Minulla ei ole rohkeutta lähettää tätä sinulle henkilökohtaisesti, enkä voi tehdä itseäni enää sinulle tykö, koska tuntisin itseni liian naurunalaiseksi. On tietynlainen merkkipäivä, se meni umpeen noin tunti sitten.Kun luin, mitä silloin tapahtui, jossain liikahti fyysisenä pistona ja hetkeksi minusta tuli aivan pieni.
Olin syvästi rakastunut sinuun ja koin yhteyttä, jota en ollut vuosiin kokenut. Se oli tunne, joka vei minua kuin lastua joessa. Toivoin sen päätyvän kimaltavaan suureen mereen, jossa olisimme voineet tulla hetkellisesti, again and again, yhdeksi. Se tunne oli aito, siinä ei ollut teeskentelyn makua eikä väriä. Se tuoksui enemmän elämälle kuin millekään muulle.
Tiedän, tai oikeastaan jokin minussa tietää, että sinun on vaikea löytää ketään toista, jolla olisi niin suuri mahdollisuus päästä sinun kauneuttasi kohden... joka sen pystyisi näkemään ja joka sitä hakisi, tietäen löytävänsä. Enemmän mihin itse itsessään ulottuu.
Puuttui sinun tahtosi, halusi ja aikasi. Uskalluksesi,luottamus ja rohkeus. Jäi puuttumaan pieni siru, jota ilman ja yksistään ei voi rakentaa kokonaista ihmissuhdetta. Se jäi niin pienestä kiinni, että se satuttaa yllättäen vieläkin.
Annan itselleni anteeksi, aikani ei mennyt hukkaan. Annan sinulle anteeksi hyvin erilaisia asioita, ja jokaisen torjumisen. Et tiedä, mitä menetit. En se ollut minä tai egoni, se oli jotain suurempaa ja syvempää, pienempää ja kevyempää. Sellaista mitä ei tule itseen, eikä lähde itsestä ulos kiinnittyäkseen kehenkään ihmiseen, kuin kerran tai muutaman koko ihmiselämän aikana.
Et ottanut vastaan, enempää en voi. Elämä jatkuu, jokin minussa liikahti ja vien sen mukanani jonnekin, missä valo on kirkkaampaa kuin meren syvimmässä sylissä.
Olin syvästi rakastunut sinuun ja koin yhteyttä, jota en ollut vuosiin kokenut. Se oli tunne, joka vei minua kuin lastua joessa. Toivoin sen päätyvän kimaltavaan suureen mereen, jossa olisimme voineet tulla hetkellisesti, again and again, yhdeksi. Se tunne oli aito, siinä ei ollut teeskentelyn makua eikä väriä. Se tuoksui enemmän elämälle kuin millekään muulle.
Tiedän, tai oikeastaan jokin minussa tietää, että sinun on vaikea löytää ketään toista, jolla olisi niin suuri mahdollisuus päästä sinun kauneuttasi kohden... joka sen pystyisi näkemään ja joka sitä hakisi, tietäen löytävänsä. Enemmän mihin itse itsessään ulottuu.
Puuttui sinun tahtosi, halusi ja aikasi. Uskalluksesi,luottamus ja rohkeus. Jäi puuttumaan pieni siru, jota ilman ja yksistään ei voi rakentaa kokonaista ihmissuhdetta. Se jäi niin pienestä kiinni, että se satuttaa yllättäen vieläkin.
Annan itselleni anteeksi, aikani ei mennyt hukkaan. Annan sinulle anteeksi hyvin erilaisia asioita, ja jokaisen torjumisen. Et tiedä, mitä menetit. En se ollut minä tai egoni, se oli jotain suurempaa ja syvempää, pienempää ja kevyempää. Sellaista mitä ei tule itseen, eikä lähde itsestä ulos kiinnittyäkseen kehenkään ihmiseen, kuin kerran tai muutaman koko ihmiselämän aikana.
