On selitys jonka kuulee nykyään aika monelta suunnalta.
Tuttavapiirissä on useita pariskuntia, joilla menee huonosti. Syitä on monia; seksin ja läheisyyden puute, luottamuspula, huono kohtelu, alkoholi... jne.
Ja kun kysytään miksi ovat vielä yhdessä, niin vastaus on aina sama, lasten takia.
Mietittekö oikeasti koskaan millaisen kuvan se lapsi saa ihmissuhteista kun isä ja äiti tappelee, huutaa, pitää mykkäkoulua, ei koskettele, ei naura jne.
Eli jos oikeasti ajattelisi lapsen parasta niin ei todellakaan haluaisi näyttää vääränlaista esimerkkiä.
Sitten käydään vieraissa, tulee hyvin riitaisia eroja, lapsi alkaa ehkä jopa vihata toista tai molempia vanhempia.
Tämä muistutuksena täällä varatuille vonkaajille.
Eroa, jos toinen ei aidosti kiinnosta eikä asiat ole korjattavissa. Tai tee parhaasi avioliittosi pelastamiseksi. Mutta älä odota tekemättä mitään! Siitä ei hyödy kukaan, vähiten ne lapset joita yritetään suojella.
Tuttavapiirissä on useita pariskuntia, joilla menee huonosti. Syitä on monia; seksin ja läheisyyden puute, luottamuspula, huono kohtelu, alkoholi... jne.
Ja kun kysytään miksi ovat vielä yhdessä, niin vastaus on aina sama, lasten takia.
Mietittekö oikeasti koskaan millaisen kuvan se lapsi saa ihmissuhteista kun isä ja äiti tappelee, huutaa, pitää mykkäkoulua, ei koskettele, ei naura jne.
Eli jos oikeasti ajattelisi lapsen parasta niin ei todellakaan haluaisi näyttää vääränlaista esimerkkiä.
Sitten käydään vieraissa, tulee hyvin riitaisia eroja, lapsi alkaa ehkä jopa vihata toista tai molempia vanhempia.
Tämä muistutuksena täällä varatuille vonkaajille.
Eroa, jos toinen ei aidosti kiinnosta eikä asiat ole korjattavissa. Tai tee parhaasi avioliittosi pelastamiseksi. Mutta älä odota tekemättä mitään! Siitä ei hyödy kukaan, vähiten ne lapset joita yritetään suojella.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Onko tuo ohjeistus oman kokemuksen myötä tullutta, vai onko yleisohjeistuksesta kerättyä totuutta?
Mikä on syy näitä tänne kirjotella? Eikö joku uskottomuuspalsta olis parempi?
Eihän täällä ole mitään vonkaajia. Anonyymejä ikävöijiä, siinä kaikki. Kuka täällä aloittaja sun mielestä on varattu?
Itse en halua, että lapseni kärsivät vanhemman mielihalujen vuoksi. Itseasiassa näytän, että parhaimmat pystyy MIHIN VAIN! Vanhempi ei voi olla itsekäs ja omia tarpeita toteuttava paskiainen. Tarpeet tulee jalostaa ylevimmiksi. Mukavaa lumista keskiviikkoa!!
Mutta jos lapsi näkee väkisin yritettyä "onnellista" parisuhdetta, ei se anna oikeaa kuvaa ihmissuhteista.
Lapsi tarvitsee onnelliset vanhemmat ollakseen itsekin onnellinen.
Vanhemmat luulee ettei lapsi kuule tai ymmärrä, mutta toisin on.
Hienoa että uhraat liittosi ja oman onnellisuutesi että saat kasvatettua onnettomia lapsia joilla on näennäisesti kaikki hyvin :)
Itse olen eronnut mies ja lasten yhteishuoltajuus toimii hyvin.
Olen näitä lueskellut ja välillä on silmiin osunut kirjoituksia, joissa varattu kaipailee jotain.
Juu ei tää palsta ehkä oikea ollut, mutta tuossa yhdessä ketjussa kyseltiin juuri miksi varattuna kaipailee/pettää. Siinä joku vastasi että ovat yhdessä lasten takia. Pisti miettimään vaan...
Itse olemme ex-vaimon kanssa hyvissä väleissä ja todettu että ero oli hyvä asia. Lapsetkin tuntuu olevan tasapainoisempia.
Jos ero olisi venynyt niin jompi kumpi olisi varmasti lähtenyt vieraisiin. Nyt olemme molemmat vielä sinkkuja eikä uuden löytämiseksi ole kiirettä.
Mietittekö oikeasti koskaan millaisen kuvan se lapsi saa ihmissuhteista kun isä ja äiti tappelee, huutaa, pitää mykkäkoulua, ei koskettele, ei naura jne.
Viittaan ylläolevaan ja kysyn, mistä olet saanut käsityksen, että äiti ja isä toimivat juuri kuvaamallasi tavalla kotonaan? Saattaapi nimittäin olla niin, ettei sitä edes kotona huomaa, joten miten lapsi tuolloin kärsii.
