voin ottaa sinuun yhteyttä, jos pystyt

häntä

IKävöinyt T alkuista miestä.

Löysin nämä palstat vuonna 2005 erästä ikävöidessäni. Nykyään jo ihan muut kuviot, mutta jäi tavaksi näitä lueskella.

Hain tukea suhteen päättämiseen.

Eiköhän jokainen ota yhteyttä toiseen jos on todellisella mielellä ja tahdolla liikkeellä,kyselemättä missään muualla kun kysyisi suoraan.

erästä (sinuako?) miestä muutamissa viesteissäni, ja kuluttanu aikaani. Se onkin siinä.

Oli tilanne jossa johonkin piti purkaa tunteita, ei oltu vielä kuitenkaan edetty tilanteessa niin pitkälle että olisin voinut suoraan viestiä hänelle kirjoittaa.
Sitten myöhemmin jäänyt purkamaan pahaa oloani ja ikävääni kun oli päästy tilanteeseen jossa kerroin tunteistani ja sain tietää hänen olevan varattu.

Kaipasin, etsin täältä...

Selvittänyt (sekoittanut) pääni. Yrittänyt piilottaa sen kaikista kauneimman. Pilannut elämäni.Nykyään puhun vain suoraan. Harmi kun oli liian myöhäistä.

Joskus aikoinaan löysin ylipäätään suomi24- palstan googlettamalla...siis googletin jotain (en enää muista) ja päädyin tänne.

Sitten tapahtui kummia. Eräs teki vaikutuksen, sekä eräissä asioissa, että myös ihmisenä. Hän valloitti sydämeni ja jätti sinne liekin joka aina vaan palaa, palaa, palaa...ihastuin ja rakastuin.

Tällä hetkellä kirjoittelen täällä sulle ja vain sulle. Mutta alun perin joskus aikoja sitten ikävöin erästä toista. Enää en. Vaikka hänellekkin toki kaikkea hyvää toivon.

Pidin sua kaverina.

Vaikuttaa että sun käytös on aika vähättelevää sitä naista kohtaan,ei kauhean kunnioittavaa. Ainakin aloituksesta saa sellaisen kuvan ja vastauksistasi myös. Kunnioitus?

Ihan hyvä kysymys aloittajalla. Alun perin minä vain lueskelin muiden kirjoituksia, ja yritin ymmärtää sitä miltä minusta itsestäni tuntui. Vertaistukea. Sitten aloin leikkiä kuvitteluleikkiä, ajattelin joskus että joku viesti oli muka minulle tarkoitettu, ja joskus vastasinkin niihin - vaikka ihan tosissani en kai missään vaiheessa uskonut kenenkään tietyn ihmisen kanssa viestitelleeni. Se on kai jotain sellaista sijaisromanssia, turvallista ja helposti kontrolloitavaa draamaa ympäristössä, jota ei kukaan voi ottaa vakavasti. Siinä voi välillä haaveilla ja välillä taas rauhassa räytyä, olla mielikuvissaan hiukan joku muu kuin kuka oikeasti on, ja kuvitella itselleen toisenlaista elämää. Oikeista romansseista en tiedä kai paljon mitään, arastelen ihmisiä, etenkin niitä joista tuntuu että ne yrittävät tulla liian lähelle - kiikareilla saa kyllä vähän katsoa muttei suurennuslasilla tai litistää mikroskoopin alle.

Kun olin tuntenut perhosia vatsassani, ì
Jokin muuttui minussa..
Olin kohdannut hänet,
jota en saanut mielestäni
..kaipasin, toivoin löytäväni..
Kai tunteita halusin purkaa
minäkin..

Hei pojat,ettekös te tiedä vielä mikä se pelin henki täällä on..JOS TARPEEKS KAUAN PROVOILLAAN VASTUKSET SEN MUKAISET.

En muista kunnolla, miten tämän palstan löysin, jotenkin googlen kautta kai. Mutta olen tällä palstalla kaivannut häntä. Sellaista sisäistä puhetta kirjoittanut tänne silloin tällöin. Sitä yhtä kaipaan, miestä jota en näe enää. En ole pelaillut mitään, en täällä enkä tosielämässä hänen kanssaan. En ole suoraan kaikkea sanonut hänelle. Olen vaan saanut sen kuvan, että häntä ei oikein kiinnosta.

Hannu

Päädyin tänne aikaa kuluttamaan samalla kun etsin erästä miestä.
Hän sai minusta ainakaan ihan väärän kuvan ja olisin halunnut korjata sen asian.
Menin vaan niin hämilleni viimeksi, etten osannut olla ja karkasin.
Hänellä ei siis ole aavistustakaan, että edes olen yrittänyt etsiä häntä...

