Nyt kun taistelu on toden teolla käynnistymässä maailman tämän vuoden tärkeimmissä vaaleissa eli Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ja Suomessa puolestaan Irakgaten-aikainen lappuspesialistia eli Jouni Backmania ollaan "omaehtoisesti työntämässä" YLE:n toimitusjohtajaksi, on syytä muistella miltä Irakin-kysymys näytti elokuun alussa 2003.
Seuraavat Etelä-Suomen Sanomien netlariin 5.8.2003 kirjoittamani mietteet sisältävät myös viestin siitä, mitä minä ajattein silloin ja ajattelen edelleenkin esimerkisi parivaljakosta Timo Kalli ja Jouni Backman. Ja mitä ajattelen myös Ylen: hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkasesta (siis miehestä, jota Demarin mainio edesmennyt pakinoitsija-kolumnisti-vainaa Aimo Kairamo takavuosina luonnehti Ajankohtaisen kakkosen myötä "sontaluukuksi"), joka on tekohurskaan uransa aikansa useinkin "etsinyt itseään", ja löytänyt sitten - Jouni Backmanin!
Vielä kun kaima Kalli, erittäin kevyensarjan nyrkkeilijänäkin takavuosina huitonut kiikoislainen ur(e)amies, loppusijoitetaan Kemiransa
päöäjohtajaksi, niin sittenhän kaikki Ahot, Rehnit, Backmanit etc. onkin jo sijoitettu tosi kalliisti odottamaan lopullista hajaantumistaan luonnon suureen kiertokulkuun...
Ja sitten mietteisiini elokuun alussa 2003:
Timo Ristimäki / 05.08.2003 13:16:59 (ESS / Netlari)
"Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!"
HUOM! "Tämä kommenttikirjoitus pohjautuu Netlarin Kotimaa-osaston artikkeliin (5.8.2003) "Joka kolmas suomalainen uskoo, että Jäätteenmäki syrjäytettiin salaliitolla".
Palaanpa siis vielä Yrjö Orwellin innoittamana Matteuksen evankeliumin
jakeisiin 23:23-26; esimerkiksi Irak-kysymyksen ja keskustan ja demarien
tiimoilta tuonaikaiset tekstit sopivat kuin nyrkki silmään viime
kuukausienkin tapahtumiin. Varsinkin pohdittaessa Anneli Jäätteenmäen
kohtaloa ja sen käsittelyä juhannuksen alla ja aivan näihin aikoihin asti.
"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte
kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen,
mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.
Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.
Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!
Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte
maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja
hillittömyyttä!
Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada
ulkopuoleltakaan puhtaaksi."
*********************
Turun Sanomissa ilmestyi heinäkuun loppupuolella (HUOM! siis vuonna 2003!) kaksi mielenkiintoista
kolumnia. Ensin tyhjensi sydäntään heti kesälomalta palattuaan itse
demaripäätoimittaja Aimo Massinen jutullaan "Vanhanen on vain Lipposen
varjo" 19.7.2003, sitten suotiin palstatilaa oikeusministeri Johannes
Koskisen (sd.) kolumnille "Salaliittoteorioiden suosio" 22.7.2003.
Kummassakin kolumnissa - ikään kuin vienosti kiertäen - osoitettiin kaapin
paikkaa paitsi Anneli Jäätteenmäelle itselleen etenkin keskustan
kenttäväestä sille osalle, joka ei oikein - kyseisten kolumnistien
mielestä - ollut ottanut uskoakseen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen
kaatamisesta olisi julkisuuteen tullut vielä läheskään kaikki olennaiset
ja vaikuttavat seikat.
Sinällään ansiokkaassa ja ennen muuta pisteliään hauskassa kolumnissaan
19.7.2003 päätoimittaja Massinen - oltuaan siis kaiketi juhannuksentienoon
lomilla Säämingin suunnalla eli poissa jokapäiväisestä pahanteosta -
kirjoitti räväkästi: " - - Sitä paitsi eipähän voida panna Anneli
Jäätteenmäen
skandaalimaista eroa ainakaan meikäläisen syyksi. Pikku-Kalle ei
tunnetusti rikkonut Jerikon muureja enkä minä aiheuttanut hallituskriisiä.
- -"
Vaan saattoihan ja saattaahan se olla hivenen toisinkin. Kyllä vain tuntui
kevättalvella Turun Sanomissakin olleen kova hinku saada aikaan
tasavallassa tilanne, josta päätoimittaja Massinen saattoi sitten
19.7.2003 kirjoittaa: "Irakin sodan ensimmäinen suomalainen sankarivainaja
oli Anneli Jäätteenmäki, joka kaatui korkealta ja kovaa."
Vaikka koskispullon asiasta (eli Anneli Jäätteenmäen pääministeriyden
päättymisestä vielä ennen juhannusta!) vedonlyönnissä hävinneelle
Massiselle ei tottakaikaan voi kaikkea ansiota Jäätteenmäen (hallituksen)
kaatumisesta antaa, eivät Turun Sanomienkaan kontribuutiot asian eteen
aivan olemattomia olleet. Kyllä kannatti taatusti demaripäätoimittaja
Massisen hävitäkin koskispullo vedonlyönnissä asiasta Turun demarien
paikallispäällikkö Seppo Lehtiselle - selvinpäin tuskin Massinen
kehtaisikaan muistella Turun Sanomissa julkaistuja - siis jo - vaalien ja
hallitustunnustelujen aikaisia Irak-kirjoitelmiaan.
Muutama päivä Massisen sivaltelun jälkeen niin sanottuun Irak-vuotojupakkaan
liitettyihin salaliittoväitteisiin puuttui kolumnissaan
"Salaliittoteorioiden suosio" (22.7.2003) oikeusministeri Johannes
Koskinen (sdp).
Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan pienimuotoisesta
otantakyselystä ainakin näennäisesti kirvoituksensa saaneessa
kirjoituksessa oikeusministeri Koskinen pyrki luomaan ja ylläpitämään
kuvaa, että kaikki -
ennen muuta keskustalaiset - ihmiset, jotka "yleisönosastoissa ja
tupailloissa", toreilla ja turuilla ja vaikka ties missä ovat ihmetelleet
Anneli Jäätteenmäen pääministeri- ja puoluejohtaja-asemien horjuttamiseksi
syntynyttä vimmaa, olisivat perustaneet ihmettelyänsä mihinkään
"salaliittoteorioihin".
Niin Massisille kuin Koskisillekin on tuntunut ja tuntuu olevan
ylivoimaista ymmärtää, että melkoista osaa kansalaisia on vain toden
teolla kummastuttanut ja yhäkin kummastuttaa se, mistä Suomessa on
Irak-jupakan yhteydessä keskitytty elämöimään ja se, mistä ei ole saanut
juuri hiiskuakaan. Kyse ihmettelyssä on ollut ja on mittasuhteista, niin
sanotusti siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "aidoista ja/tai
aidanseipäistä". Ja luonnollisesti siitä, minkämoisia seurausvaikutuksia
mistäkin asioista näyttää seuraavan.
"Mikään ei ole ratkaistu lopullisesti, ellei sitä ole ratkaistu oikein",
ajatteli Abraham Lincoln aikoinaan. Samalla tavalla tultaneen vielä
kohtalaisen pitkään kansan syvien rivien parissa ajattelemaan viestimiä ja
ihmisiä kiehtovan Irakin-kysymyksenkin suhteen - haluavat ministeri
Koskinen ja hengenheimolaisensa maassa ja maailmalla sitä tai eivät.
Siksi kai ministeri Koskinenkin kolumnissaan tyytyi tarjoilemaan tosiasioita
peräti säästeliäästi - muun muassa ulkoministeri Tuomiojan ja
ex-pääministeri Lipposen erilaisten Irak-näkemysten osalta ministeri
Koskinen vaikeni ja vaikenee kuin muuri, vaikka ottikin siinä omiin
niminsä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa
7.3.2003 tehdyn "Suomen Irak-kannan pienimuotoisen sanallisen
selkeytyksen".
Vaikka esimerkiksi ministeri Koskinen yrittää toisin vakuuttaa, on
kiistatonta, että Irakin-kysymyksen suhteen Lipposen toisen
hallituksen - ja siihen kuuluvien puolueiden - sisälläkin oli
Irak-asiassa mitä ilmeisintä ristivetoa. Ja kaiken lisäksi todella paljon.
Yritettiin ja yritetään kolumneissa ja pääkirjoituksissa sitten väittää
mitä tahansa, keskeisimmin erilaisia katsantokantoja (väitetyn)
Irakin-uhan
ratkaisemiseksi oli pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
kesken. (On sinänsä ymmärrettävää, ettei ministeri Koskinen -
perushämäläisenä - ole ehkä vieläkään ennättänyt havaita tuota ilmiselvää
asiaa, vaikka valistuneemmat viestimetkin kiinnittivät tuolloin ja vielä
nykyäänkin siihen kohtalaisen paljon huomiota. Toivottavasti kuitenkin jo
ennen seuraavaan kurinpitoatakkiin suinpäin syöksymistä!)
Tunnettuahan on, että pääministeri Lipposen Valkoinen talossa joulukuun
alussa 2002 antamien lausuntojen johdosta tekivät silloisten
hallituspuolueiden kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.)
ja Anni Sinnemäki (vihr.) jo 19.12.2002 asianomaisen valtioneuvoston
jäsenen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä ilmaisivat
huolestumisensa siitä, oliko pääministeri Lipponen mennyt antamaan
presidentti George W. Bushille Suomen virallisen ulkopolitiikan ohi ja yli
meneviä lupauksia ja käsityksiä siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto
suhtautuu USA:n johtaman koalition taatusti jo tuolloin päättämään
hyökkäykseen Irakiin.
Kuten toimittaja Tuomas Keskinen jokunen päivä Turun Sanomien parin
kolumnin jälkeen Iltalehdessä kirjoitti, oli kyseisen kirjallisen
kysymyksen teksti sinällään varsin paljon rankempaa pääministeri Lipposen
puheiden ja lausuntojen kritiikkiä kuin silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen varsin vähäeleiset ihmettelyt siitä, ollaanko ulkomailla
mahdollisesti saatu Suomen suhtautumisesta Irakin-kysymyksen
ratkaisutapoihin "virheellinen viesti".
Edelleen paljolti avoinna olevassa Irak-asiassa kysymys asettautuneekin
näin: Vaalitaistelun kestäessä kaiken muun varsin vähäisesti ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta lausutun ohessa Jäätteenmäki
nosti esiin pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
suhtautumistapojen erot Irakin-ongelmaan. Kuka tahansa - ja uskoisin,
että oikeusministeri Koskinenkin - on voinut todeta niiden olemassaolon
niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Eihän nykyisin eduskunnan
puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen ole malttanut paljon omia näkemyksiään
puhemiehen roolissaankaan piilotella. (Nahkurin orsille ollaan oltu
toivottelemassa vähän väliä niin omia kuin vieraitakin. Välillä siis
ilmiselvästi Erkki Tuomiojaakin!)
On sinällään ymmärrettävää, että niin sdp:ssä kuin keskustan johdossakin
halutaan panna Irak-kysymyksen suhteen "kirjan kannet kiinni".
Kummaltakaan suunnalta löytyy tuskin intoa edes sellaiseen fundeeraavaan
pohdiskeluun, mitä presidentti Mauno Koivisto - hyvin etenkin
porvarillisissa viestimissä vaietussa puheenvuorossaan - sittemmin Ylen
ykkösaamussa itse Irakin-kysymyksen ja "valtiosalaisuuksien" suhteen
edusti. Eli paljastettiinko vaalitaistelun alla esimerkiksi Suomen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan suhteen joitakin "valtiosalaisuuksia". Ja jos
paljastettiin, niin mitä ne mahtoivatkaan olla.
Salaliitoista ja salaliittoteorioista vielä pari sanaa. Kaikkein
kiivaimmin moiset ajatukset ja väitteet ovat olleet kiistämässä ja
torjumassa ne tahot ja piirit, jotka ovat eniten tosiasiallisilla
toimillaan olleet antamassa kansalaisille aihetta moisiin arvailuihin.
Vai mitenkähän muuten olisi selitettävissä se, että sdp:n tunnetun ja
tunnustetun "likaisten temppujen osaston" puuhamies, Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkonen intoutui Iltalehdessä kerskailemaan
sillä, että hän oli lyönyt - ja se tiedetään nyttemmin, että varsin
voitokkaasti - seitsemän eri tahon kanssa viskipullon vetoa siitä, että
Anneli Jäätteenmäen pääministeriys katkeaa vielä ennen juhannusta?