Onko ajattelutapasi ehkä omien pettymysten ja sitäkautta kokemusten perusteella jäänyt johonkin uraan pyörimään? Jos teillä huudettiin ja riideltiin, niin ei aina niin kaikissa suhteissa mene samalla kaavalla.
Tälläiset yleisasenteet on ymmärtämätöntä ajattelua!
Edellinen kirjoittaja sen osasi paremmin paperille laittaa.
Ei se niin menen että erotaan, jos toinen ei enää kiinnosta ja on vähän tylsää. Lasten etu määrittää kaikkea, ja todella hyvä syy pitää olla, että rakenteet lasten ympärillä hajotetaan.
viittasin pakko kirjoittaa -nimimerkkiin. Eikä kaikkien perhe-elämä ole huutoa ja "pahaa oloa".
kirjoittaa varmaan omasta perheestään ja kenties jo lapsuudenkotikin oli samanlainen. Silloin voi olla vaikea ymmärtää, ettei kaikkien perhe-elämä ole samanlaista.
Kuka hlvetti muka eroaa tylsyyden takia? Mulle pitkään jatkunut ja muhun kohdistunut henkinen väkivalta, manipulointi, puolison kuvitelma siitä että parisuhde on yhtä kuin hänen totaalinen määräysvaltansa ja mielihalunsa asiassa kuin asiassa, ja aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi niin tehostetta tuli fyysisestä satuttamisesta, ja tämä kaikki lasten nähden ja kuullen.
Ne olivat lähtölaukaus yhteisestä kodista. Ja nämä piirteet tuli pikkuhiljaa...kilttiluonteisena alistuin. Kun kohtelu aikaa myöten paheni, voin jo niin pahoin sisältä etten edes tajunnut että se näkyy jo ulospäin. Olin menettää
elämänhaluni. Ja vielä siinäkin kihtaa, hän vähätteli ja painoi minua alas, arvosteli ja haukkui ja toivoi jopa kuolemaani. Mutta silti, erota en saanut. Uhkailuja sateli. Mutta jostain sain voimaa ja rohkeutta ottaa asian puheeksi ja ilmoittaa erosta. Vapisin pelosta, en ole koskaan pelännyt niin paljon. Pelkäsin mitä tapahtuu, mitä hän tekee.
Mutta toistaiseksi ei ole toteuttanut uhkailujaan.
Minä ja lapset saimme eron myötä rauhaa elämään. Se merkitsee niin paljon - rauha ! Elämä on nyt parempaa ilman riitoja ja pelkoa jännitteisestä ilmapiiristä.
Kovasti on taas akkoja palstalla, joihin tais osua.
Liitto natisee mutta lasten takia pakotetaan se ukkokin siinä kärvisteleen.
Seksiä ei ole ollut viikkoihin tai kuukausiin, muija nalkuttaa ja valittaa, koskea ei saa eikä hymyillä takuulla ikinä. Akka on kun petolinnun p ja aina väsynyt.
Minä käyn vieraissa. Meillä menee hyvin.
Kasvata sinä akka onnellisia lapsia.
Provovastaukset. Näinhän tämä elämä täällä palstalla päivä toisensa jälkeen kulkee.
Lisään...tahdon lapsilleni parasta ja olen OIKEASTI alkanut enemmän ja paremmin rakastaa lasteni isää. Kyllä nainen PYSTYY mihin vain! Selittely ON bullshittiä. Keskikertaisesta elämästä VOI TULLA kiitettävää. Pitää vain osata ottaa joskus se lapio käteen. Puhumisella ei saa valmista.
Juuri näin!
Hyvä että olet ymmärtänyt pointin!
Ap on aivan oikeassa kysymyksineen. Lapset saavat kotoa kuvan että on ok elää rakkaudettomassa ja ei-onnellisessa liitossa vaikkei kotona niin riitoja olisikaan. Aikuisina he eivät osaa etsiä omaan parisuhteeseensa rakkautta vaan tyytyvät keskinkertaiseen elämään, "kunhan on joku jota sietää". Moni piilottelee lasten selän takana kun ei uskalla tehdä elämässään ratkaisuja. Mieluummin yksinhuoltajana kuin suhteessa jossa ei ole rakkautta, tätä mieltä olen. Itse olen avioeroperheen lapsi, vanhemmat löysivät rakkautensa toisaalta ja olen onnellinen heidän puolestaan. Olisivatpa vaan ymmärtäneet erota aiemmin.
Tätä juuri hain takaa eli miten lapset käsittävät parisuhteen tulevaisuudessa.
Itse haluan näyttää lapsille että miehen ja naisen kuuluu pussailla, kosketella, nauraa, viettää makkariaikaa...
Varsinkin elämä alkoholistin kanssa on yhtä ........varsinkin lapsille ja tietenkin sille toiselle osapuolelle. En suosittele.
