Olen nyt raitis alkkis aa:n avulla, vaan päivä kerrallaan. Vuosia aa:ssa, vaan pätkittäisiä raittiuksia vain. Aina tulee yllättäen, joskus jo ennakkoon tuntien, kaipuu kapakoihin ja nousuhumalan tunteeseen. Sitten vaan naks ja kentälle.
On se kumma miten lujassa istuu sosiaalinen juopottelu. Kapakat, etenkin lähiöpubit, olivat ennen käytännössä kotejani. Kaikki työpäivien jälkeiset illat ja viikonloput jo aamusta alkaen vietin kapakassa. Nykyisin tuo maailma palaa aina ajoittain mieleeni petollisin seurauksin: hämärä hämy, jukeboksin soitto, tupakansavu, äänekkään kaljaseurueet, silmää iskevät farkkutakki-naiset ja heidän "jallittaminen" tuoppien kautta sänkyyn, karaokeillat, lauantai/sunnuntaiaamupäivien yllättävän iso kapakkaväen määrä nousuhumalineen, jne.
Tuosta maailmasta ei niin vain eroon pääse, ei vaikka nykyisin elelee parisuhteessa. Kesken työpäivän saattaa tulla tuo vanha elämäntyyli mieleen, ja jos sitä kauan hauduttelee, niin naks. Duunin jälkeen lähimpään pubiin, eka bisse, pieni morkkis, vaan toisen tuopin aikana ajatus että "antaa mennä". Seuraavana aamuna morkkis, kankkunen, ahdistus ja pettymys.
Aa.ssa pitäisi käyttää puhelinterapiaa eli soittaa toiselle raittiille alkkikselle jos alkaa mieli tekemään alkomahoolia, vaan en saa soitettua koskaan. Tulee se omapäisyys, uhma, itsensä kusetus. Ei ole kummiakaan eli luotthenkilöä jolle voisi jutella kaikki asiansa, ei. Oma asenne ei sellaista anna hommata, eikä myöskään sosiaalisuutta palavereissa. Tulee yksin, poistuu yksin, joten ei ihme ettei henkistä kiinnittymistä tapahdu.
Onko muita samanlaisia, eli sellaisia joilla juopottelu on sosiaalista, kapakkahakuista; toisin sanoen kapakka on olohuone?
On se kumma miten lujassa istuu sosiaalinen juopottelu. Kapakat, etenkin lähiöpubit, olivat ennen käytännössä kotejani. Kaikki työpäivien jälkeiset illat ja viikonloput jo aamusta alkaen vietin kapakassa. Nykyisin tuo maailma palaa aina ajoittain mieleeni petollisin seurauksin: hämärä hämy, jukeboksin soitto, tupakansavu, äänekkään kaljaseurueet, silmää iskevät farkkutakki-naiset ja heidän "jallittaminen" tuoppien kautta sänkyyn, karaokeillat, lauantai/sunnuntaiaamupäivien yllättävän iso kapakkaväen määrä nousuhumalineen, jne.
Tuosta maailmasta ei niin vain eroon pääse, ei vaikka nykyisin elelee parisuhteessa. Kesken työpäivän saattaa tulla tuo vanha elämäntyyli mieleen, ja jos sitä kauan hauduttelee, niin naks. Duunin jälkeen lähimpään pubiin, eka bisse, pieni morkkis, vaan toisen tuopin aikana ajatus että "antaa mennä". Seuraavana aamuna morkkis, kankkunen, ahdistus ja pettymys.
Aa.ssa pitäisi käyttää puhelinterapiaa eli soittaa toiselle raittiille alkkikselle jos alkaa mieli tekemään alkomahoolia, vaan en saa soitettua koskaan. Tulee se omapäisyys, uhma, itsensä kusetus. Ei ole kummiakaan eli luotthenkilöä jolle voisi jutella kaikki asiansa, ei. Oma asenne ei sellaista anna hommata, eikä myöskään sosiaalisuutta palavereissa. Tulee yksin, poistuu yksin, joten ei ihme ettei henkistä kiinnittymistä tapahdu.