Kirjoittelin tunteistani tänne, koska olin liian saamaton sanoakseni ne hänelle itselleen. Ja sen myötä kuvittelin että hän ajattelee samoin ja kirjoittelee puolestaan minulle. Nyt olen kyllä jo tajunnut, ettei hän täällä ole ja olen tunteitteni kanssa yksin. Enää lähinnä vain tapan aikaa täällä ja luen muiden vuodatuksia.

Eksyin tänne alkujaan työpaikkaromanssien kautta. Googletin mitä tilanteita ihmisillä oli ja miten he olivat toimineet - yritin saada jotain valaistusta siihen mitä tehdä ja miten tarinat olivat syntyneet, jatkuneet tai päättyneet. Jotenkin päädyin myös tänne ja ensin vain purin tuntojani ja heikoimmalla hetkellä, kun tuntui etten enää jaksa tätä ja tunteet olivat vain aivan liian suuret, niin kokeilin kepillä jäätä, jos hän tunnistaisi minut ja saisi aavistuksen siitä mitä tunnen. Halusin myös kokeilla mikä vaikutus tunnisteiden käytöllä on ja nehän osoittautuivat melkoisiksi keskustelun tappajiksi.

Loppujen lopuksi tästä on tullut paha tapa ja vähän ajantappoakin. Toisinaan olen kirjoittanut luonnostellakseni runojen alkuja ja testannut miten ne uppoavat ihmisiin. Olen siis ollut plussahaukka ja palaan koko ajan takaisin rikospaikalle. Tiedän että täältä on yksi ainoa tie ulos ja se olisi puhua tästä kaikesta hänelle suoraan - näistä tunteista ja haluista - ei niinkään palstasta.

Tällä hetkellä tämä on osa aamurutiineja kun puuro kiehuu kattilassa hellalla ja selailen läpi uutisotsikot sekä kiehtovimmat otsikot täällä. Vastaan hyvään kysymykseen, koska se pakottaa minut jäsentelemään tätä itsellenkin.

Varmaankin goolen kautta aikoinaan monta vuotta sitten eksynyt.
Tämä on tällainen ajatusten kaatopaikka, jonne tulee lueskelemaan, kun itselläkin on jollakin tavalla ikävä.
Oikeastaan sinkkuna aika hölmö pinttynyt tapa.
Ehkä eräänlaista vertaistukea, kun huomaa joidenkin muidenkin olevan samanlaisia haaveilijoita kuin itsekin...
Vakiutuinen parisuhde parantaa useimmat täällää käyvät sinkut. Silloin ei ikävöi enää rakkautta.

Jep, soita toki ennenkuin tulet :)
Mitään pelaamista ole, tämä on keskustelupalsta sekin pahvi ;)

aloituksessa on selvä uhkaus/alistaminen, jos teet niinkuin minä sanon saat palkkion siitä. Eli aloittajalla itsellä tuossa valtapelimenossa.




ihmistä ei saa kohdella kuin koiraa!

sitäpaitsi kukaan ei ole keskustelupalstalle tilivelvollinen kertomaan yhtään mitään.

vain huvitellut.

saat sitten vasta ottaa minuun yhteyttä, kun pystyt lopettamaan tuon turhanpäiväisen kyselyn ja syyttelyn palstalla ja vastaan sitten vasta yhteydenottoosi, kun se on käytöstapojen mukaista ja nuolet kengänpojani, peset vessan ja moppaat lattiat jne.... yms...

:D

kettu mitä kiritystä :D

Vastaus: se haluanko sinun ottavan yhteyttä riippuu siitä kuka olet. En halua kaikkien ihmisten ottavan yhteyttä. Joillekin olen sen kertonutkin. Joka tapauksessa olen kaivannut täällä yhtä ainoaa ihmistä. Kuten moni muukin kuvitellut joskus keskustelevani hänen kanssaan. Vitsaillut, uhonnut, raivonnut, rakastanut. Ikävöinyt. Kaikkea olen tehnyt, käsitellyt tunteitani. Ei sen kummempaa.

Päästä minut pahasta, niin vastaan kiertelemättä totuuden ja vain totuuden.

Jos hän ottaisi yhteyden, ei ota!, niin olisin avoin ja rehellinen ja uskon että yhdessä tämä jokin solmu aukeaisi.

ps. Reipas minä olin poissa yli kuukauden. En tullut nytkään jäädäkseni.

aloituksesi mulle eikä ei tarvitse yhteyttä ottaa, tuntemattoman tuntemattomaan, mutta voin vastata kysymykseesi, kun kilttiluontoinen olen.

vahingossa löytynyt pahatapa, se tämä on.

ikävöin kyllä välillä, häntä, jonka kanssa yhteydessä irl ollaan ja hän tietää sen.

sydämeeni ei mahdu kuin yksi rakas ja tietysti lapset ja lähimmäiset siihen lisäksi, ja ystävät jajajaja......

En ole ollut täällä ennen kuin rakastuin häneen, vain hänen takiaan ja hänen vuokseen olen täällä

Alunperin eksyin runoja lukemaan toisaalla täällä, ja niiden kauttan vastentahtoisesti jouduin näille ikäville palstoille...

