Mies vs ystävät?

Tilanne ei varmaan muutu, luulen että asia johtuu kumppanin perusluonteesta. Minun nykyinen pitää myös naispuolisia ystäviäni "uhkana", saati sitten ex-avomiestäni.
Jos puhelin soi tai tulee viesti ja sanon rehellisesti että se on naisystävältä niin heti alkaa ilkeily että jaa, jaa minne nyt pitää lähteä. Olen tyhmyyttäni alistanut itse itseni siihen että nykyään pidän puhelimen äänettömällä ja piilossa jos nykyinen on luonani. Mitään ystävättärien kanssa rupattelua ei enää ole olemassakaan, eivät hekään voi sovittaa soittojaan minun (nykyisen miesystäväni) paikallaolon mukaan.
Exäni kanssa olen myös kaveri, kummallakaan ei ole mitään toiveita eikä haluja "sillä tavalla" palata yhteen, mukava vaan olisi silloin tällöin vaihtaa jokunen sana.
En osaa muuten auttaa kuin sanomalla että minulle kävi näin, minä alistuin hylkäämään kaverini. Exällä oli sellainen luonne että pystyin puhumaan puhelimessa vapaasti eikä siitä tullut mitään riitaa. Saatoin jopa käydä baarissa, luottamus oli molemminpuolista ja meillä oli yhteisiä ystäviä.
Nyt olen "yksin parisuhteessa" , luultavasti en enää kauaa jaksa tätä kyttäämistä ja varomista. Alistun jopa siihen että että pyrin välttämään katsekontakia jos sivusilmällä huomaan jonkun ventovieraankin miehen olevan jossain lähellä. Siitäkin saa kuulla, katsoit tuota, mene hänen kanssaan.
Luulen että näissä tapauksissa on kyse sairaaloisesta mustasukkaisuudesta. Tilanteeseen ajautuu vähitellen, huomaamatta.

Kuulostaa kyllä todella kurjalta tuo miehesi käytös teidän suhteessanne, aivan selvästi sairaalloista mustasukkaisuutta. Ei toista voi tuolla tavalla omistaa. Yleensä neuvoni kaikkeen on että keskustelkaa ja korjatkaa asia - mutta tässä tapauksessa minun täytyy kehottaa sinua miettimään suhteesi hyviä ja huonoja puolia, ja jos vaaka oikeasti heilahtaa huonon puolelle, niin ota ja lähde. Ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista alistamista.

Tunnistin kyllä tekstistäsi tuttuja piirteitä omastakin suhteestani: puhelinta ei hänen seurassaan saisi käyttää, muita ei saisi julkisilla paikoilla katsoa, jne. Tiedän että mieheni on sairaalloisen mustasukkainen mutta tiedän myös syyt siihen ja siksi yritän ymmärtää häntä.

Minäkin tiedän syitä ja olen yrittänyt ymmärtää ja kuunnella mutta tätä menoa itsestä vain tulee hermoheikko. Olen siis alistunut "ymmärtäjän" asemaan, kuten ehkä sinäkin.
Nyt olen rimpuilemassa suhteesta pois, lulen että perusluonne ei ihmisellä muutu koskaan ja ei kai tarvitsekaan. Raja se vain tulee jossain vaiheessa vastaan.
Minäkin, jota pidetään aika voimakastahtoisena, retkahdin.
Vikansa on minussakin, sitä en voi kieltää.

Annanpa täältä vastakkaisen mielipiteen ja hieman kontrastia tähän keskusteluun.

Tunnistan itseni tuosta mitä kutsutte "sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi". Itse olen vastaavia syytöksiä saanut kuulla joissain suhteissani. Hetken jo itsekin epäilin sitä olevani, kunnes keskustelut omien ystävien ja muiden saman arvomaailman omaavien ihmisten kanssa palautti uskon omaan arvomaailmaan.

Omasta mielestäni en ole mustasukkainen perusluonteeltani ja tuo mustasukkaisuus suhteissani on johtunut vain luottamuspulasta ja erilaisista arvomaailmoista. Omalla kohdallani on yksi mustasukkaisuutta aiheuttava tekijä ollut se, että itse en ole vielä koskaan kyennyt ns. tappamaan tunteitani ex-kumppaneitani kohtaan. Toisinsanoen ex-kumppanini eivät ole vielä vuosienkaan jälkeen minulle "vain ystäviä", vaan nimenomaan ex-kumppaneita.

Ymmärrän kyllä tuon toisenkin näkökannan, että ne tunteet voi toisilla kuolla, mutta kun sitä ei ole itse kokenut, on siihen asiaan vaikea suhtautua parisuhteessa. Toinen merkittävä asia on varmasti seksi - itse en harrasta seksiä ystävieni kanssa, enkä kutsu ex-kumppaneita/hoitoja/panoja ystävikseni, vaan he ovat minulle aina exiä, enkä tällä hetkellä osaa kuvitella kykenäväni 100% pelkkään ystävyyssuhteeseen näiden ihmisten kanssa.

Samoilla linjoilla olen kuitenkin tuossa teidän kanssa, ettei kahden kovin erilaisen näkökannan omaavan ihmisen suhde voi kovin hyvä olla, jomman kumman olisi pakko tehdä todella iso kompromissi. Siksi siis varmasti on molempien kannalta parempi erota ja etsiä kumppani, jonka kanssa ei tarvitse kärsiä mustasukkaisuudesta.