Ja miksikohän sitten kolumnissaan 19.7.2003 myös Turun Sanomien
kakkospäätoimittaja Aimo Massinen, entinen Turun Päivälehden
emeritusdemari hänkin - palstallaan avoimesti tunnusti, että oli hävinnyt
vissin juomapullollisen (koskista!) Turun demaripäällikkö Seppo Lehtiselle
- samasta asiasta. (Minäkin yhdyn näkemykseen, että Anneli Jäätteenmäen
hallituksen kaataminen ja hänen suistamisensa myös pois keskustan
puheenjohtajuudesta ei ollut suinkaan mitään salaliittopuuhailua,
tarvittavat operaatiothan suoritettiin siististi sisätiloissa, ensin
puolueiden kabineteissa ja viimeistely eduskunnan suuressa salissa. Aivan
avoimesti.)
Vaan miksiköhän kaiketi tuomioitta tällä telluksella ainakin toistaiseksi
taapertaneet kunnian miehet (kuten esimerkiksi juuri Aimo Massinen) ja
naiset häviävät vetojaan moisille niin naisten- kuin oluenkaadoistaankin
käräjiä käymään joutuneille (kuten esim. juuri herrat Putkonen ja
Lehtinen)?
Luulisi moraalikysymyksillä niin kovasti briljeeraavaa oikeusministeriä
kiinnostavan tämmöistenkin "harmaitten alueitten asiat" - ainakin enemmän
kuin hellepäivien täysipäiväinen pohdiskelu bordellilaitoksen
mahdollisesta yhteiskunnallisesta olemuksesta ja oikeutuksesta?
Näissä merkeissä jään odottamaan, koska muutenkin niin paljon kesäkautena
uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen pääministeri
Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa 2002. Siinä
uutispätkässä tuli näet julki todella paljon sellaista, jonka jotkut myös
olisivat taatusti suoneet jäävän kokonaan "salaiseksi".
Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet joulukuussa
2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002 Prahassa
pitämässään puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon". Kyseinen
koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn nostettu
"terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se valtioiden
joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko Bush ja Blair
oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi Irakin-iskulleen,
tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai kuten sitten myöhemmin
maaliskussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston luvatta.
Kun ulkoministeri Tuomiojakin on korostanut, että kaikki mainitut
ulkoministeriössä "salaisiksi" leimatut tiedot olisi tuolloinen
oppositiojohtaja Jäätteenmäki saanut käyttönsä häneltä pyytäessään,
voisiko olla mahdollista, että kyseisten muistioiden tiedot julkaistaisiin
kaiken kansan arvioitavaksi kokonaisuudessaan. Tai vaikkapa ainakin
kansanedustajille, jotka voivat sitten taas luovasti soveltaa
vuototaitojaan...
Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle oikeutukselle
ei muuten enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan painoa.
"Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan kaipaamattoman -
puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä jälleen
tehneen kritiikittömän länsisuuntauksen panssarinyrkiksi kelpuutettu
entinen presidentti Martti Ahtisaari. (Golf-kärryilläkin voitanee nykyään
ajaa työväenluokan tai ainakin -puolueen asiaa!?)
Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun länsimaisittain
"hyvät" tekevät miekkalähetystään - pahojen akseli saakoon palkkansa,
tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä tahansa. Tarkoitus
pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot. "Tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla" ei liene heille tuttu tai ainakaan heidän
tunnustamansa sanonta.
Mitä pitemmälle kesä etenee ja keskustan luvassa oleva ylimääräinen
puoluekokous lähestyy, sitä kiintoisammaksi käynee kysymys: oliko ja onko
Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka katkaisi sinipunan voittoputken -
kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse paljon enemmästä kuin vain yhdestä
naisesta ja parista "vuodosta" (ulkoministeriön salaisiksi leimatut tiedot
ja keskustan työvaliokunnan pöytäkirja). Vai kenties oliko ja onko kysymys
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös yleisen
yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti uusliberalistisimmille
linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen toimiessa pääministerinä tässä
maassa olisi ollut mahdollista?
Koska tulevatkaan Helsingin Sanomiin ja muutamaan muuhunkin lehteen
kokosivun ilmoitukset NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja jopa
välttämättömyydestä, jos vähemmällä tajunnantäytöllä (hienosti sanottuna
indoktrinaatiolla) ei voida varmistaa sitä, että Suomen jukuripäinen kansa
varmasti ymmärtää vallasväen ja valtamedioitten tahdon...
PS 28.9.2004 klo 10.37: Tänään virallisesti keskusteluun nousevan puolustuspoliittisen selonteon sisältö yhtyneenä Vanhasen hallituksen muutenkin toteuttaman sailaan sinipunaiseen yleiseen yhteiskunta- kuin myös muuhun opportunistiseen (nimitys-)politiikkaan on hyvää vauhtia tekemässä hyvin suuresta määrästä aktiivisia kansalaisia ns. demokratian ritareita...
Seuraavat Etelä-Suomen Sanomien netlariin 5.8.2003 kirjoittamani mietteet sisältävät myös viestin siitä, mitä minä ajattein silloin ja ajattelen edelleenkin esimerkisi parivaljakosta Timo Kalli ja Jouni Backman. Ja mitä ajattelen myös Ylen: hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkasesta (siis miehestä, jota Demarin mainio edesmennyt pakinoitsija-kolumnisti-vainaa Aimo Kairamo takavuosina luonnehti Ajankohtaisen kakkosen myötä "sontaluukuksi"), joka on tekohurskaan uransa aikansa useinkin "etsinyt itseään", ja löytänyt sitten - Jouni Backmanin!
Vielä kun kaima Kalli, erittäin kevyensarjan nyrkkeilijänäkin takavuosina huitonut kiikoislainen ur(e)amies, loppusijoitetaan Kemiransa
päöäjohtajaksi, niin sittenhän kaikki Ahot, Rehnit, Backmanit etc. onkin jo sijoitettu tosi kalliisti odottamaan lopullista hajaantumistaan luonnon suureen kiertokulkuun...
Ja sitten mietteisiini elokuun alussa 2003:
Timo Ristimäki / 05.08.2003 13:16:59 (ESS / Netlari)
"Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!"
HUOM! "Tämä kommenttikirjoitus pohjautuu Netlarin Kotimaa-osaston artikkeliin (5.8.2003) "Joka kolmas suomalainen uskoo, että Jäätteenmäki syrjäytettiin salaliitolla".
Palaanpa siis vielä Yrjö Orwellin innoittamana Matteuksen evankeliumin
jakeisiin 23:23-26; esimerkiksi Irak-kysymyksen ja keskustan ja demarien
tiimoilta tuonaikaiset tekstit sopivat kuin nyrkki silmään viime
kuukausienkin tapahtumiin. Varsinkin pohdittaessa Anneli Jäätteenmäen
kohtaloa ja sen käsittelyä juhannuksen alla ja aivan näihin aikoihin asti.
"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte
kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen,
mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.
Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.
Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!
Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte
maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja
hillittömyyttä!
Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada
ulkopuoleltakaan puhtaaksi."
*********************
Turun Sanomissa ilmestyi heinäkuun loppupuolella (HUOM! siis vuonna 2003!) kaksi mielenkiintoista
kolumnia. Ensin tyhjensi sydäntään heti kesälomalta palattuaan itse
demaripäätoimittaja Aimo Massinen jutullaan "Vanhanen on vain Lipposen
varjo" 19.7.2003, sitten suotiin palstatilaa oikeusministeri Johannes
Koskisen (sd.) kolumnille "Salaliittoteorioiden suosio" 22.7.2003.
Kummassakin kolumnissa - ikään kuin vienosti kiertäen - osoitettiin kaapin
paikkaa paitsi Anneli Jäätteenmäelle itselleen etenkin keskustan
kenttäväestä sille osalle, joka ei oikein - kyseisten kolumnistien
mielestä - ollut ottanut uskoakseen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen
kaatamisesta olisi julkisuuteen tullut vielä läheskään kaikki olennaiset
ja vaikuttavat seikat.
Sinällään ansiokkaassa ja ennen muuta pisteliään hauskassa kolumnissaan
19.7.2003 päätoimittaja Massinen - oltuaan siis kaiketi juhannuksentienoon
lomilla Säämingin suunnalla eli poissa jokapäiväisestä pahanteosta -
kirjoitti räväkästi: " - - Sitä paitsi eipähän voida panna Anneli
Jäätteenmäen
skandaalimaista eroa ainakaan meikäläisen syyksi. Pikku-Kalle ei
tunnetusti rikkonut Jerikon muureja enkä minä aiheuttanut hallituskriisiä.
- -"
Vaan saattoihan ja saattaahan se olla hivenen toisinkin. Kyllä vain tuntui
kevättalvella Turun Sanomissakin olleen kova hinku saada aikaan
tasavallassa tilanne, josta päätoimittaja Massinen saattoi sitten
19.7.2003 kirjoittaa: "Irakin sodan ensimmäinen suomalainen sankarivainaja
oli Anneli Jäätteenmäki, joka kaatui korkealta ja kovaa."
Vaikka koskispullon asiasta (eli Anneli Jäätteenmäen pääministeriyden
päättymisestä vielä ennen juhannusta!) vedonlyönnissä hävinneelle
Massiselle ei tottakaikaan voi kaikkea ansiota Jäätteenmäen (hallituksen)
kaatumisesta antaa, eivät Turun Sanomienkaan kontribuutiot asian eteen
aivan olemattomia olleet. Kyllä kannatti taatusti demaripäätoimittaja
Massisen hävitäkin koskispullo vedonlyönnissä asiasta Turun demarien
paikallispäällikkö Seppo Lehtiselle - selvinpäin tuskin Massinen
kehtaisikaan muistella Turun Sanomissa julkaistuja - siis jo - vaalien ja
hallitustunnustelujen aikaisia Irak-kirjoitelmiaan.
Muutama päivä Massisen sivaltelun jälkeen niin sanottuun Irak-vuotojupakkaan
liitettyihin salaliittoväitteisiin puuttui kolumnissaan
"Salaliittoteorioiden suosio" (22.7.2003) oikeusministeri Johannes
Koskinen (sdp).
Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan pienimuotoisesta
otantakyselystä ainakin näennäisesti kirvoituksensa saaneessa
kirjoituksessa oikeusministeri Koskinen pyrki luomaan ja ylläpitämään
kuvaa, että kaikki -
ennen muuta keskustalaiset - ihmiset, jotka "yleisönosastoissa ja
tupailloissa", toreilla ja turuilla ja vaikka ties missä ovat ihmetelleet
Anneli Jäätteenmäen pääministeri- ja puoluejohtaja-asemien horjuttamiseksi
syntynyttä vimmaa, olisivat perustaneet ihmettelyänsä mihinkään
"salaliittoteorioihin".
Niin Massisille kuin Koskisillekin on tuntunut ja tuntuu olevan
ylivoimaista ymmärtää, että melkoista osaa kansalaisia on vain toden
teolla kummastuttanut ja yhäkin kummastuttaa se, mistä Suomessa on
Irak-jupakan yhteydessä keskitytty elämöimään ja se, mistä ei ole saanut
juuri hiiskuakaan. Kyse ihmettelyssä on ollut ja on mittasuhteista, niin
sanotusti siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "aidoista ja/tai
aidanseipäistä". Ja luonnollisesti siitä, minkämoisia seurausvaikutuksia
mistäkin asioista näyttää seuraavan.
"Mikään ei ole ratkaistu lopullisesti, ellei sitä ole ratkaistu oikein",
ajatteli Abraham Lincoln aikoinaan. Samalla tavalla tultaneen vielä
kohtalaisen pitkään kansan syvien rivien parissa ajattelemaan viestimiä ja
ihmisiä kiehtovan Irakin-kysymyksenkin suhteen - haluavat ministeri
Koskinen ja hengenheimolaisensa maassa ja maailmalla sitä tai eivät.
Siksi kai ministeri Koskinenkin kolumnissaan tyytyi tarjoilemaan tosiasioita
peräti säästeliäästi - muun muassa ulkoministeri Tuomiojan ja
ex-pääministeri Lipposen erilaisten Irak-näkemysten osalta ministeri
Koskinen vaikeni ja vaikenee kuin muuri, vaikka ottikin siinä omiin
niminsä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa
7.3.2003 tehdyn "Suomen Irak-kannan pienimuotoisen sanallisen
selkeytyksen".
Vaikka esimerkiksi ministeri Koskinen yrittää toisin vakuuttaa, on
kiistatonta, että Irakin-kysymyksen suhteen Lipposen toisen
hallituksen - ja siihen kuuluvien puolueiden - sisälläkin oli
Irak-asiassa mitä ilmeisintä ristivetoa. Ja kaiken lisäksi todella paljon.