Minä eksyin suomi24:n keskustelupalstoille myös googlettamalla työpaikkaromanssia. Työpaikkaromanssista syntyi työpaikan vaihduttua muutaman kuukauden päästä epätoivoinen, intohimoinen suhde, joka ei ikinä päättynyt onnellisesti. Suudelma jäi ihanimmaksi muistoksi. Kaiken päätyttyä päädyin tänne koska ikävöin. En tiedä mitä tämä nyt sitten enää, kaipausta nyt ainakin, en tahtoisi luopua ajatuksesta vieläkään, vaan jotenkin tehdä meistä totta, vaikka se tuntuukin mahdottomalta. Hän ei enää halua.

Ikävöinyt Jania...

Ensimmäinen kontakti oli tämä. Ei juuri tämä vaan joku vastaava:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8779829#comment-0

Nauroin kippurassa näille jutuille. En löydä sitä alkuperäistä enää mistään.

Just :)

Tällä palstalla olen käynyt harvakseltaan ja aloitin käymisen vuonna 2008, kun oli selittämätön juttu, johon en saanut minkäänlaista vastausta. Tapailin erästä kaveria, johon rakastuin. Minulla oli palstat tuttuja jo aiemmin, koska ihastuin töiden kautta ihmiseen, jolle en koskaan sanonut, että olen häneen ihastunut. Olin vain.:) Mutta silloin en kirjoitellut tänne vaan muille palstoille. Rakastumisjuttua purin särkyneiden sydänten palstalla ja rakkaus-palstalla, mutta enää en halua kovin vakavasti ajatella rakkautta ja olen tavan vuoksi täällä.

Ei liity mihinkään eikä minulla ole tuollaista tilannetta, mutta ärsyttävästi aloin silti miettiä tätä. Alunperin huomasin koko palstat, koska pyörin suomi24-chateissä. Siihen taas on omat, kaukaiset syyni. Kirjoittelin kaikenlaisia mietintöjä palstalle silloin tällöin, fiksua tai ei, koska joskus tunteet ovat yhtä sekamelskaa. Viime aikoina olen miettinyt, että jos huomaan jonkun, ehkä en kirjoitakaan siitä mitään koko palstalle...

Näitä lukiessa en voi olla taas miettimättä, että jos suinkin on mahdollista tehdä jotakin, miksipä ei tekisi. Jos tilanne on sellainen.

Of course, naturligtvis, samo soboi razumeetsja

Vahingossa. Sitten luin erään toisen, tietyn henkilön, vuodatuksia. Ja lopulta siksi, että toivoin eräältä mieheltä musiikkilinkkejä. - Ei laittanut koskaan! ;)

Vaikka kysymyksesi on hieman uhmakas, vastaan koska se on alun uhmakkuuden jälkeen hyvä kysymys.

Mielenkiinnosta luen ja kommentoin. Pudotan alas pilven reunalla istujat ja lohdutan surullisia matkan taittajia. Herätän harhaan johdettuja ja avaan silmiä. Tuon valoa pimeään ja hämäryyttä sokaisevaan kirkkauteen. Tasoitan kivisiä teitä ja mutkikkaita polkuja, että ihmisen olisi helpompaa kulkea. Kaikella rakkaudella suuntaa näyttämällä, kovuudella ja lempeydellä.

Uteliaisuus, ihmettely, huumori, jokamiehensykologia, yleinen nettisurffaus eli samat kuin muillakin palstoilla.

En ole täällä kenenkään takia ja enkä toivo kenenkään täältä ottavan yhteyttä millään tavalla. Toisaalta en kuvittele kirjoitusten koskevan itseäni, joten eiköhän edellisen virkkeen toive toteudukin. :)

En arvosta tahallisia muiden harhaanjohtajia, harhakuvitelmien ruokkijoita, sikäli kuin sellaisia on - enkä harhakuvittelijoita, syyttelijöitä, itselleen sokeita marttyyreja ja apinanraivoajia. Milloin palsta täyttyy liiaksi näistä, on aika poistua.

Purkaakseni ikävääni. Olin varattu. En ollut ihastuntu 20 vuoteen muihin miehiin. Olin uskollisesti naimisissa. Sitten ihastuin syvästi. Ihastuminen ei mennyt ohi, joten ajauduin vahingossa tänne paska-palstalle. Eli ojasta allikkoon. Ei tämä ole minun paikkani. Lopettelen täällä oloani. Pettynyt olen.

Aioin ottaa sinusta selvää, oletko sellainen kuin olen kuullut puhuttavan.

Selvinnyt on sen verran että, jokaisesta ihmisestä löytyy...se inhimillisyys ja herkkyys.

On vain oltava halua selvittää, sekä taitoa saada selville erilaisia asioita, - ilman että asianomainen siitä tietää mitään.