Olen siis 23 vuotias ihanan tytön äiti. Pelkään että olen parantumattomasti sairas ja kuolen ennenkuin lapseni on aikuinen. Tutkin joka ilta itseäni ja aina löydän turvonneen imusolmukkeen tai jonkun muun patin tai jonkun kohdan joka on kipeä ja alan pelätä sitä pahinta ja saan paniikkikohtauksen kun alan googlettaa tätä oiretta. Vihaan tätä ja haluaisin tästä eroon. Olen niin kyllästynyt miettimään joka päivä että jos minulla onkin syöpä niin mitä teen?!?! Kävin jo kerran lääkärissä kaulan ultrassa, keuhkokuvissa ja laajoissa verikokeessa ja kaikki oli kunnossa. Siltikin pelkään. Nyt minulla on kaksi pattia niskassa jotka ei ole kipeitä, mutta kun niitä painaa niin niihin sattuu ja kipu säteilee laajemmalle ja hetken päästä koko niska on omituisen tuntuinen ja joskus päänahka tuntuu puutuneelta. Ja kun nielaisen, oikean korvan eteen sattuu. Auttakaa minua pääsemään eroon (toivottavasti) turhista peloista ja paniikkikohtauksista. Haluaisin nauttia lapseni lapsuusajasta ja olla maailman paras äiti enkä vain murehtia koko ajan omaa terveyttä. Olen niin kyllästynyt tähän.... Rakastan tytärtäni enemmän kuin mitään muuta ja haluan kasvattaa hänet aikuiseksi ja elää vielä kymmeniä vuosia koska hän tarvitsee minua. Olen vaan yksinkertaisesti masentunut ja väsynyt tähän. Kertokaa jos vaan jollain on kokemuksia ja kuinka pääsitte eroon tästä. Psykologia kokeilin mutta se oli vaan vanhojen haavojen auki repimistä.... Olisin kiitollinen vastauksista...
Panikoin kaikesta!!
Apua!
1179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä voi kuulostaa hieman tylyltäkin ehkä mutta.
Älä mieti niitä asioita! Kuinka vaikeaa se on olla ajattelematta koko ajan jotain halvatun sairauksia sun muita joita sinulla mitä todennäköisemmin ei ole eikä tule välttämättä ikinä olemaankaan?
Korvaan sattuminen johtuu paineesta korvassa.
Ne ajatukset eivät todellakaan tule automaattisesti sinne päähän vaikka miten kuvittelet niiden tekevän, itse tietoisesti niitä ajattelet ja pyörittelet päivästä toiseen päässäsi. En yhtään ihmettele että olo on väsynyt ja lopen uupunut jos jatkuvasti pyörittää päässään pelkoja sun muita asioita.
Jos aikuinen ihminen ei osaa omia ajatuksiaan edes hallita niin jo on kumma.
Saatan vaikuttaa tylyltä mutta joskus ihmetyttää että miten ihmeessä ihmiset kuvittelee parantuvansa mistään jos ainoa asia mitä ne pyörittää päässään on sairaudet, pelot, se ettei pysty, ei ole tarpeeksi hyvä, ei ole sitä tätä ja niin edelleen.
Myönnätte että olette sairaita ja nämä ajatukset mitä sinulla on ovat sairaita eikä niitä tulisi ajatella vain ihan täysin erillaisia asioita. Paniikkikohtaus ei ole kuolemaksi, se voi olla pelottavaa koska fyysiset tuntemukset ovat joskus voimakkaitakin mutta siihen ei kuole.
Jos oletkin sairas, mielestäni sinun pitäisi ajatella niin että yrität elää joka päivän täysillä, sinun ja tyttäresi takia. Nauttia joka hetkestä niinkuin se olisi viimeinen eikä elää pelossa että mitä jos sinulle tapahtuu jotain. Haluaisitko tosissaan että viimeiset hetkesi mahdollisesti olisi tyttäresi kanssa hetkiä vain pelosta ja siitä että mikä sinua vaivaa?
Mahdollisimman paljon yrittää tehdä muistoja ja nauttia niistä pienistä hetkistä.
Päivä kerrallaan, sitten huomaat kun toinen päivä on mennyt, sitten kolmas, sitten viikko, sitten kuukausi, sitten vuosi, sitten on vierähtänyt vuosia ja lapsesi on jo iso tyttö.
Pahoittelen jos loukkasin kirjoituksillani.