Katastrofi ajatukset

Niihän se on että tekevälle sattuu, mutta tekemättömälle ei sitten mitään. Onko sinulle huomauteltu, että olet tunaroinut?
Onko niin, että sinua ei ole paljoa kannustettu ja kiitetty silloin kun olet onnistunut. Vain epäonnistumisistasi olet saanut palautetta. Niin se kyllä usein on, että hyvistä saavutuksista ei kiitetä ja sitten kun asiat luistaa normaaliin tapaan en reagoita mitään. Vasta kun epäonnistuu niin silloin sanotaan.
Oletko miettinyt, mikä on saanut sinut noin epäröiväksi ja miksi itseluottamuksesi on heikko?

Olen tätä käynyt läpi terapiassa ja kyllä siellä historiassa on jotain mikä tän ajatuskehän on aiheuttanut mut mikään yksittäinen tapaus ei tuu mieleen. Sen muistan että lapsena äiti sanoi usein et olkaa kauniisti ku ihmiset kattoo, ja mitä naapuritki ajattelee ku tappelette siis mä ja sisko....

Mutta haluisin just vinkkejä miten tästä pääsis eroon?? muutama ihminen lähiympäristössä ajattelee niin et ihan sama mitä muut ajattelee... he ovat paljon onnellisempia. Miten tän sais omaankin päähän?? eikä tulis noita sairaanloisia katastrofi ajatuksia ja siitä johtuvaa älytöntä ahdistusta. Ku noi ajatukset tulee ja kiertää kehää ihan pakonomaisesti.... ja tää ahistus tästä on ihan hirveeeetä, kaikki mahdolliset oireet olo on koko ajan kun ois 40 asteen kuumees ja mahataudis... lisäks rintaa puristaa ja pää särkee... unesta ei oo tietookaa


ja en ole enää mikään nuoria vaan 30 kymppiä lähestyvä nainen

tälläkin hetkellä kaamea ahdistus siitä kun menin lopettamaan työt taaaaas.... tuli pikku moka joka nyt olis voinut käydä ihan kennelle vaan ja siitä edes mitään seurannut... mutta minäpä ahdistuin niin etten voinut enää mennä takaisin. Nyt olen taas työttömänä ja kaverit ajattelee että olen laiska ja saamaton ja ettei työnteko kiinnosta. Mutta tästä ei ole kyse... olen joskus YRITTÄNYT selittää kaikkein läheisimmille ihmisille mutta eivät vaan tajua.... ahdistun vaan niin paljon että olen tosi sairas.... kuten yllä mainitsin...