Erityisherkkyys ja masennus

"Tuli innostuksissaan kirjoittettua ilman jaottelua kappaleisiin mutta eiköhän tätä kykene lukea... :)"

Hyvin pystyi lukemaan :). Kiitos, kun vastasit.

" Olen alalla, jossa tehdään perustason työtä tavallisella kohtuullisella palkalla."

Olen suunnitellut hakeutumista kouluun, ja sitä kautta ehkä mahdollisesti jopa työhön, joka olisi juuri tuollaista.

"Edelleen meinaa ainakin yksin ollessa kotona joskus vaivata sellainen tietty surumielisyys. Torjun sitä säännöllisellä terveellisellä elämäntavalla. "

Olen huomannut saman omalla kohdalla, että säännölliset, terveelliset elämäntavat saavat voimaan paremmin. Onko sinulla todettu masennus vai onko surumielisyys ohimenevää? Itse syön masennuslääkkeitä, ja yritys lopettaa ne, saa aikaan melkeinpä romahduksen. Olen sitten todennut, että ehkä aivoni yksinkertaisesti tarvitsee tietyn määrän purkista otettua sertraliinia.

Nti HSP kirjoitti:

"Tuli innostuksissaan kirjoittettua ilman jaottelua kappaleisiin mutta eiköhän tätä kykene lukea... :)"

Hyvin pystyi lukemaan :). Kiitos, kun vastasit.

" Olen alalla, jossa tehdään perustason työtä tavallisella kohtuullisella palkalla."

Olen suunnitellut hakeutumista kouluun, ja sitä kautta ehkä mahdollisesti jopa työhön, joka olisi juuri tuollaista.

"Edelleen meinaa ainakin yksin ollessa kotona joskus vaivata sellainen tietty surumielisyys. Torjun sitä säännöllisellä terveellisellä elämäntavalla. "

Olen huomannut saman omalla kohdalla, että säännölliset, terveelliset elämäntavat saavat voimaan paremmin. Onko sinulla todettu masennus vai onko surumielisyys ohimenevää? Itse syön masennuslääkkeitä, ja yritys lopettaa ne, saa aikaan melkeinpä romahduksen. Olen sitten todennut, että ehkä aivoni yksinkertaisesti tarvitsee tietyn määrän purkista otettua sertraliinia.

Lue lisää

"Itse syön masennuslääkkeitä, ja yritys lopettaa ne, saa aikaan melkeinpä romahduksen."

Kyseessä on mitä todennäköisimmin vieroitusoireilu, joka koostuu mm. kovasta masennuksesta ja ahdistuksen tunteista, mahdollisesti myös agressioista ja psykoottisuudesta.

"Olen sitten todennut, että ehkä aivoni yksinkertaisesti tarvitsee tietyn määrän purkista otettua sertraliinia."

Ei tarvitse, mutta koska olet koukuttunut siihen, kestäisi aikaa, mm. käyttöajan pituudesta ja yksilöllisistä ominaisuuksistasi riippuen, useita kuukausiakin kunnes vieroitusoireilu hellittäisi. Toisaalta aivovammoja voi jäädä pysyväksi lopettamisen jälkeenkin, joka voi näkyä esimerkiksi kyvyttämyytenä tuntea tunteita ja mielihyvää. Muita yleisiä ovat kognitiiviset vauriot ja seksuaalitoimintojen vauriot, kuten impotenssi.

Nti HSP kirjoitti:

"Tuli innostuksissaan kirjoittettua ilman jaottelua kappaleisiin mutta eiköhän tätä kykene lukea... :)"

Hyvin pystyi lukemaan :). Kiitos, kun vastasit.

" Olen alalla, jossa tehdään perustason työtä tavallisella kohtuullisella palkalla."

Olen suunnitellut hakeutumista kouluun, ja sitä kautta ehkä mahdollisesti jopa työhön, joka olisi juuri tuollaista.

"Edelleen meinaa ainakin yksin ollessa kotona joskus vaivata sellainen tietty surumielisyys. Torjun sitä säännöllisellä terveellisellä elämäntavalla. "

Olen huomannut saman omalla kohdalla, että säännölliset, terveelliset elämäntavat saavat voimaan paremmin. Onko sinulla todettu masennus vai onko surumielisyys ohimenevää? Itse syön masennuslääkkeitä, ja yritys lopettaa ne, saa aikaan melkeinpä romahduksen. Olen sitten todennut, että ehkä aivoni yksinkertaisesti tarvitsee tietyn määrän purkista otettua sertraliinia.