Et ottanut vastaan, enempää en voi. Elämä jatkuu, jokin minussa liikahti ja vien sen mukanani jonnekin, missä valo on kirkkaampaa kuin meren syvimmässä sylissä.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kauniisti, hyvin kauniisti kirjoitettu kenelle sitten olikaan.
Sinua varten on jotain kaunista vielä kuten monelle muullekkin.
IloaElämääsi.
hei ei sitä ole, on aina huominen joka voi alkaa uudesta aamusta.
....Sinun on vaikea löytää ketään toista.... Taivaastahan noita tuntuu tippuvan :o)
Todella kaunis ja osuva teksti. Elän samanlaisessa tuskassa ja surussa rakkaan ihmiseni vuoksi. Meidän onnestamme puuttuu se sama siru, jota hän ei löydä. Hänellä on ollut rankkaa, minä olen ymmärtänyt ja tukenut, mutta kohta en voi enää odottaa.
Huojun tässä uuden alkuni reunalla, mutta vielä jokin saa minut kääntymään ja katsomaan selkäni taakse, että jospa hän sittenkin... Tyhmä minä. En haluaisi sanoa noita viimeisiä sanoja, sillä kun hän joskus avaa silmänsä, hänkin näkee, mitä menetti.
Miksi näin käy?
Kaksi vuotta sitten poistuin lopullisesti elämästäsi. Sinun tahdostasi. Et voinut/halunnut/suostunut ottamaan vastaan sitä mitä sillä hetkellä pystyin sinulle tarjoamaan.
En voinut antaa kaikkea, joten et ottanut mitään. Se oli sinun valintasi. Oikea ja viisas päätös,
vaikka se sattuikin. Olet oikeassa siinä, että minulta puuttui uskallus,luottamus ja rohkeus. En uskaltanut hypätä siihen virtaan ja antaa sinun kannatella minua. Valitsin siten kuten uskoin oikeaksi ja minkä kanssa pystyin elämään.
Ymmärtämykseni valintaasi kohtaan avautui sen surun jälkeen pian, en olisi voinut sinulta mitään muuta vaatia tai odottaa. Juuri senkin piirteesi takia rakastin sinua niin valtavasti. Rakastan yhä.
Kunnioitukseni sinua kohtaan ei ole kohtaan hävinnyt, olen vain opetellut elämään ilman sinua ja yrittänyt hyväksyä kaiken tapahtuneen. Helppoa se ei ole ollut. Minä myös annoin anteeksi sinulle ja itselleni.
Joka ilta kun suljen silmäni sukellan sinne syvään mereen ja näen sinut...meidät, yhtenä.
En halua pudottaa sinua pilvistä, mutta kuinka voit olla varma, ettei joku muu vienyt häntä perille asti siinä meressä?Kuinka voit olla varma, ettei joku muu kyennyt rakastamaan häntä yhtä paljon?Jospa teidän pikku merenne kuitenkin myrskysi liikaa, niin paljon, että se vei teidät ajan myötä pois toistenne luota?
sxxxx?;)
Yks mies rakastu muhun saman lailla.Mä oon niin vaikee,mut se oli ainoo joka sano että oo oma ittes.Se näki mun läpi.Kundeja tulee ja menee,seksi auttaa.Tyhjää eikä oikeestaan muut merkkaa mulle enään mitää.
jotkut ne sitten osaa heittää suolaa haavoihin, upea taito niille, joilla ei ole itsellään mitään haavoja.
tällaiset viimeiset kirjeet on varmaan mukavia kirjoittaa, teatraalinen the end ja vastuun siirtäminen toiselle osapuolelle.
ihmissuhteissa vaaditaan enemmän vastavuoroisuutta, ei niinkään haaveellista teatraalisuutta.
hieno viritelmä, paska viesti.
Hyvin kommentoitu...tuollaiset viimeiset kirjeet kertovat myös kirjoittajistaan ja heidän pahasta olostaan.
Nimim. Suolaa, suolaa, kaikille suolaa.
