Laitan tämän nyt tänne koska ahdistus on lähes jatkuvasti vallitseva olotila mulla.
Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa. Se on aina läsnä minne ikinä menenkin. Se valtaa mieleni ihan pienistäkin asioista: mitä meillä on liikassa ensi viikolla, mitä käsitellään tänään matikassa.
Minulla on myös erittäin vahva tarve miellyttää muita. Ostan karkkia ja muuta ruokaa kavereilleni, itse en syö mitään.
Lähden vaikka yöllä heidän luokseen jos he haluavat. Antaisin henkeni heidän vuokseen. Jos joku kavereistani yhtäänkään suuttuu minulle tai sanoo jotain yhtääkään happamalla naamalla, ahdistun niin paljon että saatan mennä koulun vessaan itkemään.
On myös tunne että muut pitää mua rasittavana tai minun läsnäoloni on heille ihan sama. Teen paljon jotta he olisivat onnellisia mutta silti tuntuu että he eivät pidä minusta.
Pelkään myös menettämistä yli kaiken. Pienikin riita saa mut uskomaan että nytkö meni välit poikki.
Kaiken kruunaa vielä se että olen ihastunut hyvään kaveriini, joka on tyttö. Ja hetero. Olen siis bi, tai lesbo, enkä voi kertoa kellekkään. Multa menisi välit varmasti poikki tämän ihmisen kanssa ja vanhemmat on niin homofoobisia että pelottaa ajatuskin kertomisesta.Minäkin olen tyttö. Olen niin riippuvainen ja ihastunut häneen että sattuu. Ihan saatanaasti. Tämä kuristaa minua jatkuvasti.
Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa. Eikä tälle näy loppua. Ihan normaalitkin pikkuasiat saavat käteni hikoamaan ja en saa nukuttua.En kestä enää!
T. 15-vuotias tyttö.
Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa. Se on aina läsnä minne ikinä menenkin. Se valtaa mieleni ihan pienistäkin asioista: mitä meillä on liikassa ensi viikolla, mitä käsitellään tänään matikassa.
Minulla on myös erittäin vahva tarve miellyttää muita. Ostan karkkia ja muuta ruokaa kavereilleni, itse en syö mitään.
Lähden vaikka yöllä heidän luokseen jos he haluavat. Antaisin henkeni heidän vuokseen. Jos joku kavereistani yhtäänkään suuttuu minulle tai sanoo jotain yhtääkään happamalla naamalla, ahdistun niin paljon että saatan mennä koulun vessaan itkemään.
On myös tunne että muut pitää mua rasittavana tai minun läsnäoloni on heille ihan sama. Teen paljon jotta he olisivat onnellisia mutta silti tuntuu että he eivät pidä minusta.
Pelkään myös menettämistä yli kaiken. Pienikin riita saa mut uskomaan että nytkö meni välit poikki.
Kaiken kruunaa vielä se että olen ihastunut hyvään kaveriini, joka on tyttö. Ja hetero. Olen siis bi, tai lesbo, enkä voi kertoa kellekkään. Multa menisi välit varmasti poikki tämän ihmisen kanssa ja vanhemmat on niin homofoobisia että pelottaa ajatuskin kertomisesta.Minäkin olen tyttö. Olen niin riippuvainen ja ihastunut häneen että sattuu. Ihan saatanaasti. Tämä kuristaa minua jatkuvasti.
Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa. Eikä tälle näy loppua. Ihan normaalitkin pikkuasiat saavat käteni hikoamaan ja en saa nukuttua.En kestä enää!
T. 15-vuotias tyttö.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinä olet täysin riippuvainen muista ja sen vuoksi yrität vaikka ostamalla lahjoa itsellesi hyväksyntää. Eikö sinua ole rakastettu elämäsi aikana tai onko paijattu niin paljon, että sinulla ei ole kehittynyt omaa minuutta.
Terve ihminen elää itsenäisesti ja yhteys toisiin on hyvä lisä onnea. Sinä elät vain toisista riippuen.
Kyllähän tuollainen ulkopuolisuus ja jatkuva oman elämän uhraaminen, jotta tulis hyväksytyksi vie ilon elämästä ja ahdistaa.
Tarvitset ammatillista tukea, jotta oppisit elämää myös omaam itsenäistä elämää.