Elän elämääni haavemaailmassa. Joka ilta ennen nukahtamistani kuvittelen hänet vierelleni. Joka aamu herätessäni hän on mielessäni ensimmäisenä. Jokainen biisi saa ajattelemaan häntä. En halua nähdä muita ihmisiä, vaikka joskus pakotankin itseni siihen. Joka hetki jonkun muun seurassa tuntuu turhalta, kun mielessäni on vain hän.
Koskaan en ole lähestynyt häntä suoraan. Olen melkein sataprosenttisen varma, että hän ei pidä minusta muussa kuin tuttavamielessä.
Montako vuotta tätä on kestettävä? En halua tuntea. Haluan oppia olemaan tunteeton, jotta voin keskittyä elämään. Mikään muu ei kiinnosta kuin hän. Tämä ei helvetti vieköön ole normaalia!
Koskaan en ole lähestynyt häntä suoraan. Olen melkein sataprosenttisen varma, että hän ei pidä minusta muussa kuin tuttavamielessä.
Montako vuotta tätä on kestettävä? En halua tuntea. Haluan oppia olemaan tunteeton, jotta voin keskittyä elämään. Mikään muu ei kiinnosta kuin hän. Tämä ei helvetti vieköön ole normaalia!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Limerenssi
Mielenkiintoista...minkähän sijaistoiminnon vielä keksisin, että unohtaminen nopeutuisi? Muut ihmiset ei kiinnosta niin paljoa, että jaksaisin viettää aikaa ajattelematta häntä :/
Harrastuksia olen yrittänyt haalia ja väsyttää itseni työskentelemällä pakkotahtisesti, sekä liikkumalla itseni yliväsymykseen. Ei auta.
Eroon en pääse hänen seurastaan kokonaan.
Vinkkejä?