Yritettiin ja yritetään kolumneissa ja pääkirjoituksissa sitten väittää
mitä tahansa, keskeisimmin erilaisia katsantokantoja (väitetyn)
Irakin-uhan
ratkaisemiseksi oli pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
kesken. (On sinänsä ymmärrettävää, ettei ministeri Koskinen -
perushämäläisenä - ole ehkä vieläkään ennättänyt havaita tuota ilmiselvää
asiaa, vaikka valistuneemmat viestimetkin kiinnittivät tuolloin ja vielä
nykyäänkin siihen kohtalaisen paljon huomiota. Toivottavasti kuitenkin jo
ennen seuraavaan kurinpitoatakkiin suinpäin syöksymistä!)
Tunnettuahan on, että pääministeri Lipposen Valkoinen talossa joulukuun
alussa 2002 antamien lausuntojen johdosta tekivät silloisten
hallituspuolueiden kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.)
ja Anni Sinnemäki (vihr.) jo 19.12.2002 asianomaisen valtioneuvoston
jäsenen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä ilmaisivat
huolestumisensa siitä, oliko pääministeri Lipponen mennyt antamaan
presidentti George W. Bushille Suomen virallisen ulkopolitiikan ohi ja yli
meneviä lupauksia ja käsityksiä siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto
suhtautuu USA:n johtaman koalition taatusti jo tuolloin päättämään
hyökkäykseen Irakiin.
Kuten toimittaja Tuomas Keskinen jokunen päivä Turun Sanomien parin
kolumnin jälkeen Iltalehdessä kirjoitti, oli kyseisen kirjallisen
kysymyksen teksti sinällään varsin paljon rankempaa pääministeri Lipposen
puheiden ja lausuntojen kritiikkiä kuin silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen varsin vähäeleiset ihmettelyt siitä, ollaanko ulkomailla
mahdollisesti saatu Suomen suhtautumisesta Irakin-kysymyksen
ratkaisutapoihin "virheellinen viesti".
Edelleen paljolti avoinna olevassa Irak-asiassa kysymys asettautuneekin
näin: Vaalitaistelun kestäessä kaiken muun varsin vähäisesti ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta lausutun ohessa Jäätteenmäki
nosti esiin pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
suhtautumistapojen erot Irakin-ongelmaan. Kuka tahansa - ja uskoisin,
että oikeusministeri Koskinenkin - on voinut todeta niiden olemassaolon
niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Eihän nykyisin eduskunnan
puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen ole malttanut paljon omia näkemyksiään
puhemiehen roolissaankaan piilotella. (Nahkurin orsille ollaan oltu
toivottelemassa vähän väliä niin omia kuin vieraitakin. Välillä siis
ilmiselvästi Erkki Tuomiojaakin!)
On sinällään ymmärrettävää, että niin sdp:ssä kuin keskustan johdossakin
halutaan panna Irak-kysymyksen suhteen "kirjan kannet kiinni".
Kummaltakaan suunnalta löytyy tuskin intoa edes sellaiseen fundeeraavaan
pohdiskeluun, mitä presidentti Mauno Koivisto - hyvin etenkin
porvarillisissa viestimissä vaietussa puheenvuorossaan - sittemmin Ylen
ykkösaamussa itse Irakin-kysymyksen ja "valtiosalaisuuksien" suhteen
edusti. Eli paljastettiinko vaalitaistelun alla esimerkiksi Suomen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan suhteen joitakin "valtiosalaisuuksia". Ja jos
paljastettiin, niin mitä ne mahtoivatkaan olla.
Salaliitoista ja salaliittoteorioista vielä pari sanaa. Kaikkein
kiivaimmin moiset ajatukset ja väitteet ovat olleet kiistämässä ja
torjumassa ne tahot ja piirit, jotka ovat eniten tosiasiallisilla
toimillaan olleet antamassa kansalaisille aihetta moisiin arvailuihin.
Vai mitenkähän muuten olisi selitettävissä se, että sdp:n tunnetun ja
tunnustetun "likaisten temppujen osaston" puuhamies, Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkonen intoutui Iltalehdessä kerskailemaan
sillä, että hän oli lyönyt - ja se tiedetään nyttemmin, että varsin
voitokkaasti - seitsemän eri tahon kanssa viskipullon vetoa siitä, että
Anneli Jäätteenmäen pääministeriys katkeaa vielä ennen juhannusta?
Ja miksikohän sitten kolumnissaan 19.7.2003 myös Turun Sanomien
kakkospäätoimittaja Aimo Massinen, entinen Turun Päivälehden
emeritusdemari hänkin - palstallaan avoimesti tunnusti, että oli hävinnyt
vissin juomapullollisen (koskista!) Turun demaripäällikkö Seppo Lehtiselle
- samasta asiasta. (Minäkin yhdyn näkemykseen, että Anneli Jäätteenmäen
hallituksen kaataminen ja hänen suistamisensa myös pois keskustan
puheenjohtajuudesta ei ollut suinkaan mitään salaliittopuuhailua,
tarvittavat operaatiothan suoritettiin siististi sisätiloissa, ensin
puolueiden kabineteissa ja viimeistely eduskunnan suuressa salissa. Aivan
avoimesti.)
Vaan miksiköhän kaiketi tuomioitta tällä telluksella ainakin toistaiseksi
taapertaneet kunnian miehet (kuten esimerkiksi juuri Aimo Massinen) ja
naiset häviävät vetojaan moisille niin naisten- kuin oluenkaadoistaankin
käräjiä käymään joutuneille (kuten esim. juuri herrat Putkonen ja
Lehtinen)?
Luulisi moraalikysymyksillä niin kovasti briljeeraavaa oikeusministeriä
kiinnostavan tämmöistenkin "harmaitten alueitten asiat" - ainakin enemmän
kuin hellepäivien täysipäiväinen pohdiskelu bordellilaitoksen
mahdollisesta yhteiskunnallisesta olemuksesta ja oikeutuksesta?
Näissä merkeissä jään odottamaan, koska muutenkin niin paljon kesäkautena
uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen pääministeri
Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa 2002. Siinä
uutispätkässä tuli näet julki todella paljon sellaista, jonka jotkut myös
olisivat taatusti suoneet jäävän kokonaan "salaiseksi".
Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet joulukuussa
2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002 Prahassa
pitämässään puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon". Kyseinen
koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn nostettu
"terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se valtioiden
joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko Bush ja Blair
oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi Irakin-iskulleen,
tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai kuten sitten myöhemmin
maaliskussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston luvatta.
Kun ulkoministeri Tuomiojakin on korostanut, että kaikki mainitut
ulkoministeriössä "salaisiksi" leimatut tiedot olisi tuolloinen
oppositiojohtaja Jäätteenmäki saanut käyttönsä häneltä pyytäessään,
voisiko olla mahdollista, että kyseisten muistioiden tiedot julkaistaisiin
kaiken kansan arvioitavaksi kokonaisuudessaan. Tai vaikkapa ainakin
kansanedustajille, jotka voivat sitten taas luovasti soveltaa
vuototaitojaan...
Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle oikeutukselle
ei muuten enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan painoa.
"Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan kaipaamattoman -
puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä jälleen
tehneen kritiikittömän länsisuuntauksen panssarinyrkiksi kelpuutettu
entinen presidentti Martti Ahtisaari. (Golf-kärryilläkin voitanee nykyään
ajaa työväenluokan tai ainakin -puolueen asiaa!?)
Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun länsimaisittain
"hyvät" tekevät miekkalähetystään - pahojen akseli saakoon palkkansa,
tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä tahansa. Tarkoitus
pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot. "Tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla" ei liene heille tuttu tai ainakaan heidän
tunnustamansa sanonta.
Mitä pitemmälle kesä etenee ja keskustan luvassa oleva ylimääräinen
puoluekokous lähestyy, sitä kiintoisammaksi käynee kysymys: oliko ja onko
Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka katkaisi sinipunan voittoputken -
kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse paljon enemmästä kuin vain yhdestä
naisesta ja parista "vuodosta" (ulkoministeriön salaisiksi leimatut tiedot
ja keskustan työvaliokunnan pöytäkirja). Vai kenties oliko ja onko kysymys
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös yleisen
yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti uusliberalistisimmille
linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen toimiessa pääministerinä tässä
maassa olisi ollut mahdollista?
Koska tulevatkaan Helsingin Sanomiin ja muutamaan muuhunkin lehteen
kokosivun ilmoitukset NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja jopa
välttämättömyydestä, jos vähemmällä tajunnantäytöllä (hienosti sanottuna
indoktrinaatiolla) ei voida varmistaa sitä, että Suomen jukuripäinen kansa
varmasti ymmärtää vallasväen ja valtamedioitten tahdon...
PS 28.9.2004 klo 10.37: Tänään virallisesti keskusteluun nousevan puolustuspoliittisen selonteon sisältö yhtyneenä Vanhasen hallituksen muutenkin toteuttaman sailaan sinipunaiseen yleiseen yhteiskunta- kuin myös muuhun opportunistiseen (nimitys-)politiikkaan on hyvää vauhtia tekemässä hyvin suuresta määrästä aktiivisia kansalaisia ns. demokratian ritareita...
Vastaukset 50
Vanhimmat
"Salaliittoteoria" lyhyen kaavan mukaan:
Jäätteenmäki sepitti jälkiviisaat vihjailut Lipposen vierailusta, vaikka siitä oli saatu jo eduskuntakyselunkin myötä selvitys yli kolme kuukautta aiemmin.
Kun kävi ilmi, ettei Jäätteenmäen vihjailuisa ollut perää ja hän kuitenkin piti väiteistään sitekeästi kiinni, menetti Jäätteenmäki kansalaisten, eduskunnan ja oman puolueensa luottamuksen.
Jäätteenmäen katastrofia vauhditti, kun hän pani sanatarkkoja sitaatteja salaisesta muistiosta nettipäiväkirjaansa ja jäi siitä kinni.
Seuranneessa poliisitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä Jäätteenmäki jä toistuvasti kiinni omista sanoistaan, eli valehtelusta.
Kun pääministeriltä vihdoin vaadittiin selvitystä asiasta, se oli eduskunnan mielestä niin epäuskottava, että keskusta katsoi parhaaksi painostaa Jäätteenmäen eroamaan, ettei koko hallituksen olisi tarvinnut erota ja hallitusneuvotteluja aloittaa uudestaan.
"Salaliittoteoria" siitä, että Lipponen ja/tai SDP olisi painostanut Jäätteenmäen eroamaan on hyvin epäuskottava.
Jos demareiden oainostus olisi totta, se merkitsisi, että keskusta olisi alistunut painostukseen yksimielisesti, äänettämästi ja sanallakaan vastaan panemayya.
Tätä on vaikea uskoa keskustasta, joten SDP:n painostuskaan ei voi olla totta.
Kyllähän tuo kaikki sanomasi totta on, tietenkin, mutta tuo Timon tarina vaikuttaa paljon jännittävämmältä. Fakta on usein tylsää fiktion rinnalla.
Antaapa Timon kehitellä vielä toiset tuhat sivua, rakentaa oikean suuromaanin! Kiinnostaa kovin, miten hän onnistuu kehittelemään siihen lopun, jossa hän tietysti joutuu tulemaan uskottavaan totuuteen eli tuohon Sinun toteamaasi, sillä eihän hän voi jättää noin huikean tarinansa loppua ilmaan roikkumaan eikä keksiä ihan todenvastaista päätöstä, kun romaanin juonta kuljettavat ihan oikeat henkilöt omilla nimillään!
Hyvä "Näin on"! Pistäydyhän vaikka yliopiston kirjaston lukusalissa vilkaisemassa jokustakin lehtikirjoitusta alkuvuodesta 2003 ja erityisesti juhannuksen tienoilla ja sen jälkeen.
Sitten voinet, sinä "lopunajan (kappaleen) uskossasi" pnnisteleva hitaasti - sillä hitaastihan tuo ajatus tuntuu Sinulla käyvän - tutustua toistamiseen, mitä kirjoitin 5.8.2003 ESS:n netlariin ns. Irakgatesta.
Historia tuon hetken jälkeen jos mikään on osoittanut sen, että Anneli Jäätteenmäen "haparoivissa vihjailuissa" 6.3.2003 MTV3:n vaalikeskustelussa oli erittäin paljon perää - oikeastaan aivan kaikki.
Näin on voisi vähitellen lukea - ainakin välillä - jotakin muutakin kuin vain omaa liturgiaansa. Avitan siksi tehokkaalla toistolla alkuun!
