Omana itsenä oleminen vs.jännittynyt väkinäinen keskustelu

Olen huomannut että ehkä on parempi vain tietoisesti rentouttaa itsensä (hengittää syvään, laskea turhat jännitykset hartioista), olla hiljaa ja välillä puhua, olla hymyilemättä jos ei hymyilytä. Jutella kun tulee mielenkiintoista juteltavaa.

Tähän asti kun olen jotenkin aina vetänyt hirveän jännityksen, tekohymyn ja väkisin väännetyn keskustelun päälle mikä ei edes itseäni kiinnosta. Vain sen takia koska sosiaalisten normien mukaan on pakko olla koko ajan äänessä, iloinen ja menevä.

Mutta mikä on jäänyt, on se tajuton itsensätarkkailu ja tietty jännittäminen, jolloin en oikein tiedä välillä miten olisin että olisin mahdollisimman "oma itseni". En oikein edes tiedä millainen oma itseni on. Välitän luultavasti aika ristiriitaisia viestejä ja ajattelen koko ajan millä äänenpainolla sanon asioita ja tarkkailen miten muut reagoivat sanomisiin. Saatan varsinkin sosiaalisesti stressaantuneena/väsyneenä sanoa oudohkoja asioita...