Tuli sekin koettua. Olen ollut niin tyhmä,kun luulin häntä ystäväkseni.
On pahempaa menettää ystävä kuin
rakastettu
24356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mitä tapahtui?
Kaksinaamaiset ja kieroilijat... eivät ole oikein ystäviä lainkaan, koskaan olleetkaan.
Kaikki alkoi kai siitä, kun kerroin tunteeni hänelle. Hänellä on hyvä sydän, ei kieroilija. Mutta ei hän halua olla enää ystäväni.
Sanoiko hän ,ettei olisi .Jos menee vähän aikaa miettiessä miten siihen
suhtautuu. Kumma olisi jos ei ystävyys kelpaa.
Kertoi viestillä ettei halua enää olla missään tekemisissä. Kerettiin tuntemaan kuitenkin useampi vuosi ja oli hänellä aikaa miettiä sanojaan.
Hah. Mietit nyt vaan tulevaisuutta. Historiaa ei kaivata uudessa suhteessa.
Kaikenlaisia kavereita tulee ja menee,vain tosiystävät tulee jäädäkseen.
Luulen nyt löytäneeni tosi ystävän. Hän on hyvä ihminen. Sinäkin löydät joku päivä.
huomasin ihan saman asian...
Minulle kävi samoin.. sanoisinko n. 13 vuotta sitten. Petyin pahasti ja sanoin pahasti hänelle. Olimme täysin vieraat toisillemme ainakin kahdeksan vuotta.. sitten pyysin anteeksi, että ystävyytemme meni. En sitä, että suutuin - vaan sitä että ystävävyytemme meni. Sitä kaipaan kyllä! Mutta. En olisi luottanut häneen enää. Toivottavasti saatte sovittua ystäväsi kanssa. Minua harmittaa vieläkin. Olismmeko kyenneet sopia. En tiedä.
Miinustaja. Etkö ole koskaan joutunut itse luopumaan ystävästäsi?
Ajattelen, että olet kylmä ja tunteeton, sinä miinustelija!
Toivottavasti vielä joskus kasvat ihmisenä sinäkin.
Toivottavasti otat opiksesi.
Ystävät ovat vain ja ainoastaan ystäviä ! Luonnollisesti ystäväsi on pettynyt sinuun. Luuli saavansa ystävän.....ei ahdistelijaa...
Ai että ap on joku ahdistelija. Ei kannattaisi tuntemattomia leimata :(
Kyllä muuten sen voi kokea "ahdisteluksi" jos luulee olevansa vain ystävä ja toinen alkaa pommittaa "rakkausviestillä".
Hämmentyy ja nolostuu sitä vähemmästäkin.
Jos kertoo tunteensa niin onko se pommittamista???
Don't flatter yourself tekisi mieli sanoa.......
Jatkan vielä.
Ajattelisin, että sen energian jonka käytät siihen hämmentymiseen ja nolostumiseen voisit suunnata sellaisen vastauksen kirjoittamiseen, josta ilmenee suoraan ilman kiertelyitä, ettet ole kiinnostunut hänestä samalla tavalla. Tämän sanottuasi hän tuskin jatkaa "pommittamista". Eikös vaan?
Yhdessä s-postissa vain kerroin tunteeni. Tarkoitus oli olla rehellinen, jotta voisimme jatkaa ystävyyttä. Ei minulla ollut romanttisia toiveita yhdessäolosta. Minä olen nainen ja hän mies, selvennykseksi vain.
Tuskin jatkaa, ei ainakaan pitäisi.
Joskin yleisellä tasolla ja sukupuolet miten päin tahansa, "ystävyydellä" taitaa olla vähemmän hyvät ennusteet, milloin toiselle se tarkoittaa oikeasti ystävyyttä eikä muuta kiinnostusta ole yhtään, toisella taas on voimakkaat piilotunteet ja hänelle "ystävyys" tarkoittaa kerta toisensa jälkeen tilaisuutta, että ehkä sittenkin joku päivä vielä.
Kunnioitan hänen toivettaan, enkä ole enää yhteydessä mitenkään. Meidän kohtaamisissa minulla ei ollut sellaista tunnetta, että haluan jotain enempää kuin ystävyyttä. Pidin kovasti hänen seurastaan ja ihastus tuli kuin puun takaa. Toki tulin surulliseksi, kun pidin hänestä enemmän kuin ystävänä, mutta tilanteet muuttuvat. Kauan meni etten tavannut ketään muuta kiinostavaa. Nyt kuitenkin olen huomannut kiinnostuvani muistakin. Ihastuksia tulee ja menee parisuhteissakin, näköjään joskus kaveruussuhteissakin.
Aina ei tarvitse olla "rehellinen". Taidat piiloutua tuon sanan taakse:)) Miksi muuten olisit kertonut olevasi ihastunut jos et olisi toivonut jotain muuta.
Aikuisena (?) pitäisi tietää että joskus on hyvä jättää sanomatta kaikkea.
Ystäviä ei voi olla jos toinen on ihastunut. Rikoit sääntöä n.1.
Kerroin, koska halusin jatkaa elämää ilman ihastuksen tunteita. Ette tunne minun ajatusmaailmaani, enkä ymmärrä mitä tarkoitit sanoilla piiloutua rehellisyyden taakse. Halusin säilyttää ystävyyden ja olla rehellinen ja avoin, minusta pahempaa oli piilotella ja valehdella. Olen aikuinen ihminen. Aina ei tarvitse toimia tunteidensa mukaan, mutta ihastumistani en voinut estää, vaikka yritin.
Ystävän, oikean ystävän tunnistaa ja ystävyys on pysyy, tuli tiellesi uusia ystäviä tai rakastettuja ystävyys pysyy, muuten tuskin ystävyyttä ollutkaan vain pintapuolista tuttavuutta.
Tosi ystävä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Ei tuomitse, vaan on tukena, ystävyys on kuitenkin vuorovaikutteista, molemmat tukevat ja auttavat silloin vastavuoroisesti.
Hiljaa kiitän mielessäni ystävistä :)
Ajattelepas nyt oikeasti.
Ystävyys ei ole romanttisia tunteita toisia kohtaan. Se tunne on parisuhteessa.
Ystävyys on ystävyyttä.
Kyllä sitä tuntee olonsa vaivaantuneeksi jos tietää että toinen on ihastunut. Ystävyys muuttaa muotoaan.
Että rakkaus katoaa on inhimillistä, mutta ystävän petos on jotain mitä ei voi koskaan käsittää.
Voimia sulle, hän ei sitten ollut tosi ystävä.
Minun ystävät eivät ole koskaan pettäneet, luotan heihin 100 prosenttisesti.