Ja jotta sormi ei väsyisi suotta klikkailussa, ydinasiat ovat siis seuraavassa:
"Turun Sanomissa ilmestyi heinäkuun loppupuolella (HUOM! siis vuonna 2003!) kaksi mielenkiintoista
kolumnia. Ensin tyhjensi sydäntään heti kesälomalta palattuaan itse
demaripäätoimittaja Aimo Massinen jutullaan "Vanhanen on vain Lipposen
varjo" 19.7.2003, sitten suotiin palstatilaa oikeusministeri Johannes
Koskisen (sd.) kolumnille "Salaliittoteorioiden suosio" 22.7.2003.
Kummassakin kolumnissa - ikään kuin vienosti kiertäen - osoitettiin kaapin
paikkaa paitsi Anneli Jäätteenmäelle itselleen etenkin keskustan
kenttäväestä sille osalle, joka ei oikein - kyseisten kolumnistien
mielestä - ollut ottanut uskoakseen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen
kaatamisesta olisi julkisuuteen tullut vielä läheskään kaikki olennaiset
ja vaikuttavat seikat.
Sinällään ansiokkaassa ja ennen muuta pisteliään hauskassa kolumnissaan
19.7.2003 päätoimittaja Massinen - oltuaan siis kaiketi juhannuksentienoon
lomilla Säämingin suunnalla eli poissa jokapäiväisestä pahanteosta -
kirjoitti räväkästi: " - - Sitä paitsi eipähän voida panna Anneli
Jäätteenmäen
skandaalimaista eroa ainakaan meikäläisen syyksi. Pikku-Kalle ei
tunnetusti rikkonut Jerikon muureja enkä minä aiheuttanut hallituskriisiä.
- -"
Vaan saattoihan ja saattaahan se olla hivenen toisinkin. Kyllä vain tuntui
kevättalvella Turun Sanomissakin olleen kova hinku saada aikaan
tasavallassa tilanne, josta päätoimittaja Massinen saattoi sitten
19.7.2003 kirjoittaa: "Irakin sodan ensimmäinen suomalainen sankarivainaja
oli Anneli Jäätteenmäki, joka kaatui korkealta ja kovaa."
Vaikka koskispullon asiasta (eli Anneli Jäätteenmäen pääministeriyden
päättymisestä vielä ennen juhannusta!) vedonlyönnissä hävinneelle
Massiselle ei tottakaikaan voi kaikkea ansiota Jäätteenmäen (hallituksen)
kaatumisesta antaa, eivät Turun Sanomienkaan kontribuutiot asian eteen
aivan olemattomia olleet. Kyllä kannatti taatusti demaripäätoimittaja
Massisen hävitäkin koskispullo vedonlyönnissä asiasta Turun demarien
paikallispäällikkö Seppo Lehtiselle - selvinpäin tuskin Massinen
kehtaisikaan muistella Turun Sanomissa julkaistuja - siis jo - vaalien ja
hallitustunnustelujen aikaisia Irak-kirjoitelmiaan.
Muutama päivä Massisen sivaltelun jälkeen niin sanottuun Irak-vuotojupakkaan
liitettyihin salaliittoväitteisiin puuttui kolumnissaan
"Salaliittoteorioiden suosio" (22.7.2003) oikeusministeri Johannes
Koskinen (sdp).
Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan pienimuotoisesta
otantakyselystä ainakin näennäisesti kirvoituksensa saaneessa
kirjoituksessa oikeusministeri Koskinen pyrki luomaan ja ylläpitämään
kuvaa, että kaikki -
ennen muuta keskustalaiset - ihmiset, jotka "yleisönosastoissa ja
tupailloissa", toreilla ja turuilla ja vaikka ties missä ovat ihmetelleet
Anneli Jäätteenmäen pääministeri- ja puoluejohtaja-asemien horjuttamiseksi
syntynyttä vimmaa, olisivat perustaneet ihmettelyänsä mihinkään
"salaliittoteorioihin".
Niin Massisille kuin Koskisillekin on tuntunut ja tuntuu olevan
ylivoimaista ymmärtää, että melkoista osaa kansalaisia on vain toden
teolla kummastuttanut ja yhäkin kummastuttaa se, mistä Suomessa on
Irak-jupakan yhteydessä keskitytty elämöimään ja se, mistä ei ole saanut
juuri hiiskuakaan. Kyse ihmettelyssä on ollut ja on mittasuhteista, niin
sanotusti siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "aidoista ja/tai
aidanseipäistä". Ja luonnollisesti siitä, minkämoisia seurausvaikutuksia
mistäkin asioista näyttää seuraavan.
"Mikään ei ole ratkaistu lopullisesti, ellei sitä ole ratkaistu oikein",
ajatteli Abraham Lincoln aikoinaan. Samalla tavalla tultaneen vielä
kohtalaisen pitkään kansan syvien rivien parissa ajattelemaan viestimiä ja
ihmisiä kiehtovan Irakin-kysymyksenkin suhteen - haluavat ministeri
Koskinen ja hengenheimolaisensa maassa ja maailmalla sitä tai eivät.
Siksi kai ministeri Koskinenkin kolumnissaan tyytyi tarjoilemaan tosiasioita
peräti säästeliäästi - muun muassa ulkoministeri Tuomiojan ja
ex-pääministeri Lipposen erilaisten Irak-näkemysten osalta ministeri
Koskinen vaikeni ja vaikenee kuin muuri, vaikka ottikin siinä omiin
niminsä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa
7.3.2003 tehdyn "Suomen Irak-kannan pienimuotoisen sanallisen
selkeytyksen".
Vaikka esimerkiksi ministeri Koskinen yrittää toisin vakuuttaa, on
kiistatonta, että Irakin-kysymyksen suhteen Lipposen toisen
hallituksen - ja siihen kuuluvien puolueiden - sisälläkin oli
Irak-asiassa mitä ilmeisintä ristivetoa. Ja kaiken lisäksi todella paljon.
Yritettiin ja yritetään kolumneissa ja pääkirjoituksissa sitten väittää
mitä tahansa, keskeisimmin erilaisia katsantokantoja (väitetyn)
Irakin-uhan
ratkaisemiseksi oli pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
kesken. (On sinänsä ymmärrettävää, ettei ministeri Koskinen -
perushämäläisenä - ole ehkä vieläkään ennättänyt havaita tuota ilmiselvää
asiaa, vaikka valistuneemmat viestimetkin kiinnittivät tuolloin ja vielä
nykyäänkin siihen kohtalaisen paljon huomiota. Toivottavasti kuitenkin jo
ennen seuraavaan kurinpitoatakkiin suinpäin syöksymistä!)
Tunnettuahan on, että pääministeri Lipposen Valkoinen talossa joulukuun
alussa 2002 antamien lausuntojen johdosta tekivät silloisten
hallituspuolueiden kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.)
ja Anni Sinnemäki (vihr.) jo 19.12.2002 asianomaisen valtioneuvoston
jäsenen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä ilmaisivat
huolestumisensa siitä, oliko pääministeri Lipponen mennyt antamaan
presidentti George W. Bushille Suomen virallisen ulkopolitiikan ohi ja yli
meneviä lupauksia ja käsityksiä siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto
suhtautuu USA:n johtaman koalition taatusti jo tuolloin päättämään
hyökkäykseen Irakiin.
Kuten toimittaja Tuomas Keskinen jokunen päivä Turun Sanomien parin
kolumnin jälkeen Iltalehdessä kirjoitti, oli kyseisen kirjallisen
kysymyksen teksti sinällään varsin paljon rankempaa pääministeri Lipposen
puheiden ja lausuntojen kritiikkiä kuin silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen varsin vähäeleiset ihmettelyt siitä, ollaanko ulkomailla
mahdollisesti saatu Suomen suhtautumisesta Irakin-kysymyksen
ratkaisutapoihin "virheellinen viesti".
Edelleen paljolti avoinna olevassa Irak-asiassa kysymys asettautuneekin
näin: Vaalitaistelun kestäessä kaiken muun varsin vähäisesti ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta lausutun ohessa Jäätteenmäki
nosti esiin pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
suhtautumistapojen erot Irakin-ongelmaan. Kuka tahansa - ja uskoisin,
että oikeusministeri Koskinenkin - on voinut todeta niiden olemassaolon
niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Eihän nykyisin eduskunnan
puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen ole malttanut paljon omia näkemyksiään
puhemiehen roolissaankaan piilotella. (Nahkurin orsille ollaan oltu
toivottelemassa vähän väliä niin omia kuin vieraitakin. Välillä siis
ilmiselvästi Erkki Tuomiojaakin!)
On sinällään ymmärrettävää, että niin sdp:ssä kuin keskustan johdossakin
halutaan panna Irak-kysymyksen suhteen "kirjan kannet kiinni".
Kummaltakaan suunnalta löytyy tuskin intoa edes sellaiseen fundeeraavaan
pohdiskeluun, mitä presidentti Mauno Koivisto - hyvin etenkin
porvarillisissa viestimissä vaietussa puheenvuorossaan - sittemmin Ylen
ykkösaamussa itse Irakin-kysymyksen ja "valtiosalaisuuksien" suhteen
edusti. Eli paljastettiinko vaalitaistelun alla esimerkiksi Suomen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan suhteen joitakin "valtiosalaisuuksia". Ja jos
paljastettiin, niin mitä ne mahtoivatkaan olla.
Salaliitoista ja salaliittoteorioista vielä pari sanaa. Kaikkein
kiivaimmin moiset ajatukset ja väitteet ovat olleet kiistämässä ja
torjumassa ne tahot ja piirit, jotka ovat eniten tosiasiallisilla
toimillaan olleet antamassa kansalaisille aihetta moisiin arvailuihin.
Vai mitenkähän muuten olisi selitettävissä se, että sdp:n tunnetun ja
tunnustetun "likaisten temppujen osaston" puuhamies, Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkonen intoutui Iltalehdessä kerskailemaan
sillä, että hän oli lyönyt - ja se tiedetään nyttemmin, että varsin
voitokkaasti - seitsemän eri tahon kanssa viskipullon vetoa siitä, että
Anneli Jäätteenmäen pääministeriys katkeaa vielä ennen juhannusta?
Ja miksikohän sitten kolumnissaan 19.7.2003 myös Turun Sanomien
kakkospäätoimittaja Aimo Massinen, entinen Turun Päivälehden
emeritusdemari hänkin - palstallaan avoimesti tunnusti, että oli hävinnyt
vissin juomapullollisen (koskista!) Turun demaripäällikkö Seppo Lehtiselle
- samasta asiasta. (Minäkin yhdyn näkemykseen, että Anneli Jäätteenmäen
hallituksen kaataminen ja hänen suistamisensa myös pois keskustan
puheenjohtajuudesta ei ollut suinkaan mitään salaliittopuuhailua,
tarvittavat operaatiothan suoritettiin siististi sisätiloissa, ensin
puolueiden kabineteissa ja viimeistely eduskunnan suuressa salissa. Aivan
avoimesti.)
Vaan miksiköhän kaiketi tuomioitta tällä telluksella ainakin toistaiseksi
taapertaneet kunnian miehet (kuten esimerkiksi juuri Aimo Massinen) ja
naiset häviävät vetojaan moisille niin naisten- kuin oluenkaadoistaankin
käräjiä käymään joutuneille (kuten esim. juuri herrat Putkonen ja
Lehtinen)?
Luulisi moraalikysymyksillä niin kovasti briljeeraavaa oikeusministeriä
kiinnostavan tämmöistenkin "harmaitten alueitten asiat" - ainakin enemmän
kuin hellepäivien täysipäiväinen pohdiskelu bordellilaitoksen
mahdollisesta yhteiskunnallisesta olemuksesta ja oikeutuksesta?
Näissä merkeissä jään odottamaan, koska muutenkin niin paljon kesäkautena
uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen pääministeri
Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa 2002. Siinä
uutispätkässä tuli näet julki todella paljon sellaista, jonka jotkut myös
olisivat taatusti suoneet jäävän kokonaan "salaiseksi".
Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet joulukuussa
2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002 Prahassa
pitämässään puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon". Kyseinen
koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn nostettu
"terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se valtioiden
joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko Bush ja Blair
oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi Irakin-iskulleen,
tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai kuten sitten myöhemmin
maaliskussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston luvatta.
Kun ulkoministeri Tuomiojakin on korostanut, että kaikki mainitut
ulkoministeriössä "salaisiksi" leimatut tiedot olisi tuolloinen
oppositiojohtaja Jäätteenmäki saanut käyttönsä häneltä pyytäessään,
voisiko olla mahdollista, että kyseisten muistioiden tiedot julkaistaisiin
kaiken kansan arvioitavaksi kokonaisuudessaan. Tai vaikkapa ainakin
kansanedustajille, jotka voivat sitten taas luovasti soveltaa
vuototaitojaan...
Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle oikeutukselle
ei muuten enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan painoa.
"Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan kaipaamattoman -
puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä jälleen
tehneen kritiikittömän länsisuuntauksen panssarinyrkiksi kelpuutettu
entinen presidentti Martti Ahtisaari. (Golf-kärryilläkin voitanee nykyään
ajaa työväenluokan tai ainakin -puolueen asiaa!?)
Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun länsimaisittain
"hyvät" tekevät miekkalähetystään - pahojen akseli saakoon palkkansa,
tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä tahansa. Tarkoitus
pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot. "Tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla" ei liene heille tuttu tai ainakaan heidän
tunnustamansa sanonta.
Mitä pitemmälle kesä etenee ja keskustan luvassa oleva ylimääräinen
puoluekokous lähestyy, sitä kiintoisammaksi käynee kysymys: oliko ja onko
Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka katkaisi sinipunan voittoputken -
kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse paljon enemmästä kuin vain yhdestä
naisesta ja parista "vuodosta" (ulkoministeriön salaisiksi leimatut tiedot
ja keskustan työvaliokunnan pöytäkirja). Vai kenties oliko ja onko kysymys
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös yleisen
yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti uusliberalistisimmille
linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen toimiessa pääministerinä tässä
maassa olisi ollut mahdollista?
Koska tulevatkaan Helsingin Sanomiin ja muutamaan muuhunkin lehteen
kokosivun ilmoitukset NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja jopa
välttämättömyydestä, jos vähemmällä tajunnantäytöllä (hienosti sanottuna
indoktrinaatiolla) ei voida varmistaa sitä, että Suomen jukuripäinen kansa
varmasti ymmärtää vallasväen ja valtamedioitten tahdon...
PS 28.9.2004 klo 10.37: Tänään virallisesti keskusteluun nousevan puolustuspoliittisen selonteon sisältö yhtyneenä Vanhasen hallituksen muutenkin toteuttaman sailaan sinipunaiseen yleiseen yhteiskunta- kuin myös muuhun opportunistiseen (nimitys-)politiikkaan on hyvää vauhtia tekemässä hyvin suuresta määrästä aktiivisia kansalaisia ns. demokratian ritareita..."
Kaikkien asevelisosialistimonikkonimimerkkeilijäryppäitten äiti, K.K.Korhonen keskittyköönkin vain omahyväisen nettiperoonansa kehittelyyn. Minä voin sitten tulla tarvittaessa kantamaan sekä K.K.Korhosen logoterapiavihkosta että sitä toistakin värityskirjaa, jos ja kun kaiketi kohtsillään kan(nat)tajia sillä suunnalla tarvitaan...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000104&posting=22000000004814265
Ja siitä, kenet sekä oikeus että historia on tähän mennessä jo vapauttanut, K.K.Korhonen voi itse tykönänsä - vaikka sylikkäin Näin onin kanssa - lukea kirjoitukstani, joka ensiksi ilmestyi Länsiväylän verkkokeskustelussa 2.7.2003:
Siis Länsiväylässä 2. heinäkuuta 2003:
"Kenet historia on vapauttava?
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten kommentoineet
HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan olivat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja
suvereenin Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti
Tarja Halonen) hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja
äänestäjien tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa Bushin
ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi, valheelliseksi
eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin joukkotuhoaseista,
aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta tosiasioiden - vai
onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai löytymässä - valossa
vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin 14.2.2003 kuin 7.3.2003
eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA oli
jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan paikalta
suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu muutamia,
itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut luvata
auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä ja
merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan oli
kutsuttu ainoastaan maat, jotka "olivat luvanneet auttaa Irak-kriisissä".
Suomihan tunnetusti osallistui tapaamiseen, toisin kuin esimerkiksi
Ruotsi.
Kuten muistettaneen, helmikuun lopulla 2003 Yhdysvallat ei enää
kunnioittanut eikä pitänyt arvossa YK:n päätöslauselmien - ja nekin
kenties nykytietämyksen valossa aikaansaatuja ainoastaan viekkaudella ja
vääristelyllä? - mukaista politiikkaa, vaan suuntautui avoimesti
vähintäänkin pari piirua aggressiivisempaan hyökkäys(uhka)politiikkaan.
Kutsumalla Suomen kyseiseen 28.2.2003 pidettyyn "samanhenkisten"
kokoontumiseen Yhdysvallat toi julki sen, että se - syystä tai toisesta -
uskoi Suomen nimenomaisesti olevan mukana kyseisessä koalitiossa, jonka
nyt ja oikeastaan jo tuolloin tiedettiin syyllä millä hyvänsä hyökkäävän
Irakiin, vaikkei YK:n turvaneuvoston hyväksyntää voimatoimiin ryhtymiselle
olisikaan saatavissa.
Lipposen myöhemmät selitykset siitä, että hänen joulukuisen
Yhdysvaltojen-vierailunsa aikaiset yhteistyölupaukset ja ylistykset George
W. Bushille koskivatkin vain YK:n yksimielisen päätöslauselman ympärillä
kansainvälisen terrorismin varjolla koottua koalitiota, tuntuvat
hätäpäissä keksityiltä. World Trade Centerin tapahtumiin oli jo tuolloin
kyllä kulunut niin paljon aikaa, että puoluetoveri Tuomiojankin
puoluetoveriaan avittavat selitykset tuntuvat varsin epäuskottavilta. Jos
Lipposen esiintyessä joulukuun alkupuolella 2002 Valkoisen Talon
pihamaalla ja sisätiloissa tilanne vielä olisi voinut - mikäli haluaa olla
"hyvässä uskossa" - ollakin tuon tapainen, helmikuun lopulla 2003 ei
suinkaan enää ollut YK:n ympärillä eikä sisällä minkäänmoista yksimielistä
koalitiota Irakin-kysymyksessä - ei edes näköpiirissä. Kuuluisa Sokea
Reettakin saattoi olla asiasta aivan varma.
Herääkin kysymys, antoiko Lipponen joulukuisen vierailunsa aikana - Suomen
virallisesti ajaman YK-vetoisen Irak-politiikan lisäksi tai sivuitse -
USA:n johdolle joko eksplisiittisesti tai ainakin implisiittisesti
muunkinlaisen lupauksen: eli lupauksen osallistua Bushin ja Blairin
vauhdikkaasti kokoamaan Irak-(sota)koalitioon ja siten siunauksen sille,
että USA saattoi niinkin letkeästi irtautua YK-johtoisesta ratkaisunhausta
Irakin-kysymykseen.
Iltapäivälehdissä jopa originaaleina julkistetussa Suomen Washingtonin
suurlähetystön "salaisessa muistiossa" kirjoitetaan ykskantaan:
"Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti
Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja
liittymisestä koalitioon. Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja
hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla
mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa
humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta."
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä, ellei edellä mainituista
Lippos-muistion sitaateista tajua, että niissä ei suinkaan puhuta YK:n
johtamista humanitaarisista ja rauhaa turvaavista ratkaisuista
kaavaillussa sodanjälkeisessä tilanteessa! Siksiköhän Lipponen niin perin
juurin eduskuntavaalikeskustelujen kuluessa asiasta hermostuikin:
jälleenrakentamista ei voi olla eikä tarvita ennen hyökkäystä, ja lupaus
jälleenrakentamis- ja rauhaturvatoimiin osallistumisesta "mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa" on tässä katsannossa
ilmiselvä etukäteishyväksyntä kyseisenlaisen
jälleenrakentamistarvetilanteen tietoiselle synnyttämiselle.
Mitenkähän se uuden perustuslain kirjaimen ja hengen mukaan meneekään
protokolla siitä, miten ja missä järjestyksessä pieni Suomi mahdollisesti
päättää ryhtyä sotaan jotakin toista maata vastaan? Ei siihen ainakaan
pääministerin ties mistä syystä tehdyllä vierailulla antamat lupaukset ja
ilmoitukset riitä! Mitä Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 ja sitten
muutamassa "coalition briefing" -happeningissä ennen Suomen
eduskuntavaaleja oikein onkaan mahtanut tapahtua? Kentieskö jotakin
sellaista, että asiat kaiken kansan tietoon eduskuntavaalikeskusteluissa
nostaneen Jäätteenmäen leimattiin syyllistyneen miltei
majesteettirikokseen ja hänestä oli siksi mitä pikimmin päästävä eroon?
Siksikö nyt veljeskunnan edustajat (?) haluavat, että "vaalitaistelu on
nyt lopetettava" ja/tai "kirjan kannet on pantava kiinni"?
Sillä jos Suomi - ja sen kulloinenkin virallinen edustaja - julkisesti
ilmoittaa Suomen julkilausutun liittoutumattoman ulko- ja
turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti, että Suomi on valmis olemaan
mukana YK:n toiminnassa, asiaa ei taatusti tarvitsisi eikä tarvitse
leimata "salaiseksi". Eikä siitä kyllä tarvitsisi käydä salassa
pidetyiksi aiottuja kahdenkeskisiä neuvotteluja sen enempää USA:n kuin
minkään muunkaan valtion edustajien kanssa.
Summa summarum. Tässä vaiheessa Irakin-kysymyksen heijastusvaikutukset
ovat odotusten mukaiset. Heijastusvaikutukset ovat kutakuinkin suora
seuraus siitä, käsittelytavasta, jolla etupäässä jokuset Sanoman ja Alman
mediat ja "meediot" ovat muka tutkivan journalismin nimissä häivyttäneet
kirjoittelussaan itse pääasian, eli sen miten pienen kansakunnan olisi
viisasta suhtautua siihen, annetaanko yksinapaisen ylivaltapolitiikan
oloissa pienintäkään siunausta kansainvälisen oikeuden mitä keskeisimpien
normien kuten juuri valtiollisen suvereniteetin loukkauksille - siis ilman
YK:n turvaneuvoston etukäteistä siunausta. Kiistatonta näet on se, että
Bushin ja Blairin koalition hyökkäys Irakiin oli kansainvälisen oikeuden
kannalta lainvastainen teko niin tekohetkellään kuin maailmanhistorian
loppuunkin asti oleva. Kun kansan tietoon tulee nyt esillä olleiden
mahdollisten osatotuuksien ja sirpaletiedon lisäksi Irak-kysymyksen
keskeiset eli itsenäisen pienen liittoutumattoman maan kannalta
merkitykselliset tosiseikat tapahtumien kulusta, kannatuksen heijastukset
tullevat olemaan kokonaan toisenmoiset. Aika on näyttävä, kenet - Fidel
Castron taannoista puolustuspuheenvuoroa mukaellen - historia on
vapauttava..."
PS 28.9.2004 klo 11.29: Kannattaa kuitenkin varoa tulehduskipulääkkeitten liikakäyttöä, vaikka totuus alkaisikin ottaa ns. päähän...
...
... eli siitä on ollut "K.K.Korhosen" hyvä jatkaa...
Mutta väritähän nyt ensin ajatuksella se enimmäinenkin "Tervo", parahin kvasitotuuden torvi!
Ja tulosta muihin piirustuksellisiin tarpeisiisi koostetta vissin "asevelisosialistimonikkonimimerkkeilijäryppään" omaperäisistä tunnustuksista per. 10.3.2004. Tulostuspaperiinhan sisältyy kuten kaikkeen muuhunkin tässä maailmassa myös - kääntöpuoli...
Hyvä "Jonni" tai muuten vain "M", seuraavasta linkistä löytyy kummankin käden heittotaitoa joukkiolle(nne), jolle aamupäivän aikaansaannoksiksi riittää näköjään otsikkokentän täyttö?
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000104&posting=22000000004814265
...
"Kun kävi ilmi, ettei Jäätteenmäen vihjailuisa ollut perää ja hän kuitenkin piti väiteistään sitekeästi kiinni, menetti Jäätteenmäki kansalaisten, eduskunnan ja oman puolueensa luottamuksen."
-----------------------------
Jäätteenmäen vaalikeskustelussa esiin ottama Lipposen Bush-vierailussa käydyssä keskustelussa oli vinha perä, olihan siitä olemassa UM:n salaiseksi leimattu muistio, josta Manninen oli koosteen tehnyt ja Jäätteenmäelle lähettänyt.
Kansalaisten luottamusta Jäätteenmäki ei koskaan menettänyt, päinvastoin, 150 000 ääntä EU-vaaleissa todistaa aivan päinvastaista.
Eduskunnankaan luottamusta ei Jäätteenmäki missään vaiheessa menettänyt, sitähän ei edes mitattu, vaan Jäätteenmäki erosi omasta pyynnöstään.
Oman puolueen luottamus on ollut Jäätteenmäellä koko ajan ja puolue on hänelle ikuisesti kiitollinen, hänen johdollaan saavutetusta vaalivoitosta, mikä mahdollisti keskustan pääsyn pääministeripuolueeksi ja näin käytännössä vetämään hallituksessa kepulaista politiikkaa.