Onko muita samanlaisia, eli sellaisia joilla juopottelu on sosiaalista, kapakkahakuista; toisin sanoen kapakka on olohuone?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse en ole alkoholisti, mutta olen juuri eronnut nuorehko nainen ja kapakoista/kahviloista on tullut mukava tapa viettää iltaa ystävättären kanssa ja luulen että olen jäämässä koukkuun. En yksinkertaisesti jaksa istua yksin kotona vaikka koira minulla onkin. Mutta olen seurallinen ihminen ja viettänyt melko tervettä elämää aina ja nyt on vaan sellainen olo että tekee mieli vähän katsella mitä niissä paljon parjatuissa kapakoissa nyt oikein tapahtuu. Olen huomannut että eivät ne kapakoissa kävijät sen huonompia ihmisiä ole, kapakoista löytyy tohtoreista työttömiin ja kaikkea siltä väliltä. Luulen, että suurin syy miksi ihmiset hakeutuvat kapakoihin on seuran puute, ei niinkään alkoholi, vaikka onhan alkoholistejakin baareissa, mutta mielestäni enemmän se juominen on ns. sosiaalista tissuttelua ainakin niissä paikoissa missä itse olen käynyt. Eri asia on sitten ne hardcore juomapaikat joihin itse en menisi kirveelläkään, koska moisissa paikoissa ei juuri kuule muuta kuin örinää. Niin, että kyllä kapakoita voi kaivata vaika ei olisi alkoholisti, itse juon usein vaikkapa kahvia alkoholin sijaan, pääasia on että olen siellä missä ihmiset ovat. Että älä masennu siitä että tekee mieli kapakkaan, vaan nauti kapakoista ja juo jotain muuta jollei viinan himosi ole niin paha ettet pysty sitä hillitsemään. Siinä tapauksessa klassiset ehdotukset kehiin, eli urheilemaan, kulttuurin ja muitten harrastusten pariin. Jos kerran olet parisuhteessa niin miksi et halua viettää aikaasi puoliskosi kanssa?
että laiminlyöt koiraasi. Jos olet päivät töissä/koulussa ja illat kapakoissa, ajattele miltä koirastasi tuntuu? On valitettavaa, että niinkin hienoja eläimiä kuin koiria annetaan ihan kenen tahansa käsiin.
Jep, näin ittellänikin on. Dokaan sanotaanko suoraan joka päivä. Töiden jälkeen hiukan murkinaa naamaan, vaatteet toisiksi, ja baanalle eli lähiön kauppakeskuksessa sijaitseviin korttelipubeihin. Näitä on talossa 3 kpl, yksi laadukkaampi, yksi keskitasoinen ja yksi sopivasti räkäläpaikka. Ja kaikki nämä kelpaavat. Siellä sitten vetelen arkisinkin tuoppeja puolilleöin, viikonloput aamusta valomerkkiin. Välillä toki pitää käväistä pizzeriassa sapuskalla. Kapakissa soi usein jukeboksin levyt, soitan itse Irwiniä, tuota renttujen esikuvaa.
Välillä onni suorii rohkeaa, eli matkaan tarttuu sopiva rento nainen, ja pääsee muuhunkin toimeen...Näin elo menee, nyt ikää 41 v ja samaa hommaa tehty harrastusluonteisesti viimeiset 15 v. Ja en kadu, tämä on oma harrastukseni. Ei ole vaimoa nalkuttamassa, saan tehdä mitä huvittaa. Kämpässä ei ole kuin sänky, tuoli ja 18 v telkkari; en perusta kimaltelevasta omaisuudesta vaan elämyksistä. Mulle elämyksiä tarjoaa nousuhumala ja mukavat lähiöpubit.
näin ne alkoholistit kuvittelevat.
Et ole käynyt vielä tarpeeksi pohjalla saakka..jos joskus löydät oman pohjasi niin nuo kapakkamuistot ovat painajaisia...otat valitettavasti kuivia ryyppyjä ja muistosi juoma-ajoilta ovat liika positiivisia...sinun täytyy juoda että löydät sellaisen pohjan mitä alemmaksi et enää tahdo mennä.