sanailun, jonka kuulin omasta suustani pukahtavan ensimmäisellä juttelu* kerrallamme :D Tuntui, kuin joku muu olisi sanonut sen puolestani silloin. Ihan kummallinen tilanne, hävettää! Ikävää, että jouduit todistamaan ja toivon pyhästi ettet ainakaan muista sitä tarkkaan :DD
Muistan aina sen hallitsemattoman
222
16408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla ainakin on vähän huono muisti... tai valikoiva. Mahdoitko sanoa jotain sellaista mieleenpainuvaa? :)
Muun muassa jouduin kysymään hänen nimeään kahdesti, jotta sain sen varmasti oikein tallennettua muistini syövereihin --- niin vaikea ja monimutkainen kun hänen nimensä onkin ;) Jotain muutakin (=aika lailla kaikki) meni sinä hetkenä pieleen. Mutta jos saisimme joskus tilaisuuden nauraa asialle, tiedän että tekisimme sen molemmat.
Et sä kyllä kysynyt kuin yhdesti tai en ainakaan muista sitä toista kertaa ;)
Ihana kuulla :)) (kysyin silti kahdesti)
sinuun rakastua .
Se oli merkityksellistä aikaa, eikä sitä halua tahallisesti pyrkiä unohtamaan
Mitä sillä on väliä onko sanailu hallittua tai hallitsematonta jos toinen tykkää siitä? :)
Sehän taisi vaan todistaa sen että kumpikin ovat kiinnostuneita ja yhteinen seura tuntuu oikealta. :)
Turhaa sitä hienoja ja mieleenpainuvia kauniita muistoja peittelemään. :)
Ne ovat niitä mukavia asioita joita haluaa juuri kiikkustuolissa vanhainkodin terassilla muistella. :D
Hassua tuntea tuntevansa toinen, vaikka se ei perustu mihinkään järkevään realiteettiin. Tuntuu vaan oikealta tämä juttu :) Ihan älytön homma silti. Kaikki oikeestaan pielessä ja silti oon tällainen höpö :D
Höpöt ihmiset ovat yleensä mukavia ja mahtavaa seuraa. :)
Kannattaa pitää kiinni tuosta ominaisuudesta.
Missä muuten ekan kerran treffasitte? :)
Tämä siis jos saa udella?
Hän sanoi ainakin sellaisia asioita, joita ei kyllä hirveän moni lähtisi huutelemaan ensimmäisellä kerralla.. juttelukerralla.
Toisaalta samalla hetkellä tajusin hänellä olevan yhtä sairas huumori kuin itsellänikin, vaikka periaatteessa minullehan siinä naureskeltiin.
Tästä on jo muutamia vuosi aikaa.
Ei kyllä naurattanut paljon silloin ;( Ihan tosissani yritin häneen tutustua aikanaan!! Edelleen yritän kaikkeni. Hänelle en nauraisi koskaan, varsinkaan jos tietäisin että se loukkaa häntä. Yksi tärkeimmistä ihmisistä edelleen, vaikka se typerältä ja vähän dramaattiselta kuulostaakin
Välillämme sanat tulivat kuin jostain toisesta ulottuvuudesta. Toimin ihan järjen vastaisesti. Jos hän olisi tehnyt samoin olisimme nyt pari. Mutta hän hillitsi itsensä ennen mua. Ymmäsin tietysti sitten itsekin.
Mutta se ei haittaa, koska kaikki on vielä korjattavissa! Tarkemmin ajateltuna se on oikeastaan jopa väistämätöntä ;) Kauniita unia nyt
mitään tuollaista, kun minuakin jänskätti niin hurjasti. :)
Mitäs kuraa tää on? Ei ainakaan multa.
multakaan. ;)