...neuvottomuudessaan säälittävä!
Historia tuon hetken jälkeen jos mikään on osoittanut sen, että Anneli Jäätteenmäen "haparoivissa vihjailuissa" 6.3.2003 MTV3:n vaalikeskustelussa oli erittäin paljon perää - oikeastaan aivan kaikki.
--------------
Lipposen ja Bushin keskustelujen sisältö raportoitiin...
a) tiedotustilaisuuksissa medialle,
b) eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle ja
c) vielä noiden eduskuntakyselyjen vastauksissa
...täysin tyhjentävästi jo kuukausia ennen kuin Jäätteenmäki sai mahdollisuuden jälkilämmittää "koalitio" sana sen uudella merkityksellä, kun USA & Co hyökkäsi Irakiin.
Jopa Jäätteenmäen puolustus sanoi käräjäoikeudessa, ettei Jäätteenmäen saamat asiakirjat sisältäneet mitää, mitä ei olisi tiedetty julkisesti jo aiemmin.
Jäätteenmäen puheet siis ovat todistetusti ainoastaan ilkeämielisiä vihjailuja vaalihyödyn saamiseksi, joissa ei ole mitään totta takana.
Näin on voisi vähitellen lukea - ainakin välillä - jotakin muutakin kuin vain omaa liturgiaansa.
------------
Kun itse annat tuon neuvon, niin noudata sitä myös.
Nimimerkille "Näin on" riittää kaiketi vain aito perusporvarillinen vaihtoehto - niin suhteessa Irakin-sotaan, ex-pääministeri Lipposeen kuin nyk. pääministeri Vanhaseenkin. Ja aivan ikiomaan totuuskäsitykseensäkin.
Toisaanne ennätinkin jo yhdelle "Laukkanen/YLE" -nimimerkkille moisenlaista asiantilaa luonnehtiakin seuraavasti , about klo 13.01. (Vaan taisi olla valppaana YLEn Laukkasen esikunta, kun lienee kirjoitus, jota kommentoin häippässyt palstoilta ennen kuin kunnolla kommentoida ennätin?)
"Vanhasessa(ko) vara parempi - Kalli(i)ksi tulee vielä keskustalle opportunismi!
"Ristimäki vannoo edelleen Annelin nimeen", antaa ymmärtää oivallinen nimimerkkiyhdistelmä "Laukkanen/YLE" kuni taannoin heinäkuun alussa 2003 Kouvolan Sanomien koko sivulle ostetussa "haastattelussa".
Kuten tavallinenkin ihan oikea "Laukkanen", tuo Karjalan kunnaitten suuri shamaani on perusteellisesti väärässä.
Ristimäki kun on vaanonut vain aktiiviseen rauhantahtoiseen puolueettomuuspolitiikkaan perustuvan ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolesta - lännettävien iisalolipposten natointoilua vastaan. Ja ikään kuin puoli vahingossa kansainvälisen oikeuden ja valtiosuvereniteetin periaatteita kunnioittavan YK- ja Irakin-politiikan puolesta, kaiken maailman ervastillisen irakgate-maalailun pinnallisuutta vastaan.
"Ristimäki kertoo Vanhasen olevan Lipposen ovimatto", jatkaa "Laukkanen/YLE". Ja jälleen väärin. Lipposen kynnysmatoksi olisin voinut ehkä Vanhasta kutsuakin, mutta kun en ole halunnut loukata - kynnysmattoa!
Minulle riittää, että Turun Sanomien demaripäätoimittaja, se kakkosversio eli Aimo Massinen ehätti luonnehtimaan Matti Vanhasta vain "Vara-Moosekseksi".
Minä olen tyytynyt luonnehtimaan Vanhanen junioria vain "Pappilan hätävaraksi" - ja perustanut luonnehdintani siihen,mitä Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen 26.5.2004 kirjoitti siitä, että vain Matti Vanhanen kelpasi demareille pääministeriksi sen jälkeen kun kaimakalli-jovainjouni -akselilla oli salamyhkäisin lapusteluin raivattu tilaa niin Liikkasille kuin Rëhneillekin - eli ns. Ahon vanhalle jengille miltei kaiken maailman laukkasia myöten!
"Sattumakorpraaliksikin" tunnustan ex-puolustusministeri Vanhasta luonnehtineeni ennen kuin sain havaita, että reservissä vai ties missä mies oli ylentynyt jo "sattumaylikersantiksi"!
Keskustan "kalvakaksi valakaksikin" olen joutunut pääministeri-puheenjohtaja Vanhasta luonnehtimaan, ja lähtökohtana ovat tällöin olleet vissit pienviljelijänpojalle tutut vehkeet, joita vaellukseni varhemmisssa vaiheissa olen saanut korskeilla orheille ihailla. Vaan en enää näissä vain hallinnoijaksi ryhtyneissä vanhemmissa kaakkiversioissa...
"Lepsämän EU-liturgi" sai taas luvan kuvata miestä, jonka kehitys entisestä EY-kriitikosta kaikki nieleväksi EU-euforian turkiskuoriaiseksi on ollut aivan päätä huimaava, ikään kuin ei olisi jo pudonnut muustakin kuin vain omena puustaan?
Minä muuten tunnustan tukeneeni Anneli Jäätteenmäkeä siksi, että "hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä" yhdistyivät kaikki ne emneet, joilla Lipposen kahdeksan vuoden sinipunakausi saatiin katkotuksi. Ja eiköhän vain saatukin, mikäli oikein muistan?
Se, että Vanhasen hallitus - eritoten sen jälkeen kun keskustan ja demarien Kallin & Backmanin tasoiset miehet onnistuivat toteuttamaan unelmansa - on ryhtynyt tuuman tarkkuudella toteuttamaan sailaan sinipunaista yleistä yhteiskuntapolitiikkaa ja natoon tähtäävää eli sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopuruutta edustavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on saanut minut vakuuttumaan siitä, ettei ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ole juuri syytä antaa moiselle politiikalla vähintäkään tukea...
"Liikkuvat äänestäjät" ovat tunnetusti "demokratian ritareita"...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004814780
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki 28.9.2004, klo 13.01
On hyvä muistaa, että Jäätteenmäen puolustus Irak-oikeudenkäynnissä perustui siihen, ettei ko. muistio puolustuksen näkemyksen mukaan sisältänyt mitään sellaista uutta tietoa, mikä ei olisi jo muuta kautta ollut tiedossa heti ko. vierailun jälkeen. Lipponenhan piti asiasta tiedotustilaisuuden, raportoi kekustelun eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle ja vastasi vielä vasemmistoliiton kansanedustajien eduskuntakyselyynkin tuosta "Bushin kiittelystä".
On sis täysin kiistaton tosiasia, ettei Jäätteenmäki paljastanut Lipposesta yhtään mitään, mutta esitti sitä enemmän vääristeleviä vihjailuja.
Jäätteenmäki menetti yhteensä yli 10 000 ääntä Helsingin ja Vaasan vaalipiireissä suhteessa siihen, mitä hän oli saanut samoissa vaalipiireissä aiemmissa vaaleissa. Muualta maasta Jäätteenmäki sai tasiasesti hajaääniä, joilla hän juuri ja juuri ohitti poliittisesta tuntemattomuudesta nousseen, kokoomuksen Alexander Stubb'in.
Koko eduskunnan luottamus meni sillä hetkellä, kun Jäätteenmäki pääministerinä toisti 200 kansanedustajalle, että "tiedot tulivat pyytämättä ja yllättäen... yllättäen ja pyytämättä...", koska se oli valhe eduskunnan edessä.
Jäätteenmäki erosi omasta pyynnöstään, koska hänen oma puolueensa, keskusta, pakotti hänet siihen, sillä muutoin olisi ollut edessä koko hallituksen hajoaminen, uudet tunnustelut ja pahimmassa tapauksessa uudet vaalit.
Keskusta pelkäsi niin pahasti oppositioon joutumista, että se mieluummin heitti vaalit voittaneen puheenjohtajansa menemään kuin olisi suurimpana pyulueena ryhtynyt neuvottelemaan porvarihallituksen vaihtoehdosta kokoomuksen kanssa.
Oman puolueen luottamuksesta Jäätteenmäkeen sinulla on toki kaikki oikeus lausua mielipiteitäsi, mutta hallituksen keskustalaisesta politiikasta olisi hyvä, jos luettelisit hieman esimerkkejä:
Mitä keskustalaisia aloitteita hallitus on toteuttanut tai valmistelemassa?
Sitä on tällä saitilla kysytty kesän ja alkusyksyn aikana n. kerran viikossa, mutta yhtään keskustan toteutunutta aloitetta ei ole kukaan vielä tähän mennessä kertonut.
Rupesit näköjään kirjoittamaan ihan muista asioista, jotka eivät minua juuri kiinnosta.
Kun tuo edellinen ei ollut Ratamo, niin on sanottava, että sinä olet säälittävin, oikein säälittävä, emeritus.
>> Se, että Vanhasen hallitus - eritoten sen jälkeen kun keskustan ja demarien Kallin & Backmanin tasoiset miehet onnistuivat toteuttamaan unelmansa - on ryhtynyt tuuman tarkkuudella toteuttamaan sailaan sinipunaista yleistä yhteiskuntapolitiikkaa ja natoon tähtäävää eli sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopuruutta edustavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on saanut minut vakuuttumaan siitä, ettei ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa ole juuri syytä antaa moiselle politiikalla vähintäkään tukea... > "Liikkuvat äänestäjät" ovat tunnetusti "demokratian ritareita"...
säälittävä, kun et tunnista edes vanhoja väittelykavereita. Samalla suunnallahan tämäkin asuu Hesasta katsoen, muttei niin kaukana ja ottaa välillä oluttakin!
...
...
"On hyvä muistaa, että Jäätteenmäen puolustus Irak-oikeudenkäynnissä perustui siihen, ettei ko. muistio puolustuksen näkemyksen mukaan sisältänyt mitään sellaista uutta tietoa, mikä ei olisi jo muuta kautta ollut tiedossa heti ko. vierailun jälkeen. Lipponenhan piti asiasta tiedotustilaisuuden, raportoi kekustelun eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle ja vastasi vielä vasemmistoliiton kansanedustajien eduskuntakyselyynkin tuosta "Bushin kiittelystä"."
------------------------------
Ei muuten perustunut, vaan perustui siihen, että ei ollut yllyttänyt Mannista virkasalaisuuden rikkomiseen. Tässähän puolustus onnistui hyvin ja Jäätteenmäki todettiin syyttömäksi. Se että Lipposen ja Bushin keskustelut oli tiedossa, ei liittynyt mitenkään syyttäjän syytteisiin.
"On sis täysin kiistaton tosiasia, ettei Jäätteenmäki paljastanut Lipposesta yhtään mitään, mutta esitti sitä enemmän vääristeleviä vihjailuja."
--------------------------------
Tuota en tarkkaan muista, mutta en muista Jäätteenmäen myöskään esittäneen mitään vääristeleviä vihjauksiakaan. Jäätteenmäkihän viittasi vaalikeskusteluissa Lipposen ja Bushin keskusteluihin, jotka sitten UM:n muistion mukaan osoittauvat faktaksi, eivät ne ole mitään vääristeleviä vihjauksia.
"Jäätteenmäki menetti yhteensä yli 10 000 ääntä Helsingin ja Vaasan vaalipiireissä suhteessa siihen, mitä hän oli saanut samoissa vaalipiireissä aiemmissa vaaleissa. Muualta maasta Jäätteenmäki sai tasiasesti hajaääniä, joilla hän juuri ja juuri ohitti poliittisesta tuntemattomuudesta nousseen, kokoomuksen Alexander Stubb'in."
------------------------------
So what, oli kuitenkin ylivoimainen kansansuosikki, mikä todistaa, että kansan luottamusta hän ei missään tapauksessa menettänyt, vaan päin vastoin, hän sai ylivoimaisen kansan luottamuksen.
"Koko eduskunnan luottamus meni sillä hetkellä, kun Jäätteenmäki pääministerinä toisti 200 kansanedustajalle, että "tiedot tulivat pyytämättä ja yllättäen... yllättäen ja pyytämättä...", koska se oli valhe eduskunnan edessä."
-----------------------------
Ei mennyt eduskunnan luottamus, sitähän ei edes mitattu, kuinka moni olisi luottanut ja kuinka moni ei!
Hyvähän sinun on syyttää Jäätteenmäkeä valehtelijaksi puskan takaa, kun ei tarvitse tulla todistamaan väitettäsi.
Helsingin käräjäoikeus sen sijaan totesi, että ei valehdellut.
