Raastava kaipuun tuska

Hei! Olen nuori mies ja olen aika usein ollut yksinäinen. Minulla on viime aikoina kertynyt jonkin verran kavereita, mutta jostain syystä en osaa nauttia enää elämästäni. 2 vuotta sitten elämässäni kävi toisin. Olin oikeastaan täysin samassa tilanteessa ilman kavereita. Kiertelin aktiivisesti ympäri suomea tutustumassa uusiin ihmisiin ja samalla minulle tuli kavereita. Yksinäisyys on ollut mulle aina iso ongelma, ehkä siksi, että sitä olen joutunu koko elämäni paljon kokemaan, olen erittäin huomiota kaipaava ihminen keskivaikea masennus.

Kaksi vuotta sitten kävi niin, että tapasin tytön jonka piti olla minun elämäni rakkaus. En ole mikään komea adonis, mutta siitä huolimatta hän piti minusta ja tultiin todella hyvin juttuun. Me ei seurusteltu, mutta oltiin todella läheiset ystävät. Ensimmäistä kertaa harrastimme seksiä toisiemme kanssa ja valehtelematta se on yksi mun parhaista kokemuksista. Siinä aina välillä kokeilin muitakin mimmejä, mut se ei vaan tuntunut samalta. Mun ja sen tytön välit lämpeni todella. Jos mainitsin muista tytöistä, niin hän oli mustasukkainen. Normaalisti toi olis ymmärrettävää, mutta hän itsekkin sääti muiden jätkien kanssa ja mielestäni se oli okei niin. Kuitenkin meidän välien lämmetessä aloimme tapaamaan aina useammin ja meistä tuli koko ajan läheisempiä toisillemme.

Jossain vaiheessa kuitenkin kaikki kaatui seinään ja mimmi vähän alkoi olemaan tyly. Hän myös oli tavannut jonkun itseäni komeamman jätkän, johon hän alkoi kuolaamaan. Itse pyrin olemaan häntä kohtaan kiltti ja kohtelias. Luulin tytön olevan mua kohtaan täysin välinpitämätön ja maailmani särkyi. Herkkänä miehenä minä sitten yritin itsemurhaa ja pistin viestin tytölle, että toivon hänelle kaikkea hyvää ja ettei mua täs maailmas olis enää seuraavana päivänä. Tästä tyttö huolestui kovasti ja pyrki löytämään minut pian. Itsemurhayritykseni oli raju huumeiden yliannostus, joten olin pitkään keskustelukykyinen. Tunnetilani oli todella euforinen ja tunsin elämässäni rakkautta ihan kaikkia kohtaan - myös niitä, joita vihasin.

Tyttö löysi minut ja oli melkein kyyneleet silmissään. Itse koitin rauhoitella, että pääsen parempaan paikkaan ja että kaikki hyvin. Tyttö halasi minua ja sai puhuttua minut ympäri soittamaan itselleni kyydin sairaalaan. Hän ujona ja vähän asiasta pihalla olevana ei itse sitä tehnyt. Minut vietiin aluksi läheiseen pieneen sairaalaan autolla, jossa en kauaa kerennyt olla, koska tarvitsin isompaa sairaalaa varmistaakseni, että minä selviän. Tämän kokemuksen jälkeen, tyttö on vain halveksinut minua ja vältellyt minun seuraani. En kadu elämässäni mitään muuta kuin sitä, että selvisin hengissä tuosta tilanteesta.

Tämän tytön kaunis vartalo on kummitellut mielessäni, kaikki kauniit asiat. Tunne siitä, että elämäni paras aika on menneisyydessä. Olen kaikkeni yrittänyt, että saisin sisältöä elämääni, ja välillä pystyn ehkä muutamaksi päiväksi unohtaa tämän tytön. Mutta aina jostain tulee tämä tyttö mieleen. Minusta tuntuu, että rakastan häntä yhä ja ajatus jonkun muun tytön kanssa seurustelusta ei sytytä oikeen. Tai ainakin todella harvan kohdalla.