kun väsyin ja minulla oli liikaa velvollisuuksia ja olen ihan oikeesti vastuuntuntoinen, vaikkei sitä ehkä kovin moni uskokaan. Mutta teen toisten puolesta asioita, jotka ovat tavallaan näkymättömiä.
Toivon salaa, että vielä jonain päivänä jossakin...hän istuu viereeni ja kysyy, miksi olen surullinen.
Hän: Oletko menettänyt rakastettusi?
En vastaa.
Hän: Etkö löydä rakkautta?
Minä: En, en löydä.
Hän: No, minä voin rakastaa sinua, eikä sinun tarvitse edes etsiä minua.
Toivon salaa, että vielä jonain päivänä jossakin...hän istuu viereeni ja kysyy, miksi olen surullinen.
Hän: Oletko menettänyt rakastettusi?
En vastaa.
Hän: Etkö löydä rakkautta?
Minä: En, en löydä.
Hän: No, minä voin rakastaa sinua, eikä sinun tarvitse edes etsiä minua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kysyisin miksi kiusasit ja härnäsit ja juorusit ja heitit haaskalinnuille kun olin ihastunut ja tosissanit?
Herkkää etsimistä & löytämistä
Jos on ollut joskus ilkeä niin sitä voi pyytää anteeksi. Vastuuntuntoisuus on hieno ja kunnioitettava ominaisuus ihmisessä. :)
Miksi et pyydä sitä ihmistä tapaamaan sinua ja jutelemaan kanssasi?
Tiedät että kaipaat häntä ja tahdot hänestä paljon eli miksi et siis toimi?
Eikö ole vanha sanonta että tikulla silmään joka vanhoja muistelee varsinkin niitä ikäviä asioita. Mukavia asioita voi muistella vaikka kuinka pitkän ajan takaa. :)
Nyt hyviä öitä :)
Minunkin mieltä on painanut eräs viesti jonka lähetin yhdelle miehelle pari kuukautta sitten.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mietin millä tavalla voisin korjata tilanteen.
Salaista numeroa ei saa msitään ja facebookissa hän on kai estänyt minut.
Sellasta, inhimillistä?
Ottanette ihmiset huomioon senkin, että myös ne ihmiset, joiden päälle te syydätte pahan olonne ja velvollisuutenne, voivat myös olla joskus väsyneitä jo valmiiksi ja te aiheutatte ylimääräistä taakkaa, tietysti tahdottekin aiheuttaa.
Inhimillinen ihminen katuu tekojansa, epäinhimillinen ei.
Älä syyllistä.
Et liene itsekään täysin puhtoinen.
Ei ole tarkoitus syyllistää eikä otattaa henkilökohtaisesti muutenkaan.
Halusin vain tuoda esille sen, miten itsekkäältä joskus tuntuu omiin väsymyksiinsä vetoaminen... sillä hetkellä se ihminen ei ole ainakaan empaattinen, kun ei voi ymmärtää, että moni muukin voi olla joskus vähän väsynyt ja ihan samoissa fiiliksissä muutenkin. Mutta, oppia ikä kaikki, jos ottaa opiksi.
Aivan totta. Jokaisella on näinä päivinä paljon mieliharmeja, suruja, toivottomuutta ja kaikenlaista voimien äärirajoilla olemista. Hyvä olisi avata silmät näkemään pahassa olossa myös muutakin kuin se oma nenänpää. Harmillisesti näistä oppii vasta kantapäiden kautta, viiveellä. Mutta hyvä että oppii silloin.
Lapsenikin saivat siitä osansa.