Päätin kirjoittaa tänne koska en halua itkeä tätä asiaa ystävilleni.
Oon vaan niin lopussa, ettei kukaan tiedäkään.
Mun mieltä on painanut jo monien monien vuosien ajan sinkkuus. En löydä kumppania vaikka etsin tai olen etsimättä. Sanonta "löydät kun lopetat etsimisen" ei pidä siis paikkaansa. Kaikki muut ympärilläni joko seurustelee tai sitten niilläkin jotka ovat sinkkuja, on kaiken aikaa meneillään jotain pientä säpinää. Mulla sen sijaan ei ole mitään. Tä sinkkuus on omalla kohdallani kuin kirous.
Olen elämäni aikana tapaillut kolmea miestä. Jokaisen kanssa tapailu kesti maksimissaan kuukauden. Eikä tapailu ollut tiivistä....mä olin jokaisessa tapauksessa se kiinnostuneempi henkilö.
Koko elämäni jatkuneesta sinkkuudesta johtuen pidän itseäni epäonnistuneena, rumana ja todella huonona naisena.
Surua ja alakuloa lisää se, että täytin kuluneena vuotena 30. Tässä iässä haluaisi jo perheen tai edes sen kumppanin rinnalleen. On niin musertavaa ymmärtää, että tämän ikäisenä ikisinkkuna ja tällä omalla suhdetaustallani tuo iso haave pitää vain hylätä. Sillä mistä muka yhtäkkiä tulisi vastaan joku, jolle olisin se sopiva. Kaikki hyvät sekä naiset ja miehet ovat tässä iässä jo varattuja. He ovat löytäneet meidän ikäluokastamme sen itselleen sopivan ihmisen. Parhaat ei todellakaan tässä asiassa jää viimeisiksi...
Pientä toivoa mulle antaa mahdollisuus mennä kauneusleikkauksiin. Mutta eivät kauneusleikkauksetkaan poista sitä faktaa, että tämän ikäisten sinkkujen tarjonta on mitä on..
Oon vaan niin lopussa, ettei kukaan tiedäkään.
Mun mieltä on painanut jo monien monien vuosien ajan sinkkuus. En löydä kumppania vaikka etsin tai olen etsimättä. Sanonta "löydät kun lopetat etsimisen" ei pidä siis paikkaansa. Kaikki muut ympärilläni joko seurustelee tai sitten niilläkin jotka ovat sinkkuja, on kaiken aikaa meneillään jotain pientä säpinää. Mulla sen sijaan ei ole mitään. Tä sinkkuus on omalla kohdallani kuin kirous.
Olen elämäni aikana tapaillut kolmea miestä. Jokaisen kanssa tapailu kesti maksimissaan kuukauden. Eikä tapailu ollut tiivistä....mä olin jokaisessa tapauksessa se kiinnostuneempi henkilö.
Koko elämäni jatkuneesta sinkkuudesta johtuen pidän itseäni epäonnistuneena, rumana ja todella huonona naisena.
Surua ja alakuloa lisää se, että täytin kuluneena vuotena 30. Tässä iässä haluaisi jo perheen tai edes sen kumppanin rinnalleen. On niin musertavaa ymmärtää, että tämän ikäisenä ikisinkkuna ja tällä omalla suhdetaustallani tuo iso haave pitää vain hylätä. Sillä mistä muka yhtäkkiä tulisi vastaan joku, jolle olisin se sopiva. Kaikki hyvät sekä naiset ja miehet ovat tässä iässä jo varattuja. He ovat löytäneet meidän ikäluokastamme sen itselleen sopivan ihmisen. Parhaat ei todellakaan tässä asiassa jää viimeisiksi...
Pientä toivoa mulle antaa mahdollisuus mennä kauneusleikkauksiin. Mutta eivät kauneusleikkauksetkaan poista sitä faktaa, että tämän ikäisten sinkkujen tarjonta on mitä on..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä on ihan samanlainen nainen. Ikää vain on muutama vuosi enemmän.
Elämä tuntuu tyhjältä, koska ei ole kumppania.
Ystävät ja lapsuuden perhe on, mutta ei se vain riitä täyttämään elämänkumppanin tarvetta.
Ei se monesti parisuhdekaan onnea tuo.Monesti energiaa kuluttava helvetti,mut niin hienovarasesti ettei tajuu ite lähteä.
Opettele rakastamaan ensin itseäsi. Sinussa on varmasti paljon hyvää, kauneus on katsojan silmässä. Se miten koet itsesi on se mitä annat itsestäsi muiden nähtäväksi.
Kipuilet kolmenkympin kriisin kanssa...Minulla oli sama, että erosin vähän ennen kolmekymppisenä. Tapailin sen jälkeen paria kaveria, mutta ei niistä tullut sen kummempaa. Olen pahimman kriisin yli mennyt, että "se mikä ei tapa, se vahvistaa". Baareissa pyörii miehiä laidasta laitaan. Yleensä se menee niin, että toinen on kiinnostunut ja toinen ei. Olen nähnyt kaikenlaisia naisia ja eräskin pyörittää miehiä, vanhempia ja nuorempia, vaikka on nelikymppinen. Se on se karisma. Itseluottamus. Pitää keskittyä omiin hyviin puoliinsa. Ota sinkkuaika itsensä etsimiskautena. Miksi ruoskit itseäsi? Jos ihmiset arvostelevat, älä kuuntee heidän juttujaan. Jokainen haluaa löytää hyvän parisuhteen ja tulla onnelliseksi siinä, mutta sen ei pitäisi olla mikään ulkoinen status, kulissi, vaan sen pitäisi tuntua oikealta ja hyvältä. Miksi lähteä huonoon parisuhteeseen vaan sen takia ettei halua olla yksin.
Kauneusleikkaus ei ole mikään ratkaisu. Voi myös olla että asenteesi karkoittaa enemmän miehiä kuin ulkonäkösi. Jos olet liian innokas ja liian epätoivoinen niin ei siitä hyvää tule. Sun pitää ensin löytää omat voimavarasi ja elämänilosi niin se on puoleensavetävää.
Ja mieti myös millaisia standardeja niille miehille laitat. Mitä oikein haet heistä? Hanki vaikka joku uusi harrastus, jossa voit tavata uusia ihmisiä. Yhteinen harrastus on aina parempi lähtökohta kuin miehenkipeänä baareissa heiluminen.