Haluaisin kuulla kokemuksia muilta yli viisikymppisiltä, miten olette kokeneet muutoksen, kun työ on vielä näillä kymmenillä muuttunut säännöllisestä päivätyöstä esim. epäsäännölliseksi kaksivuorotyöksi, kuten itselleni on käynyt?
Minulle se ei ainakaan ole sopinut. Epäsäännöllinen elämänrytmi tekee kaikenlaista terveyshäikkää...miten muilla?
Minulle se ei ainakaan ole sopinut. Epäsäännöllinen elämänrytmi tekee kaikenlaista terveyshäikkää...miten muilla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
30 -vuotiaasta 60 -vuotiaaksi keskeytymätöntä kolmivuorotyötä takana.
Olisin ollut valmis jäämään eläkkeelle jo 40 -vuotiaana, mutta...
Sosiaalisten haittojen lisäksi tuli unihäiriöt ja nyt olen vuosikymmenet nukkunut nukahtamislääkkeillä. Viime aikoina aamuyöllä toinen pillerin puolikas, että tulee enemmän kuin se 4-5 tuntia, että jaksaa elää päivänkin.
Verensokeri jatkaa nousuaan. Verenpaine on jo palautunut normaaliksi 10 v eläkkeelläolon ja nyt jo lopetetun lääkkeensyönnin jälkeen.
Te ette puhu samasta asiasta. Kaksivuorotyössä ei tarvitse valvoa, vaikka siinäkin voivat suoraan iltavuorosta aamuun menot vaikeuttaa nukkumista eli hyvää unta.
Itse en voi valvoa, koska en saa nukutuksi päivällä riittävästi enkä suostu työn takia terveyttä menettämään. Mutta kaksivuoro sopii oikein hyvin ihmiselle, joka on illan virkku ja aamun torkku. Työpäivänä on mukava nukkua aamulla pitkään. Aamuvuoroja on hyvä olla, että pääsee muille asioille ja harrasteille niitten jälkeen.
Omasta mielestäni kaksivuorot eivät elämänrytmiä sottaa tai terveyttä haittaa, vaan ovat ehkä enemmän asennoitumis- ja järjestelykysymys.
Kyllä ne vaan minun elämänrytmiäni sekä myös terveyttäni haittaavat, tuskinpa muuten tätä ketjua olisin aloittanutkaan.
Ehkä jos olisin tätä jo nuoresta pitäen tehnyt ja varsinkin tietoisesti tämän tyyppiseen työhön hakeutunut, olisi sopeutumiskykyni mahdollisesti parempi, tiedä häntä.
Ikävä vaan kun näin kuuttakymppiä lähestyessä ei enää uutta työtä ole näköpiirissä, joten tässä se on seuraavat vuodet kärvisteltävä ja toivottava, että maha-suolikanavasta on vielä edes hitunen jäljellä sitten, kun eläkepäivät koittaa....
Well, itse olen aloittanut 'epäsäännöllisen' kaksi- ja alussa kolmivuoronkin noin 50 paalun kohralla. Kolmivuoro oli pakko jättää, vaikka yön valvominen oli helppoa, niin päivän nukkuminen ei. Epäsäännöllisyys työajoissa takaa sen, että päivät, viikot, elämä ... eivät ole tappavan samantahtisia.
Olen tehnyt pelkkää yötyötä reilut 20 vuotta.
Kaksi viikkoa (14vrk.) työtä, kaksi vapaata, työaika 00-08.
Se on hyvä rytmi, en vaihtaisi normi päivätyöhön. Laitoksella muut tekevät aamu, ilta ja yövuoroja muutaman päivän jaksoissa, se on ihan tappotahtia, ei sovi minulle.
Mitään terveyshaittoja en ole havainnut.
