Heip.
Mulla on sellainen ihmissuhdedilemma, että päätin kysyä sitä objektiivisilta henkilöiltä.
On siis eräs mies, jonka olen tavannut viime toukokuussa. Sänkyyn tuli hypättyä heti, mutta silloin en arvannut, että voisin tykästyä häneen niin kovasti, jolloinka en ajatellut sillä olevan väliä.
Sen jälkeen ollaan ajoittain tapailtu. Ja kun tapaamme, meillä on paljon juteltavaa keskenämme, vaikka mistä asioista, aluksi ei niinkään meidän välisistä jutuista. Katellaan myös leffoja yhdessä, mutta aika lailla seksipainotteista kuitenkin, joka taas on enemmän minusta kiinni.
Aluksi mien edes ajatellut että siinä olisi mitään sen kummempaa, mutta tämä mies otti jo viikon jälkeen puheeksi, ettei hän ole valmis seurustelemaan vielä pitkään aikaan, ettei mun tulisi odottaa mitään kummempaa. Minä loukkaannuin siitä silloin ihan kauheasti, en sen takia että olisin halunnut seurustella sen kanssa, vaan sen takia, että se tosiaan kuvitteli minun maalailleen siitä jotain kuvitelmia jo viikon jälkeen, ja sen sanoinkin hänelle.
Tämän miehen mielestä olen parasta seksiä mitä hän on ikinä saanut, siitä se kyllä jaksaa huomauttaa joka on tietysti minusta tosi mukava kuulla. eikä sekään mikään huono ole, kaksihan siihen aina tarvitaan-mutta sitten se myös sanoo, ettei sille enää ole seksi kaikkein tärkeintä, että se tykkää vaan olla mun kanssa.
Vitsi, ku en meinaa osata lyhyemmin kertoa.
No monia aikoja tässä on mennyt niin, että hän ottaa ajoittain yhteyttä ja nähdään joskus, mutta aluksi minua riivasi, kun häntä ei saanut puhelimella kiinni ja hän sanoi sen vaan olevan kiinni siitä, että sillä on kausia, jolloin hän haluaa olla vain rauhassa. Sen kaveritkin on itseasiassa tuskailleet samaan asiaa, että kun se ei vastaa puhelimeen kenellekään viikkoon, eli mun huojennukseksi se ei siis johdu pelkästään minusta. Sitten se saattaa soittaa jotain viikon päästä ja pyydellä kovasti anteeksi sitä ettei siitä ole kuulunut mitään jne.
Syy siihen ettei se halua seurustella on kuulemma sellainen, ettei se jaksa tehdä tiliä joka liikkeestä(hän sanoi esimerkiksi sen, että kun menee vaikka kauppaan), joka taas minusta kuulostaa omituiselta, koska ei sen tarvitsisikaan. Olen sanonut, että ei sen tarvi seurustelua heti ollakaan, mutta minusta olisi ollut esimerkiksi mukava tietää,pitääkö mun olla uskollinen tai jotain. Siis sen takia, etten loukkaisi. En kyllä ole ollut ainakaan silloin alussa, enkä nytkään sitä mitenkään tavoittele, koska en minä jaksa itseäni pantata sen takia, kun se kerran on tuollainen päättämätön paskiainen. Toisaalta taas, ei minua kiinnosta kukaan muu, enkä ole mitenkään haku päällä.
Se on tosi ristiriitainen, että se itse sanoo ettei se jaksa tehdä tiliä asioistaan, mutta silti se tekee, vaikka minä en ole sitä mitenkään vaatinutkaan. Sillä on parin vuoden seurustelusuhde takanaan, se on eronnut siitä tytöstä viime marraskuussa, että kohta vuosi sitten. Olenkin tässä miettinyt että onko se ollut jotenkin vaikea se suhde ja on se mulle siitäkin puhunut. Se tyttö on sen jättänyt, mutta hyvissä väleissä ne kuitenkin on ja minusta on ihan mukava kuulla että se mies puhuu siitä ihan nätisti (ei siis mitenkään liioitellun, mutta ei siis haukukkaan). Se on sanonut ettei sillä mitään traumoja ole siitä jäänyt, ettei sen seurustelukammo siitä johdu, mutta sen eräs kaveri taas sano mulle ihan muuta ja juuri nuo oudot perustelut sille seurustelukammolle antaa mullekin vähän toisenlaisen kuvan.
