Sitä tämä on. Ja sen piti tulla eteen joskus, muuten edistystä ei tapahdu. Muutos tulee halusi tai ei. Sen edessä voi joko nöyrtyä ja antaa tapahtua tai taistella vastaan. Kun muuri tulee vastaan, voi valita jääkö sen eteen itkemään vai lähteekö etsimään uuden tien.
Jos olisin valinnut muurin, olisin valinnut syyttelyn ja katkeruuden. Pelon ja vihan. Päätin etsiä toisen tien. Tien, joka ei loukkaa enempää minua eikä sinuakaan. Se mitä tapahtui ei koskaan toistu. En palaa muurin eteen. Älä sinäkään.
http://www.youtube.com/watch?v=4ahHWROn8M0
Jos olisin valinnut muurin, olisin valinnut syyttelyn ja katkeruuden. Pelon ja vihan. Päätin etsiä toisen tien. Tien, joka ei loukkaa enempää minua eikä sinuakaan. Se mitä tapahtui ei koskaan toistu. En palaa muurin eteen. Älä sinäkään.
http://www.youtube.com/watch?v=4ahHWROn8M0
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kannattaa martyyriuden sijaan pyrkiä mielummin selvittämään asiat. Kukaan harvoin hyötyy vihanpidosta.
en kyllä huomannut mitään tuommoista aloituksessa.
mutta aloittajaaa ihmettelen sen verran, että kirjoittaa "älä sinäkään". älä sinäkään, kukaan ei ole mikään sanomaan kenellekään miten kuuluu missäkin tilanteessa toimia.
ehkä jonkun täytyy palata sinne muurille......
mitä on tapahtunut eli mitä kutsut ylipääsemättömäksi muuriksi.
Cash lauloi myös "because you're mine, I walk the line".
On hyvä kuulla tuo ,että olet ajatellut asioita ,niin olen minäkin.
Tämäkin aamu on mennyt etten ole saanu mitään tehtyä,on vaan ajatukset virrannu laidasta laitaan.
Se vain etten osaa suuttua sinuun ja on kummastuttanut, kun olen ollut monesti niin loukkaantuva ja pitkävihainen,kai olen saanut oppia sitäkin sinulta.
Haikeutta ja surua varmaankin on , mutta kyllä tämä tästä :)
Voi kulta, olet niin kovin jyrkkä. Muurisymboliikka kuvaakin hyvin sitä, miten näen sinut ulospäin. Kova, jäykkä ja taipumaton - aivan periksiantamaton. Aina siihen törmään.
Et olisi aivan niin äkkinäinen käännöksissäsi. Kiihdytät nollasta sataan ja lyöt sitten jarrut pohjaan. Vaihdat suuntaa yhtäkkiä tai käännyt risteyksessä niin, etten näe kuin perävalot.
Emmekö voisi olla vielä hetken ja keinua tässä tilassa ilman paineita mistään? Jos antaisi ajan haalistaa lempeästi.
Äh, mitä mä taas sekoilen?
En tiedä kenelle viesti menee mut vastaanpa silti..
Ihan oikeassa olet.. Elämä jatkuu ja ihan muissa merkeissä.. Ja ehkä ihan toisaallakin, siis toisessa kaupungissa. Sellaista se elämä on, jatkuvaa muutosta ja uusia tuulia.. Ja hyvä niin. :)
t. sinkkunainen (sopii parhaiten tähän elämäntilanteeseen, jatkossakin)
Tähtäsin tuon vistin lähetysajaksi 10.26..
Onko se sun ausuntoasia edistynyt?
Mites se viesti ois muuttunu, jos se oiski tullu 10.27? Oisko maapallo räjähtäny?
Ja voisihan tämän tähän vielä laittaa et minulla ei ole tänne enää mitään sanottavaa, jatkossakaan. En kaipaile ketään.. Siis täällä enkä oikeassa elämässä.
Oma asiasi. Ei kuulu minulle.
Ei tää mulle ollut, mutta tässä kohtsiltään pyöreitä (hui kamalaa ;)!) täyttävänä totean, että ei kai se elämä muuta olekaan, kuin jatkuvaa kasvun paikkaa ja oppimista. Ei täällä kukaan taida koskaan täysin valmis olla.
Kun muuri on mielessä. Voi samassa mielessä kasvattaa itsensä isommaksi kuin muuri tai sortaa moisen. Kuvitellessaan muurin eteendä sen mieltää aina korkeammaksi kuin itsensä johtuen niistä sisäisistä malleista, jotka kokemuksen kautta ovat mieliimme syöpyneet.
Se on pelkkää ajatusleikkiä. Onko realisti vai pesdimisti. Mutta totuus on se että rakkaus on aina suurempi ja voimakkaampi kuin mikään mielen illusioima muuri oli se sitten realismia tai mitä tahansa. Muuri voi myös olla itse rakkaus.
That is why I let you go. But really.. you will never be gone though.. my heart is stronger than I could never be.
"Sinut kohtasin päivänä nuoruuden, elin kanssasi kauneimman rakkauden".
