Oletteko te muut joskus kokeneet tälläistä? Mä olen saanut positiivisia kommentteja painoindeksissä 15 tai jopa sen alle. Mua on sanottu mallin näköiseksi (olen 172 senttiä pitkä) ja joku on jopa luullut malliksi. Pari ystävää on sanonut myös olevansa kateellisia mun ulkonäöstä ja jotkut miehet ovat katselleet ihailevasti. Toisaalta vanhemmat ihmiset, erityisesti vanhemmat naiset katselee joskus säälien.
Kun olen jutellut parin muun anorektikon kanssa, moni on sanonut, että positiivisia kommentteja saa lähinnä suhteellisen lievässä alipainossa, mutta ei missään nimessä enää sairaalakunnossa. Se kuitenkin vaihtelee yksilöllisesti.
Ajatuksia?
Kun olen jutellut parin muun anorektikon kanssa, moni on sanonut, että positiivisia kommentteja saa lähinnä suhteellisen lievässä alipainossa, mutta ei missään nimessä enää sairaalakunnossa. Se kuitenkin vaihtelee yksilöllisesti.
Ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No joo, kyllähän niitä on tullut. Baarissa miehet kehunnut aika usein kroppaa, malliksi on kanssa luultu kun oon 175 cm, lommoposkis kehuttu ja kerran multa tultiin kysymään laihdutusvinkkiä kaupassa. Enemmän kyllä tulee sitä negatiivista palautetta ja katseita.
Haluisin eroon koko sairaudesta, mutta minkäs tälle voi. Ei noi kehut ole tämän arvoisia. Mielummin nauttisin elämästä, mutta en pysty :/
sama täällä!
saan kadehtelevia katseita tytöiltä.
jotkut pojat ihailee, mutta toisaalta moni myös säälii.
mummot katsoo vihaisesti!
varsinkin nuoremmat tytöt (alle 14v.) ihailee suunnattomasti.
mua ei oo ikinä sanottu etovan näköseks. mun bmi on 15.5 ja oon kans 172cm pitkä. malliksi on useasti kehuttu. olen kaunis kasvoiltani ja pidän huolta ulkonäöstäni kunnolla.
itse en kylläkään enää tunne vartaloani mukavaksi, vaan aivan liian laihaksi. olen alkanu ihailemaan normaalipainoisia, heillä on tissit ja peppu. haluan ne myös!
joten nyt oon aloittanut painonnostoprojektin. yritän päästä normaalipainoon ja saada muodot takaisin! :)
Minusta tuntuu, että olen saanut ulkonäkökehuja juuri anoreksian takia. Sain sellaisia eniten BMI:n ollessa 15-16, mutta myös ennen sairaalaan joutumista 2 vuotta sitten. Nyt kun olen yrittänyt parantua, niitä ei juuri ole ollut. En osaa sanoa, miksi näin.
Olen nyt 163 cm pitkä ja olen yrittänyt ylläpitää 49 kilon painoa. En sure ihailevien katseiden häviämistä. Minulla on poikaystävä, joka sanoo rakastavansa minua sellaisena kuin olen. Olen saanut paljon tukea perheeltä ja ystäviltä parantumisessa. Ihmisellä täytyy olla muitakin mielenkiinnon kohteita kuin ulkonäkö ja kauneusihanteisiin mukautuminen. Panostan nyt virkeämpänä ja vahvempana kouluun, harrastuksiin ja kavereihin.