Se on sanonut mulle useaan otteeseen tykkäävänsä musta enemmän kuin minä osaisin arvatakkaan, mutta silti se aina lisää siihen sen ettei se halua seurustella. Se on myös sanonut, että sillä harmittaisi jos minä olisin jonkun toisen kanssa, mutta että se ei voi ruveta minua rajoittamaan.
Kerran olen jo muka lopettanutkin tämän suhteen. Sanoin sille, että minua repii niin kauheasti tämä juttu, se että se kohtelee mua välillä tosi tylysti ja paskamaisesti, josta se aina on tosi pahoillaan ja pyytelee kauheasti anteeksi ja sanoo ettei se ikinä haluais olla inhottava mulle. Sitten sen keskustelun jälkeen se kuitenkin sanoi, että kai se on pakko lopettaa ku hän on niin paska jätkä. NOh, kolme viikkoa meni niin ettei tavattu ollenkaan, eikä mulla niin kauheasti edes vituttanut, mutta kun sitten näin sen taas niin menin ihan levottomaksi. Ja sen jälkeen sen vierestä sitten taas heräsin. Sen jälkeen meillä on taas jatkunut sama homma, mutta itseasiassa hieman syvempänä ehkä, vaikea sanoa. Viikon kesti jopa sellaista että sitä melkein seurusteltiin ja oltiin verraittain tiiviisti, kun ajattelee aiempia tapaamisia. Silloin minä annoin taas itseni kiintyä siihen, prkl.
Mien ymmärrä mikä sitä vaivaa, kerron vielä viime viikonlopun keskustelusta, ehkä mulla on aikaa ja ehkä haluan antaa mahdollisimman tarkan kuvan, että olisi enemmän analysoitavaa.
Me tavattiin taas ja sitten se alko jo silloin jankuttamaan sitä ettei se halua seurustella, mien edes ollut ottanut puheeksi koko asiaa, kysyin vaan onko se tulossa meille baarin jälkeen, siellä siis oltiin. Silloin mulla palo pinna ja sanoin sille aika kovasti, että minä en nyt ole edes puhunut mitään seurustelusta ja että ei se voi kieltää etteikö meillä mukaan ole mitään suhdetta kun on tässä jo puoli vuotta säädetty, ja että sen on otettava jonkinlainen vastuu tekemisistään, ja tarkoitan sillä sitä, ettei se voi käyttäytyä minua kohtaan miten se haluaa (se saattaa olla joskus ihan uskomattoman tyly ja soittaa seuraavana päivänä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut). No se kuitenkin tuli silloin ja sinä iltana tai yönä tuli taas juteltua kaikenlaista, ja minä en sitä edes aloittanut. Se taas sanoi siitä kuinka se tykkää minusta ja sanoi sellaista, ettei sille se seksi mun kanssa ole tärkeintä, vaan sen mielestä arvokkainta on se että se voi olla lähellä ja nukkua siinä vieressä, sillä ei ole mitään tarvetta sanoa mulle tuollaisia asioita tai mielistellä minua, koska minä olen se joka vonkaa, eli ei se mitään tulevia panoja voi varmistella, tai mistäpä sen tietäisin. Sitten se jossain vaiheessa tahtoi tietää olenko minä rakastunut siihen ja kun menin hiljaiseksi (en minä tiedä) niin se oli miltei voitonriemuinen siitä, että se oli oikeassa. Ja se tuntui olevan hyvin onnellinen asiasta.Miksi se käyttäytyy noin?onko se joku egoisti paskiainen ja nauttii mun kiduttamisesta, vai onko sille oikeasti merkitystä että minä ihan tosissani välitän siitä?
Lisäksi se sanoi siitä, että minä olisin muka vahvoilla tässä suhteessa. Että minä voin pyöritellä sitä miten tahansa ja se on vaan että okei. Se vielä hymyillen sanoi sen. Ja minä olin ihan ällistynyt, koska minusta se on ollut koko ajan se joka määrää. Ja sanoinkin siitä. Ja se vaan sanoi, että sinä se oot koko ajan pomo ollut.oikeasti, mitä vittua?anteeksi että kiroilen.