Lue lisää

Elämäntilanteet vuosia sitten saivat aikaan voisi sanoa romahduksen, söin lääkettä vuosia ja aloin pian voida oikein hyvin. Olen vuosi sitten lopettanut sen yli puoli vuotta kestävällä alasajolla pikkuhiljaa vähentäen kerran kuussa annosta. Tosin vielä on pienen pieni määrä rahoittavaa. On kyllä tuntunut siltä oikeasti että mieliala on välillä masentunut ja pientä toivottomuutta ja sitä surua on. Välillä on hyviä päivä, jolloin jopa tuntuu että maailma ja elämä on hieno asia. Mutta siitä se sitten muuttuu jossain välissä tähän samaan alakuloon.

En ole mielestäni masentunut niin paljoa että se haittaisi arkea fyysisesti, ainostaan henkisesti ei ole aina niin mukava olo kuten lääkkeen kanssa on. Lääke ei päästä mielialaa laskemaan sen tietyn tason alle, nyt pääsee mieliala alemmas laskemaan. Varastossa on lääkettä ja reseptin saan uusittua helposti jos tilanne joskus menee huonoksi. Olen huomannut, että mukavien ihmisten seura auttaa piristämään mieltä. Minun pitäisi saada kumppani kyllä, niin voisi jakaa onnet ja alakulot. :)

24/9 kirjoitti:

"Itse syön masennuslääkkeitä, ja yritys lopettaa ne, saa aikaan melkeinpä romahduksen."

Kyseessä on mitä todennäköisimmin vieroitusoireilu, joka koostuu mm. kovasta masennuksesta ja ahdistuksen tunteista, mahdollisesti myös agressioista ja psykoottisuudesta.

"Olen sitten todennut, että ehkä aivoni yksinkertaisesti tarvitsee tietyn määrän purkista otettua sertraliinia."

Ei tarvitse, mutta koska olet koukuttunut siihen, kestäisi aikaa, mm. käyttöajan pituudesta ja yksilöllisistä ominaisuuksistasi riippuen, useita kuukausiakin kunnes vieroitusoireilu hellittäisi. Toisaalta aivovammoja voi jäädä pysyväksi lopettamisen jälkeenkin, joka voi näkyä esimerkiksi kyvyttämyytenä tuntea tunteita ja mielihyvää. Muita yleisiä ovat kognitiiviset vauriot ja seksuaalitoimintojen vauriot, kuten impotenssi.

Lue lisää

Kiitos kommentista. Ihan mielenkiintoisia pointteja.

Saattaa myös olla, että olen synnynnäisesti "aivovammainen" ja serotoniinitasoni olisivat normaalia alhaisemmat ilman lääkitystä. (Vrt. ihmisen elimistö ei tuota insuliinia ja hän tarvitsee elinikäisen lääkityksen.)

HSP-mies kirjoitti:

Elämäntilanteet vuosia sitten saivat aikaan voisi sanoa romahduksen, söin lääkettä vuosia ja aloin pian voida oikein hyvin. Olen vuosi sitten lopettanut sen yli puoli vuotta kestävällä alasajolla pikkuhiljaa vähentäen kerran kuussa annosta. Tosin vielä on pienen pieni määrä rahoittavaa. On kyllä tuntunut siltä oikeasti että mieliala on välillä masentunut ja pientä toivottomuutta ja sitä surua on. Välillä on hyviä päivä, jolloin jopa tuntuu että maailma ja elämä on hieno asia. Mutta siitä se sitten muuttuu jossain välissä tähän samaan alakuloon.

En ole mielestäni masentunut niin paljoa että se haittaisi arkea fyysisesti, ainostaan henkisesti ei ole aina niin mukava olo kuten lääkkeen kanssa on. Lääke ei päästä mielialaa laskemaan sen tietyn tason alle, nyt pääsee mieliala alemmas laskemaan. Varastossa on lääkettä ja reseptin saan uusittua helposti jos tilanne joskus menee huonoksi. Olen huomannut, että mukavien ihmisten seura auttaa piristämään mieltä. Minun pitäisi saada kumppani kyllä, niin voisi jakaa onnet ja alakulot. :)

Lue lisää

Sama minullakin, että päivät vaihtelevat ja hyvä seura nostaa mielialaa. Toisaalta väsyn aika helposti sosiaalisissa tilanteissa ja tarvitsen yksinoloa. Tuo piirre mietityttää eniten niin työelämän kuin mahdollisen parisuhteenkin osalta. Pitäsi opetella rajaamaan sosiaalisuus yms. oman jaksamisen mukaiseksi. Aikaisemmin paloin töissä loppuun mm. siitä syystä, että en sitä osannut.

