kuiskata maailman tähtien alle, kuinka paljon häntä kaipaan. Kuinka paljon hän on merkinnyt, kuinka isosti täyttänyt sydämeni, vaikka olen koettanut hellästi tyrkkiä hänet syrjään. En tiennyt mitään ennen häntä, hänen jälkeensä joet ja valtameret virtaavat uudestaan, sysimetsät kohisevat, ihmisen kasvojen piirteet - kaikki uusin ääriviivoin piirrettyinä.
En tiedä mitään kauniimpaa kuin hän. Häntä en voi unohtaa. Voi itku.
En tiedä mitään kauniimpaa kuin hän. Häntä en voi unohtaa. Voi itku.
Vastaukset 15
Vanhimmat
voi itku? Eihän tämä itkun paikka voi olla?
totuutta, vaikka se löis sua kadulla kasvoihin....
Näillä palstoillakin vaikuttaa olevan ihmisiä, jotka elää ihan omissa "totuuksissaan". Rakentelee kuvitelmia tuntemattomien höpinöistä ja kirjottelee niitä sitten "totuuksina". Joskus joutuu oikein miettimään onko ihmiset niin tyhmiä tai sekaisin vai onko kyse vain kiusanteosta ja vittuilusta. Vai molempia? Vaikea sanoa.
Ei totuuskaan kaikkeen pysty. Älkää kaduilla huitoko ketään, jättäkää kadut paikoilleen.
Jokaisella on oma totuutensa, jopa Kellokosken prinsessalla, älä sitä rupea kiistämään. Sitä terveempi pää mitä lähempänä oma totuus on yhteisesti jaettua totuutta. Yksinäinen, väpättävä tunteenliekki on kuitenkin totta omalle kantajalleen.
Rakasta ja ole rakastettu et varmaankaan elämän päätöstäsi kadu siis älä vain syrjään häntä tyrki vaan syliinsä hänen pompi.
http://www.youtube.com/watch?v=uveS3y0n4Sc
Olispa tää sulta, nuku hyvin vaikken nyt oo vieressäs
sua aattelen vaan . . .
se mikään sua oo.
tähtitaivas on jo vaalentunut mut voisin tunnustaa keväiseen sunnuntaiaamuun samankaltaisia tuntoja kuin aloittaja...miten suuren ja lähtemättömän vaikutuksen joku voikaan tehdä, miten syvälle syöpyä...ja kun tilanne on mikä on, niin täytyy vaan yrittää kanavoida tunteitaan, kun ei ne kieltämällä katoa.
Älä unohda vielä.
en varmaan unohda koskaan mut jossain vaiheessa on vaan hyväksyttävä tosiasiat ja päästettävä henkisesti lopullisesti irti, vapautettava itsensä jotta jotain uutta vois tulla elämään
tunnin unille. Migreeni iski juuri, kun piti lähteä kirkkoon. :(
Aloittajalla on kauniita sanoja kerrottavana omalle rakkaalleen.
Hänelle, juuri hänelle sanotaan se herkin ja syvin tunne, joka palaa sisällä.
Yön hiljaisina hetkinä kaipuu on suurin - kantakoon ne kaikkiin päiviin tuleviin, yhteisiin. . .
Ihana