Minä olen nokkela, akateeminen, sanavalmis, mukava ja nätti nuori nainen. Mulla on paljon ystäviä ja oon koulussa ja töissä, eli mulla on oma elämä, enkä ole mitenkään ripustautuva. Monet mun ystävät on sitä mieltä että mun pitäis heittää se mies helvettiin ja sen miehen ystävät on kans sitä mieltä, että mitä sie aina sille periksi annat (osa niistä on minunkin kavereitani) mutta silti ne potkii sitä kaveriaan perseelle.
MIen edes tajua mitä mie siinä näen, se tyyppi 27-vuotias ja käyttäytyy välillä niin lapsellisesti ettei voi olla tosi. Mien en nyt kaipaakaan teidän neuvoja siitä mitä mun pitäisi tehdä vaan siitä, mitä tuo sen käytös teidän mielestä tarkoittaa?
Tämä tarina sisältää runsaasti yksityiskohtia, joita on minulle luonteenomaista kertoa, että kokonaiskuva olisi tarkka, mutta paljon mulla jäi poiskin. Tää teksti saattaa olla vähän hajanainen, mutta minä olisin oikeasti iloinen jos joku tämän jaksaa lukea ja vielä kommentoidakin :)
Mulla on sellainen ihmissuhdedilemma, että päätin kysyä sitä objektiivisilta henkilöiltä.
On siis eräs mies, jonka olen tavannut viime toukokuussa. Sänkyyn tuli hypättyä heti, mutta silloin en arvannut, että voisin tykästyä häneen niin kovasti, jolloinka en ajatellut sillä olevan väliä.
Sen jälkeen ollaan ajoittain tapailtu. Ja kun tapaamme, meillä on paljon juteltavaa keskenämme, vaikka mistä asioista, aluksi ei niinkään meidän välisistä jutuista. Katellaan myös leffoja yhdessä, mutta aika lailla seksipainotteista kuitenkin, joka taas on enemmän minusta kiinni.
Aluksi mien edes ajatellut että siinä olisi mitään sen kummempaa, mutta tämä mies otti jo viikon jälkeen puheeksi, ettei hän ole valmis seurustelemaan vielä pitkään aikaan, ettei mun tulisi odottaa mitään kummempaa. Minä loukkaannuin siitä silloin ihan kauheasti, en sen takia että olisin halunnut seurustella sen kanssa, vaan sen takia, että se tosiaan kuvitteli minun maalailleen siitä jotain kuvitelmia jo viikon jälkeen, ja sen sanoinkin hänelle.
Tämän miehen mielestä olen parasta seksiä mitä hän on ikinä saanut, siitä se kyllä jaksaa huomauttaa joka on tietysti minusta tosi mukava kuulla. eikä sekään mikään huono ole, kaksihan siihen aina tarvitaan-mutta sitten se myös sanoo, ettei sille enää ole seksi kaikkein tärkeintä, että se tykkää vaan olla mun kanssa.
Vitsi, ku en meinaa osata lyhyemmin kertoa.
No monia aikoja tässä on mennyt niin, että hän ottaa ajoittain yhteyttä ja nähdään joskus, mutta aluksi minua riivasi, kun häntä ei saanut puhelimella kiinni ja hän sanoi sen vaan olevan kiinni siitä, että sillä on kausia, jolloin hän haluaa olla vain rauhassa. Sen kaveritkin on itseasiassa tuskailleet samaan asiaa, että kun se ei vastaa puhelimeen kenellekään viikkoon, eli mun huojennukseksi se ei siis johdu pelkästään minusta. Sitten se saattaa soittaa jotain viikon päästä ja pyydellä kovasti anteeksi sitä ettei siitä ole kuulunut mitään jne.