"Jäätteenmäki erosi omasta pyynnöstään, koska hänen oma puolueensa, keskusta, pakotti hänet siihen, sillä muutoin olisi ollut edessä koko hallituksen hajoaminen, uudet tunnustelut ja pahimmassa tapauksessa uudet vaalit. "
-------------------------------
Keskusta ei häntä pakottanut, tämän asian minä tiedän sinua paremmin. Jäätteenmäki erosi oman harkintansa perusteella, kun näki mihin oltiin menossa.
Kokoomus ja Lipposlaiset demarit odottivat kieli pitkällä, että Jäätteenmäki ei olisi eronnut, jolloin he tosiaan olisivat voineet mittauttaa Jäätteenmäen ja hänen hallituksensa luottamuksen.
Jäätteenmäki vetikin maton heidän jalkojensa alta.
Lopputulos oli monen mielestä onnellinen, Vanhasesta tuli pääministeri ja Lipponen joutui lopullisesti politiikan sivuraiteelle.
"Keskusta pelkäsi niin pahasti oppositioon joutumista, että se mieluummin heitti vaalit voittaneen puheenjohtajansa menemään kuin olisi suurimpana pyulueena ryhtynyt neuvottelemaan porvarihallituksen vaihtoehdosta kokoomuksen kanssa."
--------------------------------
Tottakai keskusta halusi hallita, eikä se heittänyt puheenjohtajaansa menemään, niinkuin on moneen kertaan todettu, sinä vaan mieluusti haluat nähdä asian näin. Tämä johtunee sinun mieltymyksestäsi puhua politiikasta fiktiivisesti.
Minä epäilen, että kepun ja kokoomuksen yhteistyö hallitusratkaisussa antaa vielä odottaa itseään, koska kokoomus ei halua sietää sitä, että kepu olisi tämän yhteistyön johtava osapuoli. He mieluummin olisivat demareiden sylikoirana, kuin että olisivat kepun apupuolueena, mikä heidän roolinsa pienempänä puolueena väistämättä olisi.
"Oman puolueen luottamuksesta Jäätteenmäkeen sinulla on toki kaikki oikeus lausua mielipiteitäsi, mutta hallituksen keskustalaisesta politiikasta olisi hyvä, jos luettelisit hieman esimerkkejä:
Mitä keskustalaisia aloitteita hallitus on toteuttanut tai valmistelemassa?
Sitä on tällä saitilla kysytty kesän ja alkusyksyn aikana n. kerran viikossa, mutta yhtään keskustan toteutunutta aloitetta ei ole kukaan vielä tähän mennessä kertonut."
----------------------------------
Ei minun tarvitse luetella Vanhasen hallituksen tekemisiä, minulle ja näköjään Suomen kansallekin riittää, että Vanhasen johtama kepuhallitus toteuttaa politiikkaansa isänmaan onneksi.
...niinkuin totesin, neuvottomuudessaan säälittävä.
Ei pysty minkäänlaiseen järkevään argumentointiin, pelkkiä herjoja ja solvauksia.
...
...
Voisitko palauttaa mieliimme, milloin olet itse käyttänyt teksteissäsi järkevää argumentointia syyllistymättä itse pelkkään herjaan ja solvaamiseen?
...jaoinhan minä bestiksiäkin, mutta sinä taisit rohmuta kaikki mulkvistit.
Jäätteenmäen puolustus nimenomaan perusti väitteensä siihen, että ko. vuotaneissa muistioissa EI ollut mitään sellaista salaista tietoa, joka olisi paljastanut mitään UUTTA Lipposen ja Bushin keskustelusta. Tästäs siis loogisesti seuraa, että Jäätteenmäen väitteet - jotka perustuivat ainoastaan muistion "koalitio" sanaan, olivat tahallisesti vääristeltyjä.
Jäätteenmäkeä ei myöskään todettu syyttömäksi. Päinvastoin hänen todettiin pyytäneen Manniselta salaisia tietoja, mutta samalla todettiin Mannisen antaneen tiedot niin auliisti (tuhat faksilähetystä!), ettei Jäätteenmäkeä voinut selvän näytönkään perustella TUOMITA rikollisesta yllytyksestä.
Jäätteenmäen luottamusta eduskunnassa ei tietenkään mitattu, koska keskusta ei sitä halunnut tehdä, sillä luottamuksen menettäminenhän oli selviö, kun oppositio ja demarit olisivat äänestäneet epäluottamusta ja kepu joutunut äänestyksessä ottamaan kantaa puheenjohtajnsa puolesta, johon yksikään keskustan kansanedustaja ei enää siinä vaiheessa luottanut. Hehän eivät pitäneet pääministerin ilmoituksen jälkeen ainuttakaan Jäätteenmäkeä tukevaa puheenvuoroa eduskunnassa, vaan olivat asiasta ihan hiljaa.
Jäätteenmäen "oma-aloitteinen ero" oli siis suora seuraus siitä, että keskusta halusi pysyä punamultahallituksessa hinnalla millä hyvänsä, jolloin keskustan ja demareiden eduskuntaryhmät sopivat keskenään, että Jäätteenmäki eroaa "oma-aloitteisesti" ettei hallitusta tarvitse hajottaa jolloin keskusta painosti Jäätteenmäen "oma-aloitteiseen eroon", vaikka Backmanin pitikin lähettää muistilappu, kun aikataulu alkoi palaa pohjaan.
Keskusta siis veti itse maton puheenjohtajansa alta, koska oli demareiden kanssa niin sopinut.
Kun edelleen väität, että keskusta olisi hallitusyhteistyön johtava osapuoli ja sanot, ettei sinun tarvitse luetella hallituksen keskustalaisia tekemisiä, niin paljastat aika selvästi omalta osaltasi turhautumisesi siihen kaikkien tuntemaan tosiasiaan, että Vanhanen toteuttaa Lipposen ohjaamaa hallituspolitiikkaa aivan kaikessa:
Veropolitiikassa, nimityspolitiikassa, yrittäjäpolitiikassa ja ennen muuta tupo-politiikassa jopa vastoin työnantajaosapuolen kantaa asettumalla demareiden vaatimuksesta SAK:n puolelle työnantajia vastaan.
Isänmaan onneksi tuo tietenkin on, vaikka Lipposen hallitusten puoliksi kokoomuslainen linja jatkuu enää osittain, ja ikävä kyllä sillä poikkeuksella, ettei hallituksessa nyt ole kokoomusta pitämässä demareiden SAK-linjaa kurissa.
Isänmaan onni toteutuisi nimittäin parhaiten porvarihallituksessa, joka on valitettavsti poissuljettu vaihtoehto, koska keskusta ei sellaista halua ja toiseksi parhaiten sinipunassa, jossa kokoomus pitää demarit edes jonkin verran aisoissa.
Muut hallitusvaihtoehdot ovatkin sitten jo aika huonoja porvareiden kannalta, koska kepun ja demareiden kaltaiset terveestä talousajattelusta piittaamattomat verottaja- ja tulonjakopuolueet romuttavat suomalaisen hyvinvoinnin rahoituspohjan, kun pääsevät keskenään huseeraamaan.
...järkevään argumentointii, mutta minusta pienet kevennykset ovat aina paikallaan.
Ratamo on sen sijaan jostain syystä niin katkeroitunut kepuvihaaja, että hän ei edes pysty mitään järkevää laittamaan solvaustensa ja herjojensa sekaan.
Luulisi hänenkin saavan jotain aikaan, kun on siihen niin hyvä tilaisuus: täydellä palkalla työnantajansa piikkiin ja koneella. Mutta ei, päivät pitkät vaan jotain sekopäistä mölinää.
Tietäisivätpä vaan mihin STTK:n jäsenmaksut menevät, niin kyllä olisi Loimaan kassaan tulijoita.
...tuo sepustuksesi, uskotko edes itsekään?
Et sitten vaivaudu palauttamaan mieliimme yhtään järkevästi argumentoitua omaa viestiäsi.
Voisiko tehtävä olla keskustan valtuustoehdokkaalle mahdoton?
Tosiasioiden tunnustaminen olisi kaiken alku, mutta sinulle mahdoton tehtävä taas kerran.
Nokialainen valtuustoehdokas, Jorma Laitinen...
http://www.keskusta.fi/kunnallisvaalit/index.php?open=10&ID=7689
...paljastaa, miten hän keskustelee politiikasta.
Äänivyöryhän on takuuvarmaa näin järkevän argumentoinnin jälkeen:
"Täyttä roskaa tuo sepustuksesi, uskotko edes itsekään?"
"Sympatiani Vanhasta kohtaan eivät kuitenkaan ole muuttuneet sympatioiksi kepua kohtaan, sillä tällä saitilla jatkuvasti näkemäni on vahvistanut puoluetta kohtaan historiallisistakin syistä tuntemiani antipatioitani entisestään."
Noin näkyy kirjoittaneen vuoronmukaisessa järjestyksessä nyt K.K.Korhonen, jota tuntuu kovasti kiinnostavan keskustan ja demarien nykypolitiikkaan kohdistamani kritiikki.
Jos olisin yhteiskunnallisten katsantokantojen suhteen jäänyt henkisesti sym- tai antipaatikon asteelle, kuten näyttäisi fiksautaneen arvon K.K.Korhonen, minäkin voisin kaiketi kääntäen ilmaista Paavo Lipposen johtamasta Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta.
Vaan enpä sano. K.K.Korhosen äänestysuteluunkin voin vastata vain, että aina silloin kun ei ole löytynyt ja/tai löydy muuten sopivaa äänestettävää, olen äänestänyt - vaaleista välittämättä - kirjailija Erno Paasilinnaa. Nyt siis jo kovin suuresti arvostamaani vainajaa.
Jos olisin kirjoilla esimerkiksi Riihimäellä, voisin äänestää vaikkapa kunnon eli perin aatteellista sosialidemokraattia! Muissa kylissä tuskin toki moista vaihtoehtoa voisi mieleeni tullakaan...
Sinänsä tuen kaikissa vaaleissa ja vaalien välilläkin kaikkien puolueitten kansanvaltaisia eli edistysmielisiä linjanvetäjiä, aivan puoluekannasta piittaamatta.
Presidentinvaaleista puheen ollen: Tarja Halonen paransi erinomaisen paljon poliittista profiiliaan viimeisimmän YK-keikkansa aikana, niin puheenvuoroillaan globalisaatiosta kuin Irakin-sodastakin. Mahdollisen joskin epätodennäköisen porvarikandidaatti Hägglundin ohella myöskään muut ei-sosialistiset (potentiaaliset) presidenttiehdokkaat tuskin tullevat seuraavissakaan vaaleissa saamaan minun vaatimatonta ääntäni...
Sen sijaan Erno Paasilinna on edelleen vahvasti "ehdolla", kuten on ollut jo pitkään sitten Urho Kaleva Kekkosen aikojen...
...
...
...
>>Ei minun tarvitse luetella Vanhasen hallituksen tekemisiä, minulle ja näköjään Suomen kansallekin riittää, että Vanhasen johtama kepuhallitus toteuttaa politiikkaansa isänmaan onneksi.
Älä iso mies puhu paskaa!
"Vanhasen hieman avuton habitus hämillisine ilmeineen ja hapuilevine puheineen herättää ihmisissä suojeluvaistoja ja muitakin sympatioita ja pelokkaimmallekin tulee tunne, että tuota miestä ainakaan ei tarvitse pelätä."
Tuohan on aivan naurettavaa soopaa! Kyllä Vanhasen inhimillisen habituksen takana on teräksenkova pelimies. Ehkäpä tämän hetken kovin. Ei pääministeriksi nousta hämillisillä ilmeillä ja hapuilevilla puheilla.
Tästähän lähdimme liikkeelle, eli Jorma Laitinen ei löytänyt kysyttäessä yhtäkään esimerkkiä Vanhasen politiikan keskustalaisuudesta. Ei kai hän kehdannut ilmoittaa saamattomuutta keskustalaisuuden synomyymiksi, vaan vastasi näin:
>>Ei minun tarvitse luetella Vanhasen hallituksen tekemisiä, minulle ja näköjään Suomen kansallekin riittää, että Vanhasen johtama kepuhallitus toteuttaa politiikkaansa isänmaan onneksi.>"Vanhasen hieman avuton habitus hämillisine ilmeineen ja hapuilevine puheineen herättää ihmisissä suojeluvaistoja ja muitakin sympatioita ja pelokkaimmallekin tulee tunne, että tuota miestä ainakaan ei tarvitse pelätä." > Älä iso mies puhu paskaa!
Tuohan on aivan naurettavaa soopaa! Kyllä Vanhasen inhimillisen habituksen takana on teräksenkova pelimies. Ehkäpä tämän hetken kovin. >>
Mutta et sinäkään yrittänyt osoittaa, missä näkyy tuon ”teräksenkovan pelimiehen” – voi, älä viitsi noin naurattaa, minä yritän kirjoittaa – pelin tulokset! Hyvä, että sanoit kuitenkin hänen yritystään vain peliksi, etkä miksikään vakavammin otettavaksi.