Noinkin on. Vastavuoroisuutta yleensä rakkaussuhteissa on, ainakin minulla on ollut.
Monella on ollut -ja jokainen sen jonkinlaisen rakastumisen kokenut muistelee varmaankin sitä kaiholla joskus. Yksipuolinen yritys pitää suhdetta yllä on raastavaa, eihän siitä mitään tule.
Ei kai tuossa kirjeessä mitään vastuuta heitetty kenellekään enää.Se on loppu mikä on loppu. Jotkut syntymäpäivät ja kihlauspäivät muistuttavat entisistä ajoista. Itsekin sitä on tullut roikuttua jonkun miehen lahkeessa luvattoman kauan. Totta helkutissa sitä toivoo jotain ihanaa elämäänsä ja kun huomaa, että ohi mikä ohi, kestää jonkin aikaa saada innostusta kiinnostumiseen toisesta sukupuolesta.
Minä luin tuon jutun mielelläni. Muutamaan asiaan olisin voinut täysinkin samaistua. Niin lapsellinen en silti ole, että kuvittelen jonkun minulle täällä kirjoittavan.
kirje on enemmänkin osoitus kirjoittajan märehtijäluonteesta. Kerran sattui tuollainen poikaystävä. Teki teatraalisesti bänksit ja odotti varmaankin kyynelten virtaa. Kuukauden päivät sitä teatteria kesti, viimeisen kerran yhdessä sitä sun tätä, vaikka meikäläisellä juttu oli jäänyt selän taakse viidessä minuutissa. Jotkut mielummin haaveilevat jostakin, mitä eivät voi koskaan saada tai surevat sitä mistä joutuvat luopumaan. Ja sitten vasta heräävät, kun eivät enää todella voikaan saada, kuten kävi tämänkin tapauksen kanssa. Ja sitten voi jälleen aloittaa märehtimisen.
tuollainen teksti olis parasta peppupaperina.
niin aika ällöö silti.
osaisin sitä minäkii tuolleen!
Ah rakkaani, oma hunajaiseni, kirjoitan sinulle nyt viimeistä kertaa. Olet ollut ihan ihana ja suloinen kultamusselo, mutta valitettavasti vaan en saanut sinulta aitoa tunnetta ja täydellistä antautumista rakkauden virran paloon. Olen surrut itseni näännyksiin ja itkien uneeni kastellut lakanoita, mutta et kuule sitä syvää huokauksien paloa, jota rinnastani nousee atmosfääriin luoksesi. Olen niin pettynyt sinuun armaani kultapossu, että en voi muuta kuin pyyhkiä kaikilla yhteisillä muistoillamme ihanan ahteerini ja tässä nyt ylistettyäni sinut maasta taivaisiin, sylkäisen kämmeniini ja pyyhin sinut muistojeni arkusta.
(Nuih. Pääsimpäs siittä sitten eroon ja vieläpä lopullisesti ja sitten vielä huomatkaa kaikki kuinka iiihhhaannaa mun rakkaus on.)
Laita näyte omista taidoistasi,niin katsotaan,millä pyyhitään peppua!
ahnas ahterini, muitathan pestä k ä t e s i.
Oli miten oli, mut näin se on!
..sanasi kirjoitit rakkaudella rakkauden keskellä - rakkauden, jossa on vain osattava laskea irti jatkaakseen omaa matkaansa oudossa tunteessa, jota kaikki ei kenties osaa ymmärtää.
Hei Nainen!Minun on sinua Ikävä!
Kiitos.
Luin tuon moneen kertaan. Se on kaunis. Sitä ei voi ymmärtää kuin sellainen,jolla on ollut sielunkumppani.
Minua se ei satuttanut. Ymmärsin, ymmärrän paremmin ja tulen ymmärtämään vielä paremmin, vaikka minulla ei ole mitään eikä ole koskaan ollutkaan, kuitenkin minulla on edelleen tunne sielunystävästä (missä lie oletkin?).