Syy siihen ettei se halua seurustella on kuulemma sellainen, ettei se jaksa tehdä tiliä joka liikkeestä(hän sanoi esimerkiksi sen, että kun menee vaikka kauppaan), joka taas minusta kuulostaa omituiselta, koska ei sen tarvitsisikaan. Olen sanonut, että ei sen tarvi seurustelua heti ollakaan, mutta minusta olisi ollut esimerkiksi mukava tietää,pitääkö mun olla uskollinen tai jotain. Siis sen takia, etten loukkaisi. En kyllä ole ollut ainakaan silloin alussa, enkä nytkään sitä mitenkään tavoittele, koska en minä jaksa itseäni pantata sen takia, kun se kerran on tuollainen päättämätön paskiainen. Toisaalta taas, ei minua kiinnosta kukaan muu, enkä ole mitenkään haku päällä.
Se on tosi ristiriitainen, että se itse sanoo ettei se jaksa tehdä tiliä asioistaan, mutta silti se tekee, vaikka minä en ole sitä mitenkään vaatinutkaan. Sillä on parin vuoden seurustelusuhde takanaan, se on eronnut siitä tytöstä viime marraskuussa, että kohta vuosi sitten. Olenkin tässä miettinyt että onko se ollut jotenkin vaikea se suhde ja on se mulle siitäkin puhunut. Se tyttö on sen jättänyt, mutta hyvissä väleissä ne kuitenkin on ja minusta on ihan mukava kuulla että se mies puhuu siitä ihan nätisti (ei siis mitenkään liioitellun, mutta ei siis haukukkaan). Se on sanonut ettei sillä mitään traumoja ole siitä jäänyt, ettei sen seurustelukammo siitä johdu, mutta sen eräs kaveri taas sano mulle ihan muuta ja juuri nuo oudot perustelut sille seurustelukammolle antaa mullekin vähän toisenlaisen kuvan.
Se on sanonut mulle useaan otteeseen tykkäävänsä musta enemmän kuin minä osaisin arvatakkaan, mutta silti se aina lisää siihen sen ettei se halua seurustella. Se on myös sanonut, että sillä harmittaisi jos minä olisin jonkun toisen kanssa, mutta että se ei voi ruveta minua rajoittamaan.
Kerran olen jo muka lopettanutkin tämän suhteen. Sanoin sille, että minua repii niin kauheasti tämä juttu, se että se kohtelee mua välillä tosi tylysti ja paskamaisesti, josta se aina on tosi pahoillaan ja pyytelee kauheasti anteeksi ja sanoo ettei se ikinä haluais olla inhottava mulle. Sitten sen keskustelun jälkeen se kuitenkin sanoi, että kai se on pakko lopettaa ku hän on niin paska jätkä. NOh, kolme viikkoa meni niin ettei tavattu ollenkaan, eikä mulla niin kauheasti edes vituttanut, mutta kun sitten näin sen taas niin menin ihan levottomaksi. Ja sen jälkeen sen vierestä sitten taas heräsin. Sen jälkeen meillä on taas jatkunut sama homma, mutta itseasiassa hieman syvempänä ehkä, vaikea sanoa. Viikon kesti jopa sellaista että sitä melkein seurusteltiin ja oltiin verraittain tiiviisti, kun ajattelee aiempia tapaamisia. Silloin minä annoin taas itseni kiintyä siihen, prkl.
Mien ymmärrä mikä sitä vaivaa, kerron vielä viime viikonlopun keskustelusta, ehkä mulla on aikaa ja ehkä haluan antaa mahdollisimman tarkan kuvan, että olisi enemmän analysoitavaa.
