En tiedä olenko sairas vai pitäisikö minun kasvattaa vaan se selkäranka? Olen siis 17vuotias syrjäytynyt nuori. Kohta 2vuotta jo pyöriny himas melkeimpä mitää tekemättä. Minua ei kiinnosta opiskelu eikä työnteko sitten yhtään. En jaksa välittää tulevaisuudesta yhtään. Opiskelua en aio enää edes yrittää ja päätin jo peruskoulussa, että mähän en ala enää tämän jälkee koulun penkkiä kuluttamaa. Minua ei myöskään kiinnosta mikään ala yhtään ja en usko pärjääväni koulussa. Peruskoulun pääsin nipin napin läpi.
Haluaisin vaan eristäytyä kotiin ja mitään en oikein jaksa tehdä. En edes usko, että minusta voisi ikinä mitään tulla. Tuntuu siltä, että minusta ei ole mihinkään muuhun, kun korkeintaan lapioimaa paskaa. Pidän itseäni aika tyhmänä ja lahjattomana. Minulla ei ole yhtään kaverii eikä tyttöystävää. Välit vanhempiinikin ovat huonot. En jaksa/pysty tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen siis varmaankin aika epäsosiaalinen. Nyt haluaisin vaan pistää pään sekasin ja unohtaa hetkes kaiken. Päihteiden käyttö on kuitenkin pysynyt kohtuudes ja silloin tällöin vaan otan alkoholii. En todellakaan joka viikonloppu juo. Pelkään kuitenki, että syksyl, kun täytän 18v niin alan juomaa jokapäivä.
Päivät lähinnä kulatan pelaamal pleikkarii vaikka pelaaminenkaa ei oikeen jaksa innostaa enää. Hyvin saa silti sillä aikaa tapettuu sillä. Käyn myös salilla usein ja lenkkeilen. En ole täysin eristäytynyt viellä kotiin. Tässä herääkin kysymys, että voinko olla masentunut? Jaksan käydä salilla ja liikkua niin harva masentunut kai jaksaa? Eli voiko mulla olla masennust tai jotai psyykkisii ongelmii? vai olenko vaan laiska paska joka ettii saamattomuudelleen tekosyitä?
Mikä minua vaivaa?
7
150
Vastaukset
- poika -96
Minua ahdistaa todella moni asia. Silloin, kun kävin koulua niin en pystynyt käymää edes syömässä siellä. Ahdisti liikaa käydä koulussa syömässä. Saatan ahdistua ihan pienistäkin asioista täysin turhaan.
- 97-tyttönenn
Tsemppiä tosi paljon! Voin hieman samaistua tuohon sun tekstiin. Olen siis -97 tyttö ja pidän nyt välivuotta. Aloitin kyllä viime syksynä koulun mutta se ei napannut mua yhtään ja lopetin sen. Hain kuitenkin nyt yhteishaussa lukioon. Kuitenkin mun ka oli päättötodistuksessa aika hyvä niin ois ihan turhaa olla opiskelematta mitään. Toivottavasti jaksan lukiossa. Mulla on masennus ja juurikin aika samanlaisia ongelmia kuin sulla. Aloitin lääkityksen ja se on auttanu mua tosi paljon. Jaksan tehä enempi asioita kuin ennen. Käyn myös säännöllisesti terapiassa ja koen sen vaikuttavan positiivisesti. Käyn itekki salilla ja lenkkeilen tosi paljon että kyllä se masennus voi olla vaikka jaksais tehä joitain asioita. Muillakaan ei oo kavereita ja oon tosi yksinäinen mutta löysin kuitenkin nyt yhen duunin jossa käyn tämän kevään ja se saa ajatukset pois ahdistavista asioista. Suosittelisin sulle että varaat ajan lääkäriin ja kerrot sille lääkärille niin kuin asiat on. Se osaa myös varata ajan johonkin terapiaan tms... kannattaa ehdottomasti mennä puhumaan jollekin koska ite oon voittanu sillä tosi paljon. Niille terapeuteille voi kertoa kaiken minkä sylki suuhun tuo. Voitte myös yhessä miettiä jos alottaisit jonkun duunin koska se auttaa valtavasti että saa ajatukset pois siitä pahasta olosta. Mitä enempi vaan miettii sitä pahaa oloa sitä enempi se paha olo voimistuu. Mutta on tosi hyvä että sentään jaksat jotain tehdä. Tsemppiä ihan hirveästi! Oot ajatuksissani!