Miksi et sanonut tätä koskaan minulle ääneen?
kiitos sanoistasi, olet löytänyt sielunveljen
Aivan tosi, ei tämä ihmiselämässä ole jokapäiväinen yhteys,,,,,ykseys
kunpa ne "lastut" kulkeutuisivat ystävyyden mereen. Ovat liian arvokkaita pois heitettäväksi.
oivallus.
Ei puuttunut minun tahtoni, aikani eikä haluni. kaikkia noita oli riittämiin. Puuttui vain todella se pieni siru, jolla olisin voinut varmistaa ettei kyseessä ollut leikki. Ehkä enemmän sanoja olis tarvittu.
Voiko olla kyse vain väärinkäsityksestä ja että kaikki olisikin voinut jatkua? Ei ole tullut mieleenikään. En leiki.., mutta jos toinen on tottunut pelleilijöihin, niin silloinhan hän luulee kaikkien leikkivän..? Olisi tietty voinut kysyä.
Olisiko ollut kyse väärinkäsityksestä, ei ole tullut mieleenikään! Että ilman sitä kaikki olisikin voinut jatkua? En leiki, kun rakastun. Jos on tottunut pelleilijöihin, niin voi luulla kaikkien vain leikkivän? Olisi tietty voinut kysyä, se toinen minulta.
Tuli moneen kertaan,kun tämä uusi systeemi on ihan pepusta!
Ehkä niitä sanoja puuttui puolin ja toisin ihan liikaa *hymyti*
tämä systeemi on tosiaan pyllystä :)
Tämä on hyvä tapa viestittää ja saada solmuja auki,ainakin itselle.Joka päivälle ei löydy vertaista muualta.Aina ei voi odottaa saavansa vain parasta,joutuu tyytymään parhaaseen olemassaolevaaan vaihtoehtoon.
et halunut minua. Odotin soittoasi. Olisin halunut olla lähelläsi ja katsoa mitä tapahtuu.
Miten olisin saanut yhteyden sinuun?
Voit sen vieläkin tehdä.
Sinullahan on minun numeroni ja yhteystietoni - pieni viesti vain niin olen sinun!
"Minulla ei ole rohkeutta lähettää tätä sinulle henkilökohtaisesti...."
Puutuiko se rohkeus silloin sinulta?
Tiedät numeroni... miksi ei?
Olen miettinyt miksi on vaikea lähestyä ihmistä jota pitää sielunkumppanina.Pelko totuudesta,vaihtoehtoja on kaksi..kestänkö totuutta sittenkään.
Koskaan ei voi tietää, jos ei asetu alttiiksi.
Tää on tätä...Mitään ei myönnetä eikä mitään uskalleta. Silti kuvitellaan, että jotain on. Miten, jos se on vain oman pään sisällä loppujen lopuksi? Kuka tietää, onko se aitoa vai ei? Hyvinkin voi olla. Mutta sitten taas...
Tuota voit jahkailla lopun elämääsi!
Se minkä on omilla silmillään nähnyt edessään on totta. Se on vähän, mutta totta.
Aarrgh....ootteko kattonu Deppin leffan Don Juan De Marco?!Siinä sitä taas oli..sitä tunnetta..ja Johnny niin ihana kuin aina ennenki!!
on katsottu, vuosia sitten. Depp on mainio siinä leffassa. Tuon tunnepuolen perään pistäisin kyllä kysymysmerkin. Eikö se ollut huumorihommia?
,,,,, on saanut suuren joukon vastaajia ja lukijoita, on vain ihme, että suomalainen osaa kirjoitaa kauniita sanoja ja asioita,,,,,mutta, että ei osaa sanoa niitä ääneen ao.kohteelle.
Kertokaa, miten se onnistuu kun on ujo, herkkä ja arka suomalainen,,,,,kertokaa,,,,,
minäkin rakastan sinua,oikeesti.
koskaan en sanoisi:et tiedä mitä menetit...
en tule vaatimalla,en uhkailemalla,tulen sinun rohkaisemana.