Me tavattiin taas ja sitten se alko jo silloin jankuttamaan sitä ettei se halua seurustella, mien edes ollut ottanut puheeksi koko asiaa, kysyin vaan onko se tulossa meille baarin jälkeen, siellä siis oltiin. Silloin mulla palo pinna ja sanoin sille aika kovasti, että minä en nyt ole edes puhunut mitään seurustelusta ja että ei se voi kieltää etteikö meillä mukaan ole mitään suhdetta kun on tässä jo puoli vuotta säädetty, ja että sen on otettava jonkinlainen vastuu tekemisistään, ja tarkoitan sillä sitä, ettei se voi käyttäytyä minua kohtaan miten se haluaa (se saattaa olla joskus ihan uskomattoman tyly ja soittaa seuraavana päivänä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut). No se kuitenkin tuli silloin ja sinä iltana tai yönä tuli taas juteltua kaikenlaista, ja minä en sitä edes aloittanut. Se taas sanoi siitä kuinka se tykkää minusta ja sanoi sellaista, ettei sille se seksi mun kanssa ole tärkeintä, vaan sen mielestä arvokkainta on se että se voi olla lähellä ja nukkua siinä vieressä, sillä ei ole mitään tarvetta sanoa mulle tuollaisia asioita tai mielistellä minua, koska minä olen se joka vonkaa, eli ei se mitään tulevia panoja voi varmistella, tai mistäpä sen tietäisin. Sitten se jossain vaiheessa tahtoi tietää olenko minä rakastunut siihen ja kun menin hiljaiseksi (en minä tiedä) niin se oli miltei voitonriemuinen siitä, että se oli oikeassa. Ja se tuntui olevan hyvin onnellinen asiasta.Miksi se käyttäytyy noin?onko se joku egoisti paskiainen ja nauttii mun kiduttamisesta, vai onko sille oikeasti merkitystä että minä ihan tosissani välitän siitä?
Lisäksi se sanoi siitä, että minä olisin muka vahvoilla tässä suhteessa. Että minä voin pyöritellä sitä miten tahansa ja se on vaan että okei. Se vielä hymyillen sanoi sen. Ja minä olin ihan ällistynyt, koska minusta se on ollut koko ajan se joka määrää. Ja sanoinkin siitä. Ja se vaan sanoi, että sinä se oot koko ajan pomo ollut.oikeasti, mitä vittua?anteeksi että kiroilen.
Minä olen nokkela, akateeminen, sanavalmis, mukava ja nätti nuori nainen. Mulla on paljon ystäviä ja oon koulussa ja töissä, eli mulla on oma elämä, enkä ole mitenkään ripustautuva. Monet mun ystävät on sitä mieltä että mun pitäis heittää se mies helvettiin ja sen miehen ystävät on kans sitä mieltä, että mitä sie aina sille periksi annat (osa niistä on minunkin kavereitani) mutta silti ne potkii sitä kaveriaan perseelle.
MIen edes tajua mitä mie siinä näen, se tyyppi 27-vuotias ja käyttäytyy välillä niin lapsellisesti ettei voi olla tosi. Mien en nyt kaipaakaan teidän neuvoja siitä mitä mun pitäisi tehdä vaan siitä, mitä tuo sen käytös teidän mielestä tarkoittaa?
Tämä tarina sisältää runsaasti yksityiskohtia, joita on minulle luonteenomaista kertoa, että kokonaiskuva olisi tarkka, mutta paljon mulla jäi poiskin. Tää teksti saattaa olla vähän hajanainen, mutta minä olisin oikeasti iloinen jos joku tämän jaksaa lukea ja vielä kommentoidakin :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kuinkas sattuikaan.Minulla myös samanlainen tapaus ja vielä sama ikä miehelläkin.
Samaa oon jo pitkään miettiny että mistä tuo käytös johtuu.Enkä ole tullut mihinkään järkevään tulokseen.
Mutta sen verran voin sanoa että tuonlaisista jutuista ei koskaan tule mitään seurustelua. Sama pyöritys jatkuu vuodesta toiseen.
Jos olisin itse ollut viisaampi olisin lopettanut heti kun koko homma alkoi epäilyttämään.
Nyt todella kurja olo ja sydän sirpaleina!
Sori,mut tollasta vuodatusta ja noin pitkää ei jaksa lukee.Oot varmaa hirveen ahdistunut kun et voi sanoo lyhyemmin.
jaksoin kuitenkin lukea sen loppuun pituudesta huolimatta, mielestäni selkeä kuva sinun tilanteestasi.
Näin miehen näkökulmastakäsin näyttäisi vahvasti siltä, että asia on niin kuin hän sanoo, eli pitää sinusta paljon, mutta ei halua vielä sitoutua sinuun tai kehenkään naiseen vielä, vaan haluaa viettää ns. poikamies elämää, ehkä aiempi suhde sitoi häntä, hänen mielestään liikaa, hän oli silloin vielä nuorempi kuin nyt, itsekin halusin sitoutua vasta kolmenkympin korvissa.
