Hei! Olen 20-vuotias mies ja olen nyt pari kuukautta kärsinyt oudoista oireista.
Kaikki alkoi vajaa 2kk sitten kun lyhyiden rintakipujen ansiosta stressasin jatkuvasti usean päivän syke kovilla ennen kuin kävin päivystyksessä toteamassa että mitään hätää ei ollut (ahdistuin turhaan), mutta kuitenkin tilasta jäi pysyvä "sumuinen" tai uninen olo, vaikea kuvailla. Se alkoi aluksi elokuvaa katsellessani ja varsin yhtäkkiä. Aluksi kuvailin sitä huimaukseksi, mutta se on ehkä enemmän vain "aivojen väsymystä" tai jotakin sinne päin. Silmät ovat eritoten väsyneet ja laahaavat perässä vähän ja mm. keskittyminen on vaikeutunut.
Oireet kestivät ehkä pari viikkoa jonka jälkeen ne lievenivät/hälvenivät, mutta eivät kadonneet kokonaan. Nyt kuitenkin puolitoista viikkoa sitten ne tulivat voimakkaampina takaisin yhtäkkiä töissä. Tila ahdistaa minua valtavasti. Voin nukkua vaikka 11 tuntia ja silti olen herätessänikin väsynyt ja ahdistunut. Keskittymiskyky on huonontunut merkittävästi, lukeminen tai jopa telkkarinkin katsominen on vaikeutunut (esim muutama viikko sitten onnistui ihan hyvin) eikä niistä tunnu olevan mitään iloa tai viihdykettä jatkuvan ahdistuksenkin takia. Tekisi mieli vain nukkua kellon ympäri. Tuntuu kuin olisi pienessä humalassa jatkuvasti, kuin olisi juuri herännyt ja olisi vaikea ottaa vastaan informaatiota. Kuitenkaan älylliset tai kognitiiviset tai motoriset kyvyt eivät ole heikenneet. Keho tuntuu virkeältä mutta mieli ei. Eilen illalla sain ikään kuin paniikkikohtauksen, yhtäkkiä kaikki oli erityisen sekavaa ja sellainen ad/hd-fiilis.
Lääkärillä olen nyt käynyt pari kertaa nyt parin viikon aikana. Aluksi aavisteli niskajumia ja sain lihasrelaksantteja, ei kuitenkaan auttanut. Sitten kävin verikokeissa ottamassa mm kilpirauhas ym arvot jotka olivat normaalit. Nyt arvelee yleistynyttä ahdistuneisuutta/masennusta, mutta voiko niistä tulla näin huomattavat fyysiset oireet? En tunne itseäni kuitenkaan erityisen masentuneeksi. Ahdistunut olen, mutta se johtuu nimenomaan tästä tilasta.
Kaikki alkoi vajaa 2kk sitten kun lyhyiden rintakipujen ansiosta stressasin jatkuvasti usean päivän syke kovilla ennen kuin kävin päivystyksessä toteamassa että mitään hätää ei ollut (ahdistuin turhaan), mutta kuitenkin tilasta jäi pysyvä "sumuinen" tai uninen olo, vaikea kuvailla. Se alkoi aluksi elokuvaa katsellessani ja varsin yhtäkkiä. Aluksi kuvailin sitä huimaukseksi, mutta se on ehkä enemmän vain "aivojen väsymystä" tai jotakin sinne päin. Silmät ovat eritoten väsyneet ja laahaavat perässä vähän ja mm. keskittyminen on vaikeutunut.
Oireet kestivät ehkä pari viikkoa jonka jälkeen ne lievenivät/hälvenivät, mutta eivät kadonneet kokonaan. Nyt kuitenkin puolitoista viikkoa sitten ne tulivat voimakkaampina takaisin yhtäkkiä töissä. Tila ahdistaa minua valtavasti. Voin nukkua vaikka 11 tuntia ja silti olen herätessänikin väsynyt ja ahdistunut. Keskittymiskyky on huonontunut merkittävästi, lukeminen tai jopa telkkarinkin katsominen on vaikeutunut (esim muutama viikko sitten onnistui ihan hyvin) eikä niistä tunnu olevan mitään iloa tai viihdykettä jatkuvan ahdistuksenkin takia. Tekisi mieli vain nukkua kellon ympäri. Tuntuu kuin olisi pienessä humalassa jatkuvasti, kuin olisi juuri herännyt ja olisi vaikea ottaa vastaan informaatiota. Kuitenkaan älylliset tai kognitiiviset tai motoriset kyvyt eivät ole heikenneet. Keho tuntuu virkeältä mutta mieli ei. Eilen illalla sain ikään kuin paniikkikohtauksen, yhtäkkiä kaikki oli erityisen sekavaa ja sellainen ad/hd-fiilis.
Lääkärillä olen nyt käynyt pari kertaa nyt parin viikon aikana. Aluksi aavisteli niskajumia ja sain lihasrelaksantteja, ei kuitenkaan auttanut. Sitten kävin verikokeissa ottamassa mm kilpirauhas ym arvot jotka olivat normaalit. Nyt arvelee yleistynyttä ahdistuneisuutta/masennusta, mutta voiko niistä tulla näin huomattavat fyysiset oireet? En tunne itseäni kuitenkaan erityisen masentuneeksi. Ahdistunut olen, mutta se johtuu nimenomaan tästä tilasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Usein masennus alkaa fyysisillä oireiluilla. On hvyä että on poissuljettu ruumilliset vaivat. Toivottavasti sinulla on veirellä' kuuntelevia korvia. Puhuminen auttaa. Jos tilanne ei mene heti ohi, pyydä päästä psykiartiseen hoitoon.