Alkkikset pitäisi viedä autiolle saarelle ja jättää sinne.
Millaisen esimerkin haluaisit lapsen saavan ihmissuhteista?Epärealistisen, jossa ei koskaan ole riitoja, eikä sopimisia?Että parisuhteet on ruusuista lässytystä ja ylitsepursuavaa, riidatonta unelmaa loputtomiin?Sitten, kun tulee arki, se unelma on kuollut ja kaiken pitää loppua.Ettei lapset saa väärää kuvaa?
Haluatko hänen saavan kuvan, että aina erotaan, ellei elämä ole koko ajan sovinnollista rakastamista ja onnelaa?Erotaan ja hajoitetaan kaikki, eikä enää sovitella, eikä yritetä.
Tämänkö haluat lapsen oppivan parisuhteista?
kuin tehty. Lapset vievät kuitenkin aika paljon aikaa ja rahaa, jos joutuu kaiken hoitamaankin yhtäkkiä yksin.
Ei ketään uusia kumppaneita voi velvoittaa osallistumaan lasten kasvatukseen ja olemaan taloudellisesti mukana. Se on kuitenkin näiden lasten vanhempien velvollisuus, vaikka ero tulisikin.
Lapsella on silti edelleen kaksi vanhempaa jotka asuvat erillään. Molemmat osallistuvat elättämiseen ja kasvattamiseen luonnollisesti.
Enkä tarkoita sitä että lapselta pitäisi piilottaa riidat ja muut negatiiviset asiat. Tietty nekin kuuluu normaaliin suhteeseen, mutta niin kuuluu myös ne positiiviset asiat vanhempien välillä.
Jos ei ole kumpaakaan niin saako lapsi silti oikean kuvan suhteesta?
Moni pari peittelee ja hyssyttelee riitoja, ettei lapset kuule. Ei aina tarvi kuulla nähdäkseen tilanteen oikean laidan.
Mikä teillä oli syynä eroon?
Minä haluan että lapset oppivat että yhdessä ollaan rakkaudesta.Ei sen takia että on halvempi asua yhdessä tai koska lapset pitävät meidät yhdessä. En halua että lapset näkevät että vaikka olisikin seksiä ja tullaan toimeen kavereina, rakastamme jotakuta toista kuin puolisoamme. Jokainen pariskunta riitelee joskus, riidatonta suhdetta ei ole. Silti, lapset vaistoavat onko suhteessa aitoa rakkautta ja intohimoa vai ei. Jos ajattelee suhteessa jotakuta kolmatta, se heijastuu vääjäämättä parisuhteeseen. Arki astuu joka suhteeseen, mutta kun se perustuu todelliseen rakkauteen, se ei ole tylsää vaan yhdessä kokemista ja asioiden jakamista rakastaen.
Annoin lapsilleni kuvan, miten korjataan parisuhdetta, eikä suinpäin erota uskottomuuden jälkeen. Toivon, että he oppivat, että yhdessä ollaan rakkaudesta ja siksi, kun on tahdottu rakastaa myötä- ja vastamäessä myös silloin kun tulee haastava paikka eteen, kuten uskottomuus. Toivon, että kun ovat nähneet, miten uskottomuus satuttaa ja miten yhdessä voi tilanteen korjata, muistavat omissa parisuhteissaan, että pettäminen ei ole ratkaisu, vaan ongelmien moninkertaistaja.
Lapsuuden kodistaan voi saada monenlaisia oppeja ja paljon ihan tiedostamattaan sellaista, jota sitten tulee toteuttaneeksi omassa parisuhteessaan. Sieltä suvun syvistä syövereistä sisäänrakennettuina käyttäytymismalleina poksuvat pintaan niin hyvät kuin huonotkin mallit ja usein vasta niissä kriisitilanteissa.
Tylsä arki taitaakin olla se elämän suola, jonka lapsemme pitäisi oppia, sille se on se voima, joka parisuhteessa kantaa.
Tuon ap:n otsikon kaltainen tilanne on yleinen selitys sille, että ei uskalla muuttaa elämäänsä. On tyytyväinen jollakin tasolla, yhdessä on turvallista.
Silti pitää muistaa, että kakkua ei voi syödä ja säilyttää.
Täysin samaa kirjoitusta mitä olen itse pohtinut eräästä ystäväpariskunnasta.
Vaimo ei päästä miestä edes työkaverin varpajaisiin, ei saa liikkua muiden pariskuntien kanssa, harrastuksia vähennetty, baareissa ei saa käydä.
Mutta vaimo itse tekee kaikkea epäillyttävää, ja elää puhelin kourassa 24/7 ..
On niin sairasta mustasukkaisuutta että ei tunnu mies viihtyvän avioliitossa. Kerran juttelimme vähän syvällisemmin elämästä ja kuolemasta niin kävi ilmi että hