Laastarikokemuksia, please

No tämä on vaan mun kokemus, mutta : Minun tunteillani on leikitty siitä lähtien, kun tajusin, että voin rakastua. Laastarisuhde on mielen tasolla tapahtuva kosto tälle epäreilulle maailmalle. Koska en saa sitä mitä haluan, satutan sitä, joka haluaa minut.

Tai sanotaan tarkemmin että satutin...enää en halua huonoja laastarisuhteita. Elän mieluummin yksin ja katkerana.

Mulla on joku pakkomielle, en tiedä onko hän mikään laastari, mutta en ole oikein häntä mielestäni kohdellut, lähinnä purkanut pahaa oloani, vaikkei edes tunneta kunnolla. Uskoisin, että hänenkin vieteri katkeaa joku päivä, toivon, että saan asiani järjestykseen ennen sitä.

Minä olin jonkinsortin laastari, kyllähän siinä itsensä todella arvottomaksi tuntee, vaikka kaikenmaailman kehuja tyyppi latelikin. Minä typeryyttäni rakastuin. Mutta en ollut lopulta minkään arvoinen, kun kiinnostavampi ja seurustelumateriaalia oleva ihminen sattui vastaan niin se oli helppo bye bye ja yhteydet poikki hänelle.

Hyi v.ttu että oksettaa, miten annoin itseäni kohdella ja miten typerä olin. Toisaalta oppia ikä kaikki. Tällä hetkellä tunnen lähinnä inhoa tyyppiä kohtaan enkä halua nähdä häntä ikinä, en onneksi ole nähnytkään. Nimittäin melkoinen moukka hän tiettyjen puheiden perusteella on, mutta katsoin häntä vaaleanpunaisten silmälasien läpi.