielestäni sellainen rauhoitettu hetki, että se pitää viettää pöydän ääressä istuen ja vain siihen keskittyen. Aamupalapöydässä saa meillä kyllä lehteä lukea , mutta telkkarin kuvaruutu ei vieraisestä huoneesta näy. Harvoin keskityn täysin telkkarin katseluun, toimittelen samalla muita askareita, esimerkiksi silitän seisaaltani pyykkiä. Lankakorissa on pienet käsipainot, ja ilman käsien apua sohvalta nouseminen kymmeniä kertoja peräkkäin on tehokasta jumppaa. Kaupungilla näkee kiireisiä touhukkaan näköisiä töihin menijöitä pahviset kahvimukit käsissä, jotenkin liioteltua tehokkuuden leimaa siinä saatetaan tavoitella.

Ihminen on luotu liikkumaan ja vaihtamaan asentoa. Kunnon taukojumppa tekee terää, välillä tekee hyvää nosta kintut seinää vasten. En töissäkään joutunut istumaan kovin pitkiä aikoja yhteen menoon, enkä nytkään malta pitkiä aikoja samassa tuolissa kököttää. Luen mieluiten illalla sängyssä , tietokoneen nappaan kiinni välillä, niin ei tule istuskeltua tässä turhanpäiten surffailemassa. Kännykästäni voin katsoa lennossa säätiedot tai ruokaeseptejä ja sillä käy tänne näpyttelykin vaikka vaakatasossa tai käyskennellessä.

Kirkonmenoissakin käy välillä kehoitus, että nouskaamme ja kuulkaamme. Kirkonpenkit ovatkin niin epämukavat, että ihan mielellään niistä välillä kohottautuukin. Teatterissakin pitäisi olla muutama seisomatauko, johan siinä veritulppariskikin kasvaa monen tunnin istumisessa.

Kahvinjuontikin järjestelykysymys. Meillä ei tyhjään vattaan ole kipattu kahvia sitten euroon siirtymisen. Ollaan todettu toimivaksi.
Nyt kahviannos on valunut ja tekeytynyt. Pullakin oli jätettävä kun painon hallinnassa tästä on hyvää hyötyä.
Kateellisena katson noita hoikkia ihmisiä, jotka saavat nauttia mitä herkkuja tahansa, eivätkä silti liho. Ei ole enää pitkiä työpäiviä, jolloin tarvisi paljon energiaa.

Ylettömän heppo tsekata. Kun hyötyliikunta päiviä on, paino putoaa liikaakin. Sitten on lupa hiukan herkkujakin nautiskella.

Järjestelty on ensin pakasteet hieno huomio, kanttarelleja löytyi kiitettävästi, tatteja ja sekasieniäkin, mansikat pitää viedä lasten pakastimiin niitä en voi enää syödä.

Lopun päivän mylläsin vaatteita pari laatikollista vien huomenna 'jonnekin', onhan noita vastaanottopaikkoja valita voi.

Tällaisia valintoja 'tänäpänä', että järjestys säilyy vaikka huonokin

Hyvä, järjestelyitä kannattaa tehdä. Olin oikeassa ja löytämäni pöytä on kuitenkin toimiva kun näytön alle minulla oli sopiva arkisto teline. Ehkä hankin vielä sen baarijakkaran niin on sellainenkin mahdollisuus istua.

Kertoohan tämä kuitenkin siitä ettei me vielä aivan mahdottoman väsyneitä olla. Eikä me välitetä joistakin hankaluuksista yritetään hymyillä vaikka se joskus ei oikein irtuaiskaan jurrikoilla.

Opin minäkin tuosta zumba jumpasta, etten liian äkkinäisesti innostu rehkimään. Ihan nätisti aamupäivällä jatkoin pihahommiani, jo lehtien haravoiminen pitkään rasittaa selkää. Niitä kun tuuli kieputtaa yli aitaustenkin,...vaikka lehtipuhallin minulla onkin, kaihdan sen käyttämistä kun on uudet naapurit pikkuisen kanssa, joka nukkuu varmaan aika-ajoin.

Miksikä ne pitääkin niin kamalaa meteliä, helpompaa olisi sillä puhaltaa aidan ulkopuolelle ravitsemaan Espoon reuna-alueita:D

Pikkuhiljaa on toki kiva ulkona tehdäkin, iltapäivä kun kuluikin TV:n parissa.
Ihania päiviä on riittänytkin, enkä voi uskoa pitkään kylmään kauteen, kun aurinko on jo niin korkealla.
Perunan istuttajia ymmärrän,..saavathan aikaiset pottunsa myyntiin, miksikäs ne siellä maassa menisi, vaikka viileämpääkin olisikin pari viikkoa!