kerron lyhyesti ensin menneisyydestäni.. olen kärsinyt 16 vuotta sosiaalisten tilanteiden pelosta, jännityksestä, ahdistuksesta, koskaan ei ole ollut kavereita, en osaa olla ihmisten kanssa muuten kuin humalassa.. nykyään olen aika turta enkä tunne enää mitään, tai välitä mistään. Tällä hetkellä siis 26 vuotias.
Työelämään en kykene, opiskelut jäivät kesken vuosia sitten koska en jaksanut ja se oli ylivoimaista taistelua. Työelämässä en siis ole ollut päivääkään. Mikään ei kiinnosta, enkä jaksa olla ihmisten kanssa, koska on vaikeaa olla oma itsensä ja se on sellaista että kokoajan miettii mitä sanoo, miten on ja käyttäytyy.. eli hyvin vaikeaa.
Olen myös äärimmäisen herkkä ihminen ja saatan alkaa itkemään ihan mitättömästä syystä, ja tuntea itseni maailman surkeimmaksi ihmiseksi. Tuntuu etten sovi tähän maailmaan, enkä osaa elää tätä elämää, koska en enää tiedä miten.
Sitten täysi-ikäiseksi tullessani kuvioihin tuli alkoholi ja tunsin itseni niin arvottomaksi että saatoin helposti joutua hyväksikäytetyksi koska janosin sitä tunnetta että minusta välitettäisiin. Sen lisäksi jouduin parin vuoden aikana kolme kertaa raiskatuksi eri ihmisille, kaksi kertaa pahoinpidellyksi. Minulla on ollut peliriippuvuutta, en hallitse rahankäyttöäni, huumekokeilujakin oli joskus jne. Joka ikinen päivä on täynnä pelkoa ja ahdistusta.
Kokoajan minulla on syy pelätä jotakin, yhtäkkiä saatan unohtaa sen ja olla hetken iloisempi, sitten samantien alan pelkäämään jotakin toista asiaa. En tiedä mitä on kun elää.
Ulkona käyminen on vaikeaa, koska ahdistaa olla ihmisten ilmoilla ja on sellainen tunne että minua tarkkaillaan. Joskus joudun ottamaan alkoholia ennenkuin uskaltaudun ihmisten ilmoille. Masennuslääkityksiä minulla on ollut, mutta aivan turhaa, koska ne ei eivät ole auttaneet.
Olen ollut milloin missäkin osastolla, käynyt psykologeilla, ei auta. En tiedä mikä minua vaivaa, tuntuu etteivät lääkäritkään ota tosissaan, eivätkä tutki asiaa sen koommin. Masennuslääkkeet vaan kouraan.
Työelämään tuskin kykenen ikinä, mikäli näin jatkuu.. kai tähän tilanteeseeni ei vain ole apua olemassa..
Työelämään en kykene, opiskelut jäivät kesken vuosia sitten koska en jaksanut ja se oli ylivoimaista taistelua. Työelämässä en siis ole ollut päivääkään. Mikään ei kiinnosta, enkä jaksa olla ihmisten kanssa, koska on vaikeaa olla oma itsensä ja se on sellaista että kokoajan miettii mitä sanoo, miten on ja käyttäytyy.. eli hyvin vaikeaa.
Olen myös äärimmäisen herkkä ihminen ja saatan alkaa itkemään ihan mitättömästä syystä, ja tuntea itseni maailman surkeimmaksi ihmiseksi. Tuntuu etten sovi tähän maailmaan, enkä osaa elää tätä elämää, koska en enää tiedä miten.
Sitten täysi-ikäiseksi tullessani kuvioihin tuli alkoholi ja tunsin itseni niin arvottomaksi että saatoin helposti joutua hyväksikäytetyksi koska janosin sitä tunnetta että minusta välitettäisiin. Sen lisäksi jouduin parin vuoden aikana kolme kertaa raiskatuksi eri ihmisille, kaksi kertaa pahoinpidellyksi. Minulla on ollut peliriippuvuutta, en hallitse rahankäyttöäni, huumekokeilujakin oli joskus jne. Joka ikinen päivä on täynnä pelkoa ja ahdistusta.
Kokoajan minulla on syy pelätä jotakin, yhtäkkiä saatan unohtaa sen ja olla hetken iloisempi, sitten samantien alan pelkäämään jotakin toista asiaa. En tiedä mitä on kun elää.
Ulkona käyminen on vaikeaa, koska ahdistaa olla ihmisten ilmoilla ja on sellainen tunne että minua tarkkaillaan. Joskus joudun ottamaan alkoholia ennenkuin uskaltaudun ihmisten ilmoille. Masennuslääkityksiä minulla on ollut, mutta aivan turhaa, koska ne ei eivät ole auttaneet.
Olen ollut milloin missäkin osastolla, käynyt psykologeilla, ei auta. En tiedä mikä minua vaivaa, tuntuu etteivät lääkäritkään ota tosissaan, eivätkä tutki asiaa sen koommin. Masennuslääkkeet vaan kouraan.
Työelämään tuskin kykenen ikinä, mikäli näin jatkuu.. kai tähän tilanteeseeni ei vain ole apua olemassa..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.