Jotkut saattaa valita myös kiivetä sen muurin yli, mutta sinulla ei ole rohkeutta ja halua siihen. Muista, että katua ei saa myöhemmin.
Hän tietää, mistä muurista on kyse. Tuskin täällä haahuilee. Hän on löytänyt uuden tien. Olen sellainen ihminen, joka ei mene toisten suhteeseen väliin, oli se kuinka alkutekijöissä hyvänsä. Kerroin aikoinaan miten muurin yli pääsee, mutta hän valitsi toisen tien ja katua ei saa myöhemmin. Enkä halua, että katuisikaan. Maailma on parempi paikka, kun ihmiset löytävät onnensa. Itse en kenenkään tielle asetu, enkä toivo minun tielleni asetuttavan, kun risteyksestä johonkin suuntaan lähden.
Itse olen kanssa ajatellut tänään elämääni.Avioliitto ei oikein ota toimiakseen.Ihmiset vain ei aina sovi yhteen.Se päätös roikkuu nyt ilmassa.Toisaalta olen helpottunut,että
elämää se vain on.Seilaan kohta nokka kohti uutta rakkautta täysin purjein.
Olet ap ajatuksissasi melko jyrkkä. Onko kompromissit, asioiden tuumiminen sinulle täysin vieraita. Kun ajatuksiaan ja tunteitaan kovin syvältä penkoo saattaa tietysti sattua mutta voi saavuttaakin jotain... Kukin tavallaan.
"Jos olisin valinnut muurin, olisin valinnut syyttelyn ja katkeruuden. Pelon ja vihan. Päätin etsiä toisen tien. Tien, joka ei loukkaa enempää minua eikä sinuakaan."
Viimeinen lause. Mitä se kertoo? Että toinen on otettu huomioon ja kaikki asian eteen on tehty.
Saako ap kysyä onko pitkä suhde kyseessä?
Joskus ihminen valitsee tietoisesti ehkä alitajuntaisesti muurin onko se ehkä vastapaino omalle sisäiselle myllerrykselle?
Onnittelut ap:lle, että olet löytänyt tien jota kulkea. Itse olen vielä sen verran eksyssissä ettei se oikea tie ole löytynyt. Paitsi ehkä eräisiin asioihin joihin olen tällä hakenut on tullut vastaus ja se tuntuu oikealta. Puhun siis tässä omasta tilanteestani.
Tässä on ollut monella tapaa kasvun paikka, mutta se jatkuu vielä pitkään tavalla tai toisella katkeraksi on turha ryhtyä. Syyttely ei auta ketää eikä olen näin ollen ole paikallaan. Elämä menee omalla painollaan eteenpäin, mutta unelmat toteutuvat ajallaan. Mutta niiden eteen on tehtävä vielä paljon, paljon työtä ehkä joku kaunis päivä pystyn sitoutumaan... En palaa muurin eteen. Olenhan arvokas omana itsenäni.
Mullakin nämä muutamat vuodet ovat olleet kasvun paikkoja, joka tavalla. Pitänyt ottaa asioita vastaan ja hyväksyä tosiasiat. Joitakin asioita ei pysty muuttamaan vaikka kuinka yrittäisi. Elämä on opettanut nöyryyttä. Kaikkeen ei itse pysty vaikuttamaan ja sekin asia pitää vaan hyväksyä. Mun on ollut hyväksyä se että mun on pärjättävä yksin, ei mulle kukaan apuja tule antamaan, eikä kukaan minusta piittaa. Mun pitää opetella tekemään asioita yksin, sillä eihän ketään voi pakottaa olemaan mun kanssa tekemisissä jos ei halua. Muureja on tullut vaikka kuinka paljon vastaan, ennen jaksoin yrittää etsiä toista tietä, mutta enää en jaksa. Ikä ja aikamoinen tehnyt tehtävänsä, olen hyväksynyt senkin ettei minusta ollutkaan sitten mihinkään, kesti vaan turhan pitkään oivaltaa tuo tosiasia. Kai se viimeisn muuri oli sitten liikaa.
Hitto tätä konetta kun syöttää omia ehdotuksia sanoista, piti lukea "ikä ja aika .....". En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten mokia sattuu
Vastaan tähän, kun hän tykkäsi paljon Johnny Cashista. En tiedä, pystyykö elämästä selviytymään katkeroitumatta jossain määrin, että jos katselen ympärilläni olevia itseäni vanhempia ihmisiä, olivat he mistä sosiaaliluokasta tahansa, kaikki ovat jossain määrin katkeria joko vastoinkäymisistä tai muuten vain valitsemansa tylsän ja rajoittuneen elämäntyylin ja habituksen vankeja. Kun ihmisen valo ei pääse loistamaan, hän katkeroituu. En mitään muuta toivonut kuin, että olisimme pystyneet keskustelemaan, mitä oli tapahtunut välillemme ja menin niin syvälle, että en enää pystynyt. Enkä enää yrittänytkään. Haluan enää löytää oikean rakkauden elämään, mutta ennen sitä yritän selviytyä töistä ja läheisiini kohdistuvista murheista.