Masennus tai ahdistusdiagnoosi olisi itseasiassa helpotus, koska pääsyy ahdistuneisuuteeni on jatkuva syövän/MS-taudin pelko, vaikka oireeni eivät kumpaakaan oikeastaan sovi.
No, jos pelkosi on saada syöpä tai MS-tauti niin sitten vain terapialla eteenpäin. Saat väljennyttyä huoltasi. Lääkkeist muista pysyä erossa! Esim. SSRI:t ovat helvetin myrkyllisiä ja syövän pelkoon käyttö olisi kyllä typerintä ikinä.
Ikävää pelot ja psyykeenkin oireilut ovat ja vievät ilon elämästä. Asioa taisi nyt paljastua itsellesikin. Ei ole ihme jos tuollaisessa kurimuksessa ihminen uupuu? Nyt sinun pitäisi päästä jyvälle, miksi tuelvaisuuden ja elämän pelkosi ovat verhoutuneet noiden fyysisten sairauksien kaapuun? Totuus on, että sinulla on nyt pelkoja ja koet olevasi uhattu?
Pelottaako sinua elämä?, kuolema, tulevaisuus, koetko että siivet eivät kanna?
Turha tossa iässä vielä mitää vakavaa stressata, aktiivista päivää, kuituja, mineraaleja ja vitamiineja hyvä tulee, semmoset 3kk ja alkaa huonon valion ja passiivisuuden oireet karsiutumaan, sen jälkeen voi vasta alkaa stressaamaa jos ei terve elämä korjaa ajallaan.
"Nyt arvelee yleistynyttä ahdistuneisuutta/masennusta, mutta voiko niistä tulla näin huomattavat fyysiset oireet?"
Kyllä voi!
Ainakin itselläni kaikki alkoi fyysisenä 90-luvulla.
Jälkeenpäin ajatellen sekä lääkehoito että psykoterapiat olivat melko turhia ja ennen kaikkea raskaita hoitoja. Psykiatrian polilla ei kai lääkkeettömiä hoitoja tunneta, ja sitten taas (yksityiset) psykoterapiat ovat kalliita ja tehottomia. Ihmeen paljon näkee varauksetonta terapian ihailua, aivan kuin se suorastaan olisi jokin elämän tarkoitus itsessään. Sitähän KELAkin kustantaa aivan päättömästi alle kolmekymppisille. Voihan se toki joitakuita auttaakin, mutta itseltäni se vain vei voimia, ei antanut. Jos pitäisi lääkkeen ja psykoterapian välillä valita, kallistuisin lääkkeeseen. Sitä paitsi psykoterapeutit ovat välttämättä ainakin vähän psykiatriamyönteisiä, sillä he eivät voisi itseään paljonkaan elättää ilman potilasta koskevia lääkärinlausuntoja ja diagnooseja, joita Kela tarvitsee.
Peräänkuuluttaisin vertaistukea. Mutta se ei ole bisnes, joten sitä ei paljon mainosteta, eikä siitä kukaan rikastu muu kuin ryhmänvetäjä, joka saa siitä hyvää mieltä.
Toki voi nettikin auttaa, jos on sujuva tietokoneen käytössä jne.
Eikö opiskelijoille ole jotakin jännittäjien ryhmiä? Oletko opiskelija?
Ehdottomasti jokaisen tulisi valita ennemmin terapia kuin "lääkitys". Tietenkin jokainne valitsee ja päättää viimekädessä itse mitä aivoilleen on valmis ja halukas tekemään.
oletko käynyt kilpirauhaskokeissa?
Kävin nyt uudelleen lääkärillä ja totesi keskivaikea masennuksen. Jännää sinänsä että mielialani ei ole alankuloinen tai "masentunut", ehkä enemmän täysin neutraali mutta sekin ilmeisesti voi kuulua masennukseen, ettei tunne enempää iloa kuin suruakaan. Lääkärikin sanoi että mitään MS-tautia kasvaimia ym vakavaa tautia on turha stressata koska oireet ei täsmää ja niin nuori vielä. Sain Citalopram Orion 10mg lääkityskuurin, joten kattellaan josko tästä olisi jotakin apua.
Tuntuu hieman piristyneen viime päivien aikana, tai ainakin ahdistus on vähän laskenut, mutta fyysiset oireet vaivaavat yhä pahasti ja pahentavat ahdistusta. Olo on jotenkin horjuva ja tuntuu että tasapaino olisi vähän järkkynyt mutta mitään pahempaa huimausta ei kuitenkaan ole. Myös viimeisen 4tms päivän aikana olen huomannut että kovat äänet ärsyttävät korvia suuresti, ei siis mitään migreeniä mutta tuntuvat moninkertaisilta, esim täydessä baarissa käynti oli yhtä helvettiä, mahdotonta edes ajatella siinä melussa. Ilmeisest tämäkin voi olla ahdistuksen oireita, mutta alkoi kuitenkin vasta viime viikolla.
Siinä tapauksessa suosittelen miettimään kahdesti alatko vetämään tota myrkkyä.