Tällä hetkellä tarvittaisiin sellainen nainen joka veisi häneltä jalat alta, jotta hän olisi valmis sitoutumaan tai seurustelemaan.
Vaikka sinä et viekään häneltä jalkoja alta, tuntuu hän välittävän sinusta paljon, kun hän aikanaan kyllästyy poikamies elämään, saattaisi hän ryhtyä kanssasi kunnon suhteeseen.
Tosin mitään takeita siitä ei voi antaa, kuten parisuhteen kestävyydestä yleesäkään.
Sinun on tehtävä omat ratkaisusi odotatko häntä ja hänen valmiuden muuttumistaan vai et.
En uskalla ottaa kantaa puolestasi suuntaan tai toiseen, kun tilanne näyttäisi olevan kiikun kaakun.
Viestistäsi päätellen, en ole varma siitäkään ansaitsiko hän sinunlaistasi naista ollenkaan.
Kauniisti sanottu tuo, että ei ansaitsisi. Viesti oli pitkä, koska oli paljon sanottavaa ja nyt oli aikaa kirjoittaa :)
ja mun ulosanti on aina vuolasta
Mulla on typerä tapa olla niin pirun haavoittuvainen kun ihastun kunnolla. En jaksa murjottaa kenellekään enkä olla kauaa vihainen, jolloin kun ei ole mitään pelättävää, niin mua on ilmeisesti helppo kohdella huonosti.
Ja olenhan minä ahdistunutkin,onneksi on muutakin ajateltavaa ja paljon onkin.
todellakin mitä sanoin viestini lopussa, sillä minulle tuli kuva ihannenaisesta parisuhteeseen, joten sinulle löytyy varmasti riittävästi tarjokkaita parisuhteeseen jatkossa, jos nykyinen suhteesi ei etene toivomallasi tavalla, mikäli en itse olisi varattu, niin ilmoittautuisin ensimmäisenä jonoon.
Piristää sie ainaski osaat. Jos olet aina noin kiltti, niin huuda sitten vaikka sieltä jonon perältä sitten, niin tiijän valita sinut :)
tarkoitukseni, sillä olethan ikävässä tilanteessa ja samalla huomaisit sinulla olevan muitakin vaihtoehtoja, jos kaveri jatkaa edelleenkin parisuhdepakoilua.
Toisaalta on harmi, ettei hän näe käymääsi keskustelua, sillä hänkin huomaisi, että sinä et ehkä odotakkaan kovin pitkään, varattuna hänelle, sillä sinulle löytyy tarjontaa ilman häntäkin.
Tälläinen tieto lisäisi varmaankin hänen sitoutumishalujaan.
Vaikka on pakko myöntää, etten panisi pahakseni hänen jahkailun jatkumistakaan, jos se mahdollistaisi keskustelun jatkumisen sinun kanssasi, tunnut puoleensa vetävältä keskustelukumppanilta ainakin viesteistäsi päätellen.
No, kyllä se varmaan jatkaa sitä ihan samaan malliin. Mutta edellisen viikon spekulointien jälkeen, tein lauantaiaamuna yhdenlaisen ratkaisun. Poistin sen numeron ja kaikki tekstiviestit. Hankalaa se toisaalta oli ja eilen illalla oli sitä ihan tosi kova ikävä, mutta koitan tässä ajatella koko ajan miten raastavaa olis jatkaa tätä.
Mietin tässä, että pitäisiköhän mun jotenkin kirjoittaa sille sähköpostia ( siitä en päässyt eroon, koska se on samalla sähköpostilistalla) ja sanoa siinä että mie jätän sen rauhaan. Ajatus kuulostaa houkuttelevalta, mutta toisaalta taas- enemmän viehättäis ajatus siitä että vaan katoaisin ilmoittamatta mitään.
Niin, riippuu tietysti siitä, kuinka kauan sinä haluat tästä aiheesta mun kanssa jutella...