Tiedoksi vain, että en ole hoitaja, terveydenhoidon alalla töissä kumminkin. Ja kun urani aikoinaan aloitin, minun ammattini edustajat tekivät pääasiassa säännöllistä työtä, koska meidän osuutemme potilaan hoidosta ei tarvitse tapahtua päivystysaikaan. Julkisella puolella näin vielä pitkälti onkin, mutta yksityisen puolen rahanahneus on vienyt meidät tähän 24/7 -formaattiin.
Viitaten "lusiinan" kommenttiin tekee mieli sanoa ja sanonkin:
Niin kauan kun hoitajat vain nuputtavat ja natisevat hiljaa keskenään kahvihuoneessa, kiroilevat mielessään, kirskuttelevat hampaitaan yksinään ja pokkuroivat oh:n ja ylempien edessä eivätkä sano suoraan, missä mättää, pohtivat ja surevat jaksamistaan ja yleisesti sitä, minkälaista nyky-yhteiskunnassa on tehdä hoitajan työtä, jota ei arvosteta, kun ei siihen osoiteta enempää resursseja, j n e ... eivätkä yhteisvoimin ja -tuumin pistä kovaa kovaa vastaan ja hanttiin pomo- ja päättäjäportaalle, nosta kissaa pöydälle, vaadi omaa oikeutaan pysyä terveenä ja työkykyisenä ja aikaa elää muutakin elämää kuin työ, niin kauan sitä ei tänä päivänä(kään) kukaan muu tee.
Jos vanhempi polvi hoitajista on koulutettu kuuliaisen koiran lailla käyttäytyväksi, toivottavasti edes nuorempi hoitajapolvi toimii ja ajaa omia etujaan jo toisella tavalla. Kuuliaisella ja kiltillä on nolo loppu eikä pomo ja päättäjäporras piittaa siitä(kään) pätkääkään.
Minä en enää viitsi yli- ja yötöitä tehdä kuin erikoistapauksissa. Oikeastaan on tarpeenkin että noihin erikoishommiin tulee kokenut ja levännyt mies. Aikoinaan oli ihan mukavaa tehdä mukavan porukan kanssa yövuoroja, mutta se on mennyttä aikaa. Varmaankin erikoisimpia torkahduksia noina öinä tuli, mutta ei niistä sen enempää jotta nukutte yönne rauhassa!
Niin, oikeastaan tarkoitin tuon edellisen kommenttini vastaukseksi tähän, mutta lipsahti väärään paikkaan.
Eli mitäs teet, kun aiemmin säännöllinen päivätyö muuttuu työnantajan yksipuolisella päätöksellä erittäin epäsäännölliseksi kaksivuorotyöksi? Ja kun ikää on niin paljon, ettei enää muuta työtä saa? (Kuten sanoin, en ole hoitaja enkä sellaiseksi koulutettu, joten turha sanoa että teillähän on paikkoja auki pilvin pimein...)
Minä teen n.viikon aikaista aamua ja toisen viikon taas iltaa. Muutama vuosi sitten tämä epäsäännöllinen työ, kiristynyt työtahti ja henkilökohtaiset perheenjäsenen ongelmat teki sen, että meinasin romahtaa. Olin 5 viikkoa saikulla ja mielialalääkityksellä. Tuon mielialalääkityksen lopetin, mutta nukahtamislääkkeen sain turvakseni. Yritän käyttää sitä harkiten ja vain silloin kun tiedän, että on aikainen aamu tulossa. Olen kokenut myöskin melotoniinin auttavan ja B6-vitamiinia popsin.
Tälläistä tää varmaan on sitten menopaussin ja vanhenemisen kanssa? Ennen ei mitkään työvuorot haitanneet ja unta sai ainakun silmät pisti kiinni. Nyt mennään näillä eväillä ja luovitaan lääkärin antamien apujen varassa.
Elikkä edelliselle kirjoittajalle, että kyllä sinä pärjäät kun otat hiukan apuja itsellesi vaan. Älä kuitenkaan valvo, sitä me vanhenevat naiset ei jakseta.