Laula nainen mulle

sinulle.

http://www.youtube.com/watch?v=2QO1ZOL8bLs

Nyt on sinun vuorosi kertoa se iltasatu.

No
Olipa kerran pieni pesukarhu. Hän asui pienessä kolossa lammenrannalla. Joka aamu hän peseytyi kauniin kiiltävässä lammessa jossa asusteli paljon kaloja,pesukarhua hirvitti kalat jotka tulivat joka kerta näykkimään hänen tassujaan luullen niitä ruoaksi,pesukarhua jopa kutitti niin paljon se että siihen alkoi nousemaan paukamia ja ihottumaa koska hän oli allerginen kaloille,hänellä oli kala- allergia. Joka päivä hän pesun jälkeen kutkutti ja raapi jalkojaan niin paljon että jopa karvaakin alkoi lähtemään tuppoina. Pesukarhu oli epätoivoissaan eikä tiennyt mitä hän oikein tekisi tälle häiritsevälle ja kutisevalle ongelmalle, hän lopulta istui puunkannon päälle ja rupesi suruissaan kyynelehtimään niin kovin äänekkäästi että pöllö heräsi viereisestä puusta ja mulkaisi vihaisena ja sanoi: mitä hittoa märiset siinä? anna mun nukkua, mulla on illalla töitä ja sä häiritset arvokasta untani! Pesukarhu kertoi sattumuksensa ja miksi hän itkee...
Jatkuu joku toinen päivä..huh tulee muuten tähän liian pitkä satu

Karhunpoika sairastaa,
häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa nalle-ystäväämme.
Uni paras lääke on,
siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon
aamuksi jo saamme.

10 pistettä ;). Kerro vaan loputkin, niin ei mene yöuni kun jään miettimään sitä että paraniko pesukarhun tassut koskaan.

Olipa kerran nainen, jonka sydämen aika pysäytti. Se kävi aina aikaa 15. syyskuuta 1997 kun nainen oli vasta 17-vuotias tyttö, eikä tuohon pysähtymiseen ollut mitään tiettyä syytä. Se sydän vain jäi tuohon päivään ja tuohon vuoteen ja nainen sen ympärillä vanheni, aikuistui, eli elämäänsä, mutta sydän oli yhä tuon 17-vuotiaan tytön toiveineen ja haluineen, pelkoineen sekä kokemuksineen. Eikä nainen edes huomannut tätä hänessä vallitsevaa ristiriitaa. Aika vain soljui hänen ohitseen, eikä elämä tuntunut tarttuvan. Ystävät ympärillä seurustelivat, menivät yhteen, erosivat, löysivät ja varttuivat, saivat lapsiakin, mutta nainen vain eli 17-vuotiaan tytön sydän rinnassaan, kunnes eräänä päivänä hän tapasi miehen, joka sai hänen sydämensä järkyttymään ja nainen tunsi sen itsekin. Hän tunsi miten se hätääntyi ja lepatteli kuin lintu ikkunalasin takana, eikä ensin ymmärtänyt miksi, kunnes sydän rauhoittui ja nainen kuunteli sitä. Sitä sanotaan että sydän luo ympärilleen magneettikentän ja ehkä tuo sydän oli etsinyt kaltaistaan, odottanut hiljaa, kunnes oli löytänyt, mutta sydän ei ollut ymmärtänyt ajan kulumista. Siksi se hätääntyi. Sydän tunnisti tuon miehen, tunnisti tämän omakseen, mutta ymmärsi myös miten yli kymmenen vuotta erotti häntä sekä tuon miehen sydäntä, joka oli elänyt kuten muutkin, antanut kokemusten rikastuttaa itseään ja naisen sydän tunsi itsensa niin nuoreksi ja kokemattomaksi, eikä tiennyt miten hän voisi tuon miehen valloittaa ja miten saada ymmärtämään, että kuorensa alla hän olikin yhä 17-vuotias tyttö, joka oli pysäyttänyt ajan.

"olen täynnä ikävän tulta
Se on niin kuin raskas kulta
Minä elää voin
minä almutta elää voin"

Ny ei kyllä viel nukuta :)

lukea noita viestejänne. Sairaalta kuulostaa, enkä osaa edes sanoa miksi. Olen vieraantunut palstalta, pidempään täältä poissaollena huomaa aina, että miten kipeätä tämä onkaan.

Lauloin eilen illalla ja laulan taas huomenillalla. Voisin laulaa sullekin, jos tietäisin miten ja missä.

http://www.youtube.com/watch?v=s3oELPaIrjA

yhdelle ihanalle miehelle,,,

Nalle on viihteellä. Nalle haluaa kuunnella iltasatuja livenä ... Nallella on ikävä. Sen takia nalle on vähän pipi.