Saattaa olla hyvä ratkaisu jäädä odottamaan hänen yhteyden ottoaan, se näyttää ainakin suuntaa hänen kiinnostuksesn tasosta sinua kohtaan.
Lisää selviää myös hänen yhteydenoton sisällöstä, sen lisäksi, miten kauan hänen yhteydenottoon aikaa kuluu.
Mikäli laitat s-postilla viestiä hänen rauhaan jättämisestä, niin hän voi kokea sen joko painostuksena tai helpotuksena, mikäli hän oli lopettelemassa suhdettanne, mutta ei ole saanut sitä vain sanotuksi.
Tällöin hän pääsisi todella helpolla, kun sinä olisit ikäänkuin katkaissut suhteen.
Minusta se olisi väärin sinua kohtaan.
Mikäli hän kokisi sen painostuksena, hänen suhtautumisensa riippuu hänen sitoutumishalun asteestaan, tai haluaako hän pitää suhdettanne entisenlaisena löyhähkönä suhteena, sehän onnistuu mikäli, hän antaa sinulle hieman toivoa vakavammasta suhteesta, vaikka ei oikeasti tarkoittaisikaan sitä.
Aiemman kertomasi perusteella uskoisin hänen haluavan jatkaa edelleen samoilla linjoilla kuten ennenkin.
Elikkä aika avoin tilanne joka suuntaan.
Uskoisin kuitenkin, että odottamalla hänen yhteydenottoaan, voitte päästä hedelmällisempään keskusteluun suhteenne tilasta ja tulevaisuudesta.
Oma suhteeni on sen verran kuolleessa tilassa, joten keskustelu kanssasi tilanteestasi, saa minut tuntemaan olevani tekemisissä elävän ja tuntevan ihmisen kanssa, joten uskoisin viihtyväni keskustelussa pitkään.
nohei tapio. Aina päivisin tuntuu ettei ole enää mitään jauhamista ja että ei tunnu pahalta, mutta iltasin ennen nukahtamista sitä alkaa taas murehtimaan. Miettimään vaikka että mitähän se tekee...
Ei siitä ole kuulunut mitään, mutta en minä siitä ole mitenkään yllättynyt. Itseasiassa minulla oli jotkin treffintapaiset lauantaina, oltiin yhtä bändiä katsomassa paikallisessa yökerhossa, niin se piinaajan kaveritkin oli siellä, ne näki mut sen toisen seurassa, vaikka ei siinä sillä lailla mitään näkemistä ollut, ihan tutustumispohjalla oltiin jne. Toivon ettei ne henno kertoa herra t:lle tätä asiaa, koska ei jaksa alkaa selittelemään mitään, vaikka ei se varmaan sitä odottelekaan.
No tapio, pitäisikö meidän avata jokin ihan uusi keskustelu jonnekin muualle, niin sinä voisit kertoa siitä sinun murheesta? niin jos minä osaan neuvoa sinua jotenkin? Tai voihan sitä täälläkin keskustella siitä aiheesta, ajattelin vaan että jos ne ei pidä kauan aikaa samaa keskustelua täällä julki. tapaamisiin :)
Ymmärrettävää on, että illalla epävarmuus tulevaisuudesta saa ajatuksia pyörimään mielessä, kun päivän kiireiltä jää enemmän tilaa niille.
No mikäli miehen kaverit kertovat nähneensä sinut toisen miehen kanssa konsertissa, nähdään ainakin mustasukkaisuuden taso.
Tosin varalla pitäjät tahtovat olla usein hyvinkin mustasukkaisia.
Ajatuksena kahden keskeinen keskustelu, mitä lienee tarkoitit keskustelun siirtämisestä johonkin muualle, tuntuisi mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.
Nimimerkillinen postilokero olisi lienee aika hyvä vaihtoehto, ainakin aluksi, joten jos sinulla on siihen sopiva osoite, niin kerro.
Minusta tuntuisi ainakin siltä kaipaisimme juuri nyt henkistä ystävää kumpikin, vaikka lähtökohtamme ovatkin erilaiset, sekin tekisi keskustelun todennäköisesti vain mielekäämmäksi.
no, tässä on mun mailiosoite: [email protected]
pistä otsikoksi jotain että tunnistaisin sinut, koska en avaa tuntemattomia sähköposteja, ettei tule virusta. tai muuta roskaa
toivottavasti kuulen sinusta piakkoin
Kuvailemasi kaveri käyttäytyy kuten itse tein
aikoinaan.
