kirjoitan yhteiskuntapolitiikata ja ihmistieestä näin:
se käsittää sisälmykseensä lukemattomat spekulaatiot. toisin kuin luonnontieteillä, sen spekulaatiot ovat vailla pohjaaa - koska yhteiskuntapolitiikka on ihmistiedettä ja ihminen ja ihimisyhteisöt tutkimuskohteena ovat äärettömän sumeita sen psykologian ja filosofian takia. Ikuisesti - siellä, missä psykologiaa tai filosofiaa esiintyy, siellä on mututuntumaväitteet ja joskus tenhoavat, luovat, radikaalit väitteet.
Filosofiassa epäillään kaikkea, jopa täydellistä totuutta ja siksi se ei hyödytä mitään. tätäkin väitettä filosofiyhteisö tulee aina epäilemään, koska se on kiveen hakattu tuo kaiken epäileminen. Totuus sisältää täydellisen tiedon ja sen filosofia hylkää. täydellinen tieto on arvokasta ja kaikki se, mikä on sitä, ei saa epäillä ettei hyvinvointi laske.
eli, koska yhteiskuntapolitiikan väitteet ovat vailla pohjaa, siinä aina palataan uudelleen samoihin kysymyksiin, ja tutkijan mielen valtaa tyhjyys, koska hän on miettinyt väitteitä ilman pohjaa.
eräs väite ilman pohjaa on tulevaisuuden ennustaminen ja sitä yhteiskuntapolitiikassa harrastetaan. kontekstit, asiayhteydet, maailma muuttuvat ja siksikin kysymykset palautuu takaisin tai tulee turhiksi. uudet näkökulmat tekevät turhiksi saavutettuja tuloksia ja uudet näkökulmat ja väitteet tekevät turhiksi vanhoja näkökulmia.
Mutta siltikin, vaikka kuinka varma näkökulma tai väite olisi, siltikin sitä epäillään ja kyseenalaistetaan. kaikkein luovimpiakin väitteitä epäillään, joka on kuulunut pakollisena tieteeseen,
tosin ei väitteen luovuus tee siitä hyvää, vaan se, että onko se täydellisen tosi. sitten jokaista väitettä sekoittaa ja johtaa harhaan ihmistieteen sumeus, joka johtuu mm. kokemuksellisuudesta (esim. aina kun Pavlov soitti kelloa, koirille tuli vesi kielelle johtuen hänen ennen antamistaan herkuista soiton yhteydessä. mitä enemmän kokemukseen luottamista on, sitä huonompia ja kahlehdittuja ajatuksia teemme, kuten vaistonvarainen , ei järkeen perustuva ajattelu. esim. eihän se ole itsestään selvää, että aina kun Pavlov tai joku muu soittaa kelloa, saa herkkua. Ei kuitenkaan kaikki teoria ole hyvästä, koska sekään ei ehkä ole hyvää.
(Tiede kiinnostaa siksi, koska se on haastavaa ja koska sen harjoittaja uskoo, että hänelle tulee olemaan vaikeaa luomaan ko. tiedettä. Tieteen haastavuus on massiivisesti se tekijä, joka antaa nautintoa sen tieteen harjoittamisesta.)
se käsittää sisälmykseensä lukemattomat spekulaatiot. toisin kuin luonnontieteillä, sen spekulaatiot ovat vailla pohjaaa - koska yhteiskuntapolitiikka on ihmistiedettä ja ihminen ja ihimisyhteisöt tutkimuskohteena ovat äärettömän sumeita sen psykologian ja filosofian takia. Ikuisesti - siellä, missä psykologiaa tai filosofiaa esiintyy, siellä on mututuntumaväitteet ja joskus tenhoavat, luovat, radikaalit väitteet.
Filosofiassa epäillään kaikkea, jopa täydellistä totuutta ja siksi se ei hyödytä mitään. tätäkin väitettä filosofiyhteisö tulee aina epäilemään, koska se on kiveen hakattu tuo kaiken epäileminen. Totuus sisältää täydellisen tiedon ja sen filosofia hylkää. täydellinen tieto on arvokasta ja kaikki se, mikä on sitä, ei saa epäillä ettei hyvinvointi laske.
eli, koska yhteiskuntapolitiikan väitteet ovat vailla pohjaa, siinä aina palataan uudelleen samoihin kysymyksiin, ja tutkijan mielen valtaa tyhjyys, koska hän on miettinyt väitteitä ilman pohjaa.
eräs väite ilman pohjaa on tulevaisuuden ennustaminen ja sitä yhteiskuntapolitiikassa harrastetaan. kontekstit, asiayhteydet, maailma muuttuvat ja siksikin kysymykset palautuu takaisin tai tulee turhiksi. uudet näkökulmat tekevät turhiksi saavutettuja tuloksia ja uudet näkökulmat ja väitteet tekevät turhiksi vanhoja näkökulmia.
Mutta siltikin, vaikka kuinka varma näkökulma tai väite olisi, siltikin sitä epäillään ja kyseenalaistetaan. kaikkein luovimpiakin väitteitä epäillään, joka on kuulunut pakollisena tieteeseen,
tosin ei väitteen luovuus tee siitä hyvää, vaan se, että onko se täydellisen tosi. sitten jokaista väitettä sekoittaa ja johtaa harhaan ihmistieteen sumeus, joka johtuu mm. kokemuksellisuudesta (esim. aina kun Pavlov soitti kelloa, koirille tuli vesi kielelle johtuen hänen ennen antamistaan herkuista soiton yhteydessä. mitä enemmän kokemukseen luottamista on, sitä huonompia ja kahlehdittuja ajatuksia teemme, kuten vaistonvarainen , ei järkeen perustuva ajattelu. esim. eihän se ole itsestään selvää, että aina kun Pavlov tai joku muu soittaa kelloa, saa herkkua. Ei kuitenkaan kaikki teoria ole hyvästä, koska sekään ei ehkä ole hyvää.
(Tiede kiinnostaa siksi, koska se on haastavaa ja koska sen harjoittaja uskoo, että hänelle tulee olemaan vaikeaa luomaan ko. tiedettä. Tieteen haastavuus on massiivisesti se tekijä, joka antaa nautintoa sen tieteen harjoittamisesta.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.