- poika -96
97-tyttönenn kirjoitti:
Tsemppiä tosi paljon! Voin hieman samaistua tuohon sun tekstiin. Olen siis -97 tyttö ja pidän nyt välivuotta. Aloitin kyllä viime syksynä koulun mutta se ei napannut mua yhtään ja lopetin sen. Hain kuitenkin nyt yhteishaussa lukioon. Kuitenkin mun ka oli päättötodistuksessa aika hyvä niin ois ihan turhaa olla opiskelematta mitään. Toivottavasti jaksan lukiossa. Mulla on masennus ja juurikin aika samanlaisia ongelmia kuin sulla. Aloitin lääkityksen ja se on auttanu mua tosi paljon. Jaksan tehä enempi asioita kuin ennen. Käyn myös säännöllisesti terapiassa ja koen sen vaikuttavan positiivisesti. Käyn itekki salilla ja lenkkeilen tosi paljon että kyllä se masennus voi olla vaikka jaksais tehä joitain asioita. Muillakaan ei oo kavereita ja oon tosi yksinäinen mutta löysin kuitenkin nyt yhen duunin jossa käyn tämän kevään ja se saa ajatukset pois ahdistavista asioista. Suosittelisin sulle että varaat ajan lääkäriin ja kerrot sille lääkärille niin kuin asiat on. Se osaa myös varata ajan johonkin terapiaan tms... kannattaa ehdottomasti mennä puhumaan jollekin koska ite oon voittanu sillä tosi paljon. Niille terapeuteille voi kertoa kaiken minkä sylki suuhun tuo. Voitte myös yhessä miettiä jos alottaisit jonkun duunin koska se auttaa valtavasti että saa ajatukset pois siitä pahasta olosta. Mitä enempi vaan miettii sitä pahaa oloa sitä enempi se paha olo voimistuu. Mutta on tosi hyvä että sentään jaksat jotain tehdä. Tsemppiä ihan hirveästi! Oot ajatuksissani!
Olin tuolla kuntouttavassa työtoiminnassa vajaa 4kuukautta ja vähän aikaa sit vast loppu se sopimus. Nyt ei näytä kukaan ees mua haluavan ottaa uuten paikkaan, kun ei niillä ole aikaa opastaa mua eli olisin siellä vaan tiellä. Kukaan ei halua edes mua ilmaseks duunii. Vituttaa vaan ku nyt sit rahattomana, kun se 5kuukautta oltava vähintää, että saan työmarkkinatukea. Ilman siis, että on jossai työvoimajutussa... Eipä siellä ollu edes mulle oikeastaa töitä ja kävinki vaan 3 kertaa viikossa. Eipä sekään "kuntouttanut" mua sitten yhtää. Päiväs töitä vajaa tunti ja sit ootat bussii sen 3tuntii, että sellast se kuntouttava työtoiminta.
Apua hain no siitä on jo aikaa. Kävin 2 kertaa juttelemassa ja lopetin. Kävin siis paniikkihäiriöst, koska vanhemmat sinne painosti. Mutta, kun en tiedä onko tää paniikkihäiriöö koska ei ahdista kaikki sosiaaliset tilanteet. En ala itse lääkkeittä käyttää ja en usko, että terepia auttaisi mihinkää niin en aio mennä hakemaan enää apuu. Lääkkeittä en ihan siks, koska sivuvaikutukset ei oo niissä kivat. Olen varmaan vähä kyyninen.. mut en jaksa uskoa, että mikään auttaisi tähän tilanteeseen. Sitäpaitsi en tiedä olenko sairas vaan onko tämä laiskuuden syytä miks menee päin helvettii koko elämä.
- pakko kai sit
Tai varmaa se onki pakko sit haettava apuu tähän masennukseen ja ahdistukseen, että sais lykkäystä tai parhaassa tapauksessa vapautuksen armeijasta. Joutuisin jo muuten vissii tammikuus eli reilu 9kuukauden pääst sinne menee, kun en ole koulussa. Sitä en pysty kyllä todellakaan käymään vaikka armeijan haluaisinki käydä. Pää ei nimittäin kestäis.
- Ex-ahdistunut
Juotko paljon kahvia, colaa tai energiajuomia? Niissä oleva kofeiini voi aiheuttaa ahdistusta, jännittämistä, keskittymisvaikeuksia, levottomuutta, unettomuutta ja ties mitä.
- ...
Kyllä juon kahvia ja energiajuomaa mutta en mitenkää erityisen paljoa.
- Ex-ahdistunut
... kirjoitti:
Kyllä juon kahvia ja energiajuomaa mutta en mitenkää erityisen paljoa.
Olisi pitänyt kysyä juotko vähääkään mitään kofeiinipitoista. Itselläni riitti pari kuppia kahvia päivässä pitämään oireet yllä.
Kokeile lopettaa täysin, siis ei pisaraakaan kofeiinia. Muutamassa päivässä eron huomaa, jos kofeiini on syyllinen oireisiisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi735024Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1224730- 804223
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak1084211Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa43344Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1253147- 352848
- 282797
- 402793
- 372772