Kaverilla on tod. näk. ristiriitoja ja ongelmia oman itsetuntonsa ja miehisyytensä kanssa.
Aina käydessään luonasi etsii vahvistusta egolleen. Ei rakasta eikä välttämättä edes pidä sinusta, todennäköisesti etsii muita samanaikaisia valloituksia.
Ei pysty olemaan kauan seurassasi seurustelusta puhumattakaan.
Etsi kypsempi/tasapainoisempi/aikuisempi mies.
Se ei kyllä ole sen oloinen ja tosi vammasta että minä alan sitä nyt tässä puolustelemaan, mutta olen ihan varma siitä ettei sillä ole muita.
JOku voi ajatella että miten voin sen tietää, mutta tämä on sen verran pieni kaupunki että olisin saanut sen kuulla jo aikaa sitten. Lisäksi en ymmärrä missä välissä sillä olis ehtinyt olla muita.
Täytyy siis myöntää että minä olen enemmän häntäheikki kuin se.
Mistä voit tietää varmaks onko kyseisellä kaverilla ollut muita naisia?? Eihän välttämättä niitä muita naisia pidä jotka ovat samasta kaupungista kuin te. Tuskin äijä niin tyhmä on kerran kun pienellä paikalla jutut leviää nopeasti. Niitä naisia saattaa olla muualla.
Kun luin tarinasi, tuli aivan uskomaton fiilis. Tapailen myös parhaillaan samantyyppistä "sitoutumiskammoista"??miestä ja olen miettinyt samoja asioita. Parempi ehkä ottaa ns.välimatkaa (niin mä tein) ja antaa sen miehen miettiä mitä se haluaa ja ennenkaikkea mitä SINÄ haluat! Ansaitset kuitenkin arvostusta ja oikeaa välittämistä. Älä tyydy vähempään!! Jos mies tajuaa arvosi ja tosissaan susta tykkää, se tajuaa mokanneensa ja tekee ratkaisevia muutoksia. Tsemppiä :)
Eihän se ollu kun yhden yön pano,ei muuta!Jos ei nainen arvosta itseänsä ton enempää että antaa jätkälle heti niin ei voi mitään.Ois niitä ollu sellasiaki miehiä jotka jaksaa odottaa jos välittää,mut tollasia te ootte-nykyajan naiset.
Mien ymmärrä tekstissäsi vilahtelevia käsitteitä "antaa" "tollasia te ootte te nykyajan naiset", nimittäin mulle seksi ei ole noin yksioikoista, kuin antaminen ja ottaminen. Luuletko sinä etten mie saanu siitä mitään irti? Me nykyajan naiset ollaan kuule sellaisia että me tiedetään todella hyvin oma arvomme ja JUURI sen takia "annetaan" kelle huvittaa,eikä todellakaan maata miehen alla odottaen että se "ottaa"- ilman että tuollaiset vanhanaikaiset moraalikäsitykset voisi meitä enää alistaa.
Onko sinun seksielämäsi tylsää Kaaleppi?
Mikäs tilanne on nyt?Kuulostat katkeralta kun mies ei sitten halunnutkaan tuon enempää?Tuohan vaikuttaa aivan siltä,että miehellä on muitakin hoitoja,olet sinisilmäinen jos uskot tuollaisia selityksiä!Niin,minun seksielämäni ei varmaankaan kuulu tähän ja jos olisi tylsää niin kai minä olisin valittanut jo ajat sitten.
Tottakai mie kuulostan katkeralta. Minun sydän on särjetty, eikä tuo sun moralisointi ja räkyttäminen auta minua ollenkaan.
Millä kirjaimella sen sukunimi loppuu?
Se on tainnu tehdä mun kans tasan saman jutun!
:) sen sukunimi loppuu o:hon, mutta musta alkaa tuntumaan, että tuollaisia miehiä on useampiakin.