"Minun pitäisi saada kumppani kyllä, niin voisi jakaa onnet ja alakulot. :)"

Toivottavasti löydät! Minä en vielä uskalla tuollaisesta haaveilla, mutta ehkä vielä jonain päivänä minäkin :).

'HSP-mies', sinun ekaan kirjoitukseen sanon vain, jotta kiitos. Veit sanat suustani ja ajatukset/fiilikset päästäni. Ja, aattele mä olen 62-v ikisinkku nainen, silti kokemusmaailmamme ja tuumailumme menee ihan yksiin.

Minuakin hyvin paljon helpottanut HSP-asioiden julkitulo, löytyminen. Just se, että voi hyväksyä itsensä, ei tarvi verrata kaiken maailman muuhun maailmassa. - Kiitos teille tähänkin ketjuun kirjoittaneille. Ihankos tässä sinkkuerakko itsekseen hymyilee, kun niin jo alkaa tykkää itsestään ja elämänhistoriastaankin, vaikka tietenkin on kovin vaikeaa ollut. Pääasia on tämä hetki!

Ihanasti sanottu, 'korvatulppa'! :D

Olen 32-vuotias nainen.
Mie en kestä katsoa Mr.Bean-elokuvia, koska miun myötähäpeä on niin voimakasta, että minuun koskee ihan fyysisesti.
Kaikki Fail-videot missä ihmisiin sattuu fyysisesti tai he joutuvat naurunalaisiksi, tuntuvat minusta todella pahalta. Sen sijaan täysin kuvitteelliset väkivaltaelokuvat eivät tunnu pahalta, varsinkin jos kyseessä on joku fantasia-aiheinen tms, joka ei ole lähelläkään tätä todellisuutta.

Yksi outo piirre minussa on, että jos joku sanoo jotain rumaa, esimerkiksi kiroilee, niin se sana tai lause jää minun päähän kaikumaan jopa parin tunnin ajaksi. Olen yrittänyt selittää sitä miehelleni, että jos hän autossa kiroilee jollekkin edessä törttöilevälle kuskille, niin minä siinä vieressä istuessani joudun kärsimään siitä suhteettoman paljon. Jostain syystä hän ei vaan tahdo muistaa sitä...

Herkkyyteni ilmenee myös tuntoherkkyytenä (pesulaput, saumat yms koskee ihooni), toisaalta taas nautin todella paljon seksistä ja hellyydestä.
-haistan ja maistan tarkemmin kuin muut, -kärsin metelistä, mutta nautin suuresti hyvästä musiikista kovaakin
-olen taiteellinen ja uppouduin nuorempana piirtämään jopa 14 tunniksi putkeen ilman ruokataukoja
-Luonnossa oleminen on minulle tärkeää. Onnellisin olen, kun saan mennä yksin metsään keräämään sieniä tai raivaamaan maisemaa pajuista isoilla oksasaksilla (en pysty käyttämään moottorisahaa tai raivaussahaa, koska meteli, tärinä ja bensan ja teräketjuöljyn haju tekevät niin pahaa, että oksettaa) Kaunis sammalpohjainen metsä on kauneinta mitä tiedän.
-En pysty ajattelemaan selkeästi jos ympärillä on sotkua
-Työssä olisin tehokas ja todella paljon tulosta tekevä, mutta kun on avokonttori, jatkuva seuranta ja painostus tuloksen tekemiseen, niin minä ahdistun niin paljon, että en pysty tekemään töitäni kunnolla. Tein työpaikallani kymmenkertaista tulosta muihin nähden, kunnes esimiehekseni tuli narsisti joka otti minut silmätikukseen. Sen jälkeen en ole pystynyt töissä käymään ilman jatkuvaa oksettavaa oloa mahassa ja ripulia. Minulla todettiin ärtyvä suoli, joka reagoi erityisesti stressiin. Etsin koko ajan uutta työtä, mutta niitä on harmittavan vähän tarjolla.
-en kestä teeskentelyä. En esimerkiksi pysty sietämään sitä, että ihmiset halaa tavan vuoksi eikä siksi, että halutaan halata. Myös se, että ihminen puhuu niin, että muuntaa ääntään, on minusta ärsyttävää. Yllättävän monella ihmisellä on joku rooli päällä. Ahdistun erilaisista perinteistä, eli siitä kun tehdään jotakin siksi, koska se on perinne, eikä siksi koska halutaan aidosti tehdä niin.
-En käytä mitään päihteitä, koska en voi sietää sitä, että ihminen muuttuu joksikin muuksi kuin mitä on. Oman kehon täydellinen hallinta on minulle tärkeää. Ahdistun, jos en tunne olevani täysin skarppi ja tilanteen tasalla. Toisaalta en ole koskaan tarvinnut "ilolientä", koska kykenen tuntemaan suurta iloa ja riemua ihan selvin päin, eikä minulla ole mitään estoja tanssimisen tai seksuaalisuuden suhteen.
-Minulla on lisäksi kaikki ominaisuudet, mitä erityisherkkyyteen on listattu, kuten sosiaalinen ahdistuminen, itkuherkkyys, tunneäly (näen ihmisten läpi) yms.