>> Ei pääministeriksi nousta hämillisillä ilmeillä ja hapuilevilla puheilla.> Eikä hänen vuokseen ole kenelläkään aihetta alemmuudentunteeseen!
Kyllä Vanhasen inhimillisen habituksen takana on teräksenkova pelimies. Ehkäpä tämän hetken kovin. Ei pääministeriksi nousta hämillisillä ilmeillä ja hapuilevilla puheilla.
--------
Kumma, että Vanhanen jäi äänimäärältään viimeiseksi kepun puheenjohtajavaalissa, jos hän on noin kova pelimies ja nousi Jäätteenmäen hallitukseenkin turhaakin turhemmaksi puolustusministeriksi vain siksi, että oli kepun varapuheenjohtaja.
Nykyiseen asemaansa Vanhasen nostivat Lipponen ja Heinäluoma, mistä voi päätellä, missä puoluessa osataan pelata keskustan palloa demareiden maaliin
Näkyyhän se muun muassa siinä että keskustan ja Vanhasen itsensä suosio nousee nousemistaan. Kyseessä on samantapainen ilmiö kun aikoinaan Muhammed Alin vastustajat tipahtivat kanveesiin toinen toisensa jälkeen ymmärtämättä miksi. Alin iskut olivat niin salamannopeita ja teräviä, että niitä oli mahdoton havaita.
Oikeastaan Vanhanen on vielä taitavampi kuin Muhammed Ali. Hän osaa tekeytyä näkymättömäksi! Mahtavia moukareita lätisee päin näköä tehden kipeää eikä lähistöllä näy muita kuin hämillisesti hymyilevä Matti, mutta eihän häntä kukaan osaa epäillä.
Jos Keskustalla olisi avoimesti agressiivinen ja jyrkkä puheenjohtaja joka riitauttasi jokaisen asian niin kuin me täällä saitilla teemme, olisiko se sitten hyvä juttu. Hän ehkä saisi jämerän poliitikon maineen, mutta ketä se sitten hyödyttäisi? Kyllä tuollaiset Vanhasen ja Kalliomäen kaltaiset, itsestään suurta melua pitämättömät johtajat ovat suuri onni maallemme.
Käyttäydyt aika tuttavallisesti meitä keskustalaisia kohtaan niputtaen mielivaltaisesti milloin minkinlaisiin nippuihin leimamerkillä varustettuna. Älä siis vedä hernettä nenääsi jos Sinua kohdellaan samoin.
Taitava keskustapoliitikko osaa asettaa sanansa aina siten, etteivät pahantahtoisimmatkaan demarit pysty kuvittelemaan, että hän toimisi demareita vastaan.
Ei Vanhanen olisi Lipposen ja Heinäluoman äänin voinut nousta keskustan ja hallituksen johtoon. Kyllä siinä käytiin tarkka ja kova peli. Ehkä se alkoi jo kauan ennen Jäätteenmäen valintaa ja häviötä.
Peliä on vaikea todentaa mutta sen voittaja on hän joka pullahtaa pinnalle ja pysyy siellä. Toistaiseksi Matti Vanhanen ei ole osoittanut uppoamisen merkkejä. Hän ei siis liene mikään väliaikaisesti iskuja vastaanottamaan nostettu moukka.
Sitä kovemman pelimiehen merkki on se mitä alempaa ja nopeammin nousee.
Tällä hetkellä Lipponen on pelattu ulos. Heinäluoma pelailee omia pelejään mutta täyskättä ei ole tullut eivätkä luffit ole menneet läpi. Ehkäpä hänenkin vuoronsa vielä tulee jos katsoo tarkasti miten Matti pelaa ja ottaa opikseen.
>> Taitava keskustapoliitikko osaa asettaa sanansa aina siten, etteivät pahantahtoisimmatkaan demarit pysty kuvittelemaan, että hän toimisi demareita vastaan
Backmanin omat lausunnot nimitysasian mutkistuessa ("... en luovuta helpolla...") kertovat, että hänen aluksi ilmaisemansa varauksellisuus YLE:n oimitusjohtajan pallia kohtaan oli puhtaasti taktista.
Koska kyse oli taktiikasta, Laukkasen on täytynyt olla mukana juonessa. Alusta alkaen.
Mikä on tällainen Keskusta, joka on hankkimassa Lipposen juoksupoikaa YLE:n johtoon? Varsinainen sananvapauden esitaistelija!
Tietenkin poliitikot haluavat hallita sanavapautta tässä maassa. Mutta mitä todistaa poliittisen elämämme tasosta se, että YLE:n miehittäminen voidaan tehdä näin näkyvästi ja vailla pelkoa siitä että alamaiset mitenkään reagoisivat?
"Backmanin omat lausunnot nimitysasian mutkistuessa ("... en luovuta helpolla...") kertovat, että hänen aluksi ilmaisemansa varauksellisuus YLE:n oimitusjohtajan pallia kohtaan oli puhtaasti taktista.
Koska kyse oli taktiikasta, Laukkasen on täytynyt olla mukana juonessa. Alusta alkaen.
Mikä on tällainen Keskusta, joka on hankkimassa Lipposen juoksupoikaa YLE:n johtoon? Varsinainen sananvapauden esitaistelija!"
Kysymykset eivät ole ainoastaan aiheellisia, vaan niitä on tehtävä täydestä syystä - ja myös ja nimenomaan ainakin keskustassa itsessään!
Onkin mielenkiintoista nähdä, millaiseksi lipposlais-husakilaisen polirtukkinormalisoija Backmanin alaisuudessa - edellyttäen, että Backam valtavasta kansalaismielipiteellisestä ja viestinnällisestä vastustuksesta huolimatta tulee nimitetyksi YLE:n toimitusjohtajaksi - muodostuu YLE:n asia- ja ajankohtaisohjelmallinen tuotanto.
Tuskin objektiiviselle Irakin-politiikan arvioinnillekaan löytyy YLEssä enää sen jälkeen edes pientä rakoa?
Tulevia aikoja odoteltaessa onkin syytä muistella menneitä:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004741712
"Backmanin omat lausunnot nimitysasian mutkistuessa ("... en luovuta helpolla...") kertovat, että hänen aluksi ilmaisemansa varauksellisuus YLE:n oimitusjohtajan pallia kohtaan oli puhtaasti taktista.
Koska kyse oli taktiikasta, Laukkasen on täytynyt olla mukana juonessa. Alusta alkaen.
Mikä on tällainen Keskusta, joka on hankkimassa Lipposen juoksupoikaa YLE:n johtoon? Varsinainen sananvapauden esitaistelija!"
Kysymykset eivät ole ainoastaan aiheellisia, vaan niitä on tehtävä täydestä syystä - ja myös ja nimenomaan ainakin keskustassa itsessään!
Onkin mielenkiintoista nähdä, millaiseksi lipposlais-husakilaisen politrukkinormalisoija Backmanin alaisuudessa - edellyttäen, että Backman valtavasta kansalaismielipiteellisestä ja viestinnällisestä vastustuksesta huolimatta tulee nimitetyksi YLE:n toimitusjohtajaksi - muodostuu YLE:n asia- ja ajankohtaisohjelmallinen tuotanto.
Tuskin objektiiviselle Irakin-politiikan arvioinnillekaan löytyy YLEssä enää sen jälkeen edes pientä rakoa?
Tulevia aikoja odoteltaessa onkin syytä muistella menneitä:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004741712
Osallistuiko Suomi tosiasiassa USA:n sotaliittoumaan vai ei - siinä yksi avoin kysymys. Tavalliselle kansalaiselle on selvää vain, että meitä pidettiin määrätietoisesti pimennossa, ja asioita salattiin. Esimerkiksi toteutetut irakilaisdiplomaattien kiristykset ja karkoitukset olivat Pentagonin suunnittelema sotaoperaatio, johon oma maamme kiltisti osallistui. Kuka oli päättänyt tästä osallistumisesta, koska ja missä?
Asiaa koskenut YLE:n amerikankirjeenvaihtajan uutinen sensuroitiin. Liitän sen tähän, se on ollut erinäisillä keskustelupalstoilla jo aiemmin, mutta antaa jatkuvasti ajattelemisen aihetta.
-------
Yle sensuroi !
Kirjoittanut: Yle sensuroi, 21.3.2003 klo 15.58
Toimii näköjään sensuuri suomenkin tv:ssä,vieläpä kesken lähetyksen, Petri Sarvamaan raportti katkaistiin kesken kaiken, kun alkoi paljastua ikäviä asioita irakilaisten diplomaattien karkoituksesta. Eli Lipponen ja koko ulkopoliittinen johto valehteli kirkkain silmin karkoituksen johtuneen näiden irakilaisten toimista. Totuus on että suomalaiset ovat salakuunnelleet irakilaisia jenkkien laskuun ja karkoittivat nämä jenkkien määräyksestä. Se itsenäisyydestämme.
Alla uutinen:
YLE 1:n TV-uutiset 20. 3. 2003 klo 20:30
toimittaja Petri Sarvamaa (USA):
"Rumsfeld käytti paljon aikaa sen vakuuttamiseen, että Yhdysvaltain liittouma on paljon suurempi kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Hänen mukaansa se on jopa suurempi kuin mitä ulkoministeriön täällä pari päivää sitten antama tieto 45 maasta olisi. Ja Rumsfeldin mukaan monet maat haluavat auttaa salassa julkisuudelta, haluavat, öö -- haluavat että sitä ei kerrota julkisuuteen, mutta että monet maat antavat hyvin arvokasta apua Yhdysvalloille. Hän mainitse esimerkkeinä muun muassa humanitäärisen avun ja sitten eräitä muita asioita."
--
"Irakilaisten diplomaattien karkotus -- on paljastunut Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagonin salaiseksi operaatioksi nimeltä "Uhkaava taivaanranta". Se mikä tässä nyt on tärkeää, on se että Washington Postin tietojen mukaan esimerkiksi Ruotsi on - Ruotsihan on voimakkaasti arvostellut Yhdysvaltoja - mutta että Ruotsi olisi, on myös tiedusteluelimiensä kautta auttanut Yhdysvaltoja kiristämään diplomaateilta tietoja mahdollisista kemiallisista ja biologisista aseohjelmista. Ja tässä on epäilyksenä se, että viime kuukasien aikana [katko] määrä on lisääntynyt voimakkaasti ja nopeasti."
"Myös Suomessa ulkoministeriö sanoi, että näitä irakilaisdiplomaatteja, joista siis 3 päivää sitten kerrottiin, että Suomesta karkotetaan 3 kappaletta, että heitä olisi seurattu jo usean kuukauden ajan ja haluttiin ikään kuin antaa sellainen kuva, että tällä ei olisi oikeastaan mitään tekemistä tämän Yhdysvaltain esittämän toiveen ja pyynnön kanssa. MUTTA, kun itse selvitin tuota asiaa Yhdysvaltain ulkoministeriöstä, kävi ilmi [ääni katkeaa] että takana on todella [ääni ja kuva katkeavat] ei haluttu kommentoida lainkaan sen enempää. Jos tämä pitää paikkansa, että Ruotsi on suostumassa tähän diplomaattien kiristykseen ja heille on sanottu että joko kerrotte kaikki, niin minun arvioni on se, että on hyvin --"
[Sarvamaan ääni jatkuvasti vaimenee, niin ettei siitä lopulta saa enää lainkaan selvää.]
Uutistenlukija Arvi Lind:
"No niin, valitettavasti tuo satelliittilinja tuolta Yhdysvalloista nyt, nyt katkesi, ja me emme voi sitä jatkaa enää. Mutta meillä on täällä studiossa asiantuntijana ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Jarmo Lindberg --"
Tuossa on luettavissa se, mikä amerikankirjeenvaihtaja Sarvamaan raportista tuli särinän seasta läpi. Uutistenlukija Arvi Lind erehtyi vielä sanomaan, että "palaamme aiheseen seuraavissa lähetyksissämme", mitä ei tietenkään tehty. Yleisradio ei ensin suostunut kommentoimaan asiaa missään julkisesti, vaikka sitä mm. YLE:n omilla uutiskeskustelupalstoilla kyseltiin. Lopulta, kuukausien kuluttua tapahtumasta annettiin ympäripyöreä selitys, joka ei sisältänyt sellaista tietoa joka olisi lopettanut kyselyt. Pian tämän jälkeen YLE:n uutiskeskustelu-palsta yllättäen päätettiinkin kokonaan lakkauttaa.
.-,.-.,
.,.-.,
Batmannista Lipposen juoksupoika.
ja demarit virkoihin