Elikkä olen helposti ahdituvaa tyyppiä. Minun ei paljon tarvitse tehdä ajatellakseni että nyt meni mänkään. Asia voi olla vaikka se mitä sanon jollekkin.... vaikka harkitsematta. Myöhemmin alan miettimään mitä sanoin ja siitä se sitten lähtee... katastrofi ajatusten kierre pään sisällä. Lopulta ajattelen siten että olen nolannut itseni, kyseinen ihminen vihaa mua tai pitää muuten ihan idioottina jne. Ja voi kun tämä ei jäisi vai tähän mitä olen sanonut jollekkin vaan se kohdistuu ihan kaikkeen mitä teen tai jätän tekemättä. Joskus kun olen yrittänyt olla töissä, työtehtävän jälkeen alankin miettimään menikö jokin mönkään ja mitä siitä seuraa jne. Lopputulos oman pään sisällä voi olla sitten jo ihan järjetön, mutta minulle mahdollinen. Tämä on ihan sietämätöntä mun elämässä jätän tekemättä jotain kun pelkään että teen jotai väärin, kun jätän tekemättä mietin mitä muut musta ajattelee. Joskus olen pelännyt jo etukäteen niin paljon tehdä jotain että teen kaikkeni ettei sitä tarvitse tehdä. Tämän jälkeen mietin miten tein sen etttei sitä vain tarvitse tehdä. Mitä sanoin ja miten... miltä vaikutin ja mitä nyt muut ajattelee onko toi ihan hullu ja sekaisin jne..... miten saan tämmöisen helvetin pois mun päästä. Tuntuu että tämä on jatkuvaa ja pakon omaista Jos joku tietää mistä apua kertokaa!! kuumat suihkut saatikka teraputit ei tähän auta... ainoo on ollu napit ja alkoholi auttaa katkasemaan kierteen hetkeks ja vaikuttamaan sen ihan typerältä... niin kuin se onkin
Katastrofi ajatukset
segoan ihan just
3249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niihän se on että tekevälle sattuu, mutta tekemättömälle ei sitten mitään. Onko sinulle huomauteltu, että olet tunaroinut?
Onko niin, että sinua ei ole paljoa kannustettu ja kiitetty silloin kun olet onnistunut. Vain epäonnistumisistasi olet saanut palautetta. Niin se kyllä usein on, että hyvistä saavutuksista ei kiitetä ja sitten kun asiat luistaa normaaliin tapaan en reagoita mitään. Vasta kun epäonnistuu niin silloin sanotaan.
Oletko miettinyt, mikä on saanut sinut noin epäröiväksi ja miksi itseluottamuksesi on heikko?
Olen tätä käynyt läpi terapiassa ja kyllä siellä historiassa on jotain mikä tän ajatuskehän on aiheuttanut mut mikään yksittäinen tapaus ei tuu mieleen. Sen muistan että lapsena äiti sanoi usein et olkaa kauniisti ku ihmiset kattoo, ja mitä naapuritki ajattelee ku tappelette siis mä ja sisko....
Mutta haluisin just vinkkejä miten tästä pääsis eroon?? muutama ihminen lähiympäristössä ajattelee niin et ihan sama mitä muut ajattelee... he ovat paljon onnellisempia. Miten tän sais omaankin päähän?? eikä tulis noita sairaanloisia katastrofi ajatuksia ja siitä johtuvaa älytöntä ahdistusta. Ku noi ajatukset tulee ja kiertää kehää ihan pakonomaisesti.... ja tää ahistus tästä on ihan hirveeeetä, kaikki mahdolliset oireet olo on koko ajan kun ois 40 asteen kuumees ja mahataudis... lisäks rintaa puristaa ja pää särkee... unesta ei oo tietookaa
ja en ole enää mikään nuoria vaan 30 kymppiä lähestyvä nainen
tälläkin hetkellä kaamea ahdistus siitä kun menin lopettamaan työt taaaaas.... tuli pikku moka joka nyt olis voinut käydä ihan kennelle vaan ja siitä edes mitään seurannut... mutta minäpä ahdistuin niin etten voinut enää mennä takaisin. Nyt olen taas työttömänä ja kaverit ajattelee että olen laiska ja saamaton ja ettei työnteko kiinnosta. Mutta tästä ei ole kyse... olen joskus YRITTÄNYT selittää kaikkein läheisimmille ihmisille mutta eivät vaan tajua.... ahdistun vaan niin paljon että olen tosi sairas.... kuten yllä mainitsin...