Vasta nyt 32-vuotiaana minjlle selvisi, että erityisherkkyys on ihan oikea fyysinen ominaisuus. Olen tiennyt aina, että olen herkkä, mutta helpotti tietää, että tälle ei voi tehdä mitään eikä tarvitsekaan. Vuosikymmeniä olen kokenut olevani luuseri, kun en kestä tätä maailmaa ja en pysty olankohautuksella ohittamaan ikäviä koulukiusauskokemuksia, työpaikkakiusausta ja paria raiskausyritystä (kun eivät kumminkaan päässeet tekemään sitä pahinta). Nyt olen ensimmäistä kertaa sairaslomalla masennuksen ja traumaperäisen stressihäiriön vuoksi. Elämä alkaa pikkuhiljaa taas näyttämään elämisen arvoiselta, kun lääkäriltä olen saanut hyväksynnän pahalle ololleni. Minua helpotti suunnattomasti, kun psykiatri sanoi, että on ihme, että olen jaksanut taistella kaikkien vastoinkäymisten läpi näinkin hyvin, kun monet hajoaisi jo murto-osasta siitä mitä pahaa minulle on tehty. Uskon, että minut on pelastanut turvallinen varhaislapsuus kotona (vaikkakin koulussa kiusattiin ja minut yritettiin hukuttaa ja raiskata 10-vuotiaana poikajoukon toimesta) ja se, että osaan hakeutua luontoon. Jos olisin jäänyt asumaan kaupunkiin työpaikkojen äärelle, niin tuskin olisin enää hengissä. Luonnon hiljaisuus ja kauneus saavat minut eheytymään kerta toisensa jälkeen.

Samaa kokemusta minulla!
Kuitenkin, enemmän tykkää asua keskellä kaupunkia, edellyttäen, että erakonkammarini on rauhallinen, minulle todellinen rauhan tyyssija. Olenkin kuvannut, että HSP-tyyppinä kotona ollessani olen kuin kännykkä laturissa!

Minua lisäksi kovasti on rasittanut aina, että kuin HSP:ssä ei tarpeeksi olisi, niin olen kovin erinäköinen kun keskiverto immeiset. Ennen tietoa HSP-teorioista olen vain tuumannut, että väärällä planeetalla elelen.

Meitä erityisherkkiä on 20% väestöstä ja silti me jäädään jalkoihin. Kunpa me pystyttäisi johtamaan maailmaa noiden narsistien sijaan. Tämä maailma olisi silloin paljon parempi paikka. Se ei vaan tule koskaan onnistumaan, sillä narsistit syövät meitä erityisherkkiä välipalana. Minulta on kaksi loistavasti alkanutta työuraa tuhoutunut, kun esimieheksi on vaihtunut narsisti. Sitä epäreiluutta, valheita, syrjintää ja kiusaamista ei vaan pysty kestämään normaalikaan ihminen, saatikka tämmönen erityisherkkä. Rehellinen ja kiltti ei ikinä pärjää keinoja kaihtamattomalle valehtelijalle.
Olen yrittänyt etsiä perustason leppoisaa työtä, jossa saisin tehdä yksin hommia, mutta työhaastatteluissa sanovat aina, että olen liian hyvin koulutettu ja minulla on liian paljon työkokemusta vaativista tehtävistä. Eivät usko minun pysyvän yksinkertaisessa työssä.