Vanhanen kaikkien aikojen

Tuollaisiin tilaisuuksiin kyllä puolueorganisaatio värvää väkeä paikalle. Siltikin Vanhasen ja oikeastaan koko hallituksen suosiota ei voi eikä tarvitse kiistää. Jopa Antti Kalliomäkeä kirstunvartijan toimestaan huolimatta pidetään asiallisena.
Näyttäisi siltä, että suomalaiset ovat saaneet juuri tähän aikaan sopivat mieleisensä johtajat. Tarvittiin vain keskustan puolueorganisaation mielenmuutos puoluejohtajan kohdalla.

Vanhasen perheessä, että Tatu antoi pojalleen nimekseen Matti Taneli, Kekkosen poikien mukaan!
Ja Matti Taneli haikaili vielä Kekkosen muistin mentyä lopullisesti häntä vielä presidentiksi 1981 vuoden lopulla!

Tuosta kaikkien aikojen suosituimmuudesta ja suosion salaisuuksista yleisemminkin haluaisin hieman puhua:

Sanotaan, että miesmuisti on kolme vuotta. Keskustalaisella se näkyy olevan lisäksi valikoiva.

Ovathan nuo Tarja Halosenkin suosioluvut olleet yhtä korkealla tai korkeammallkin kuin Matti Vanhasen. Mauno Koivisto sai vuonna 1972 mielipidemittauksissa myös lähes 80% suosiolukemat. Niistä Kekkonen säikähtikin niin, että pressanvaaleja ei pidetty, vaan Urkki valittiin poikkeuslailla. Ja vielä 1978 ns. presidentinvaalien alla Koiviston lukemat olivat hyvin korkeat (prosentteja en muista), mutta Kekkonen sai sitten noissa "vaaleissa" yli 70 % kannatuksen! Mistähän tämä kertoo?, Päätelköön se, jolla on elin sitä varten!

Ja mitä itse asiassa todistaa kansan suosio? Sitä, että on suosittu, ei mitään muuta. Halonen on saanut suosionsa olemalla tuollainen tavallinen mamma, johon enemmistö keski-ikäisistä naisitamme voi samastua ja joka ei pelota ketään, ei miehiä, ei lapsia. ei vanhuksia.

Vanhanen on saanut suosionsa olemalla myös tuollainen kovin tavallinen, hiljaisen puoleinen, hapuilevasti puhuva nössö, joka myöskään ei pelota ketään ja jonka rinnalla kenenkään ei tarvitse tuntea alemmuutta.

Koiviston suosio selittyi aikanaan sillä, että häntä pidettiin niin läpirehellisenä. Kun muut poliitikot selittelivät asioita parhain päin ja maalailivat parempia tulevaisuudennäkymiä, Koivisto sanoi, että huonosti menee ja huomenna menee vielä huonommin. Ja oli syvällisen ja surullisen näköinen. Kansa piti häntä viisaana ja rehellisenä, uskoi häntä ja tunsi myötätuntoa häntä kohtaan ja suosio kasvoi kohisten.

Paasikivi ei ollut koskaan huippusuosittu tavallisen kansan keskuudessa, arvostettu kylläkin. Väinö Tannerista ja Risto Rydistä voidaan sanoa samaa.

Mannerhein oli aikansa ihailluin suomalainen ja äärimmäisen suosittu toisissa piireissä, toisissa pelätty ja inhottu. Sodat tekivät hänet myös laajojen kansalaispiirien hyväksymäksi ja jopa ihailemaksikin, ja nykyisin hän luultavasti voittaisi kaikkien aikojen suurimman suomalaisen tittelin.

Toinen suuri suomalainen, Svinhufvud, oli suosittu porvarispiireissä taitavana poliitikkona jo ennen itsenäistymistämme (kuten Tanner toisaalla) ja Siperian karkotukseen johtaneen suoraselkäisyytensä vuoksi, mutta myös kansanomaisuutensa vuoksi, vaikka olikin aatelismies. Laajojen kansalaispiirien suosiota hän sai kuitenkin vasta kukistaeessa Lapuan liikkeen masinoiman Mäntsälän kapinan.

Paavo Lipponen on toki suosittu puolueessaan ja arvostettu muissakin puolueissa, muttra suurta kansansuosiota hänellä ei ole koskaan ollut, vaikka saihan tosin viime vaaleissa yli 25 000 henkilökohtaista ääntä (paljonkos Jäätteenmäki saikaan; muistaakseni noin 1/3 tästä). Vaikka Lipponen on oikeasti melko lupsakka huumorimies, hänen habituksensa on kuitenkin melko juro, yrmy suorastaan, eikä hän todellakaan ole halunnut tai osannut kosiskella kansalta henkilökohtaista suosiota. Hän on ilmeisesti ajatellut, että teot riittävät puhumaan puolestaan, ja niin ne riittävätkin asioita paremmin seuraavien ja tuntevien mielestä, mutta kun tällaisia ihmisiä on korkeintaan 20 % väestöstä, ei niiden avulla suosio korkealle nouse.

Urho Kekkosen suosiosta tässä yhteydessä ei kannata puhua mitään. Hänen asemaansa ja imagoaan oli vuodesta 1944 rakennettu määrätietoisesti vain kahta tarkoitusta - Suomen presidenttiyttä ja Neuvostoliiton etua - varten, eikä hänen suosionsa enää koskaan tuon jälkeen syntynyt ilman demokratiaan kuulumatonta manipulaatiota eikä sitä liioin enää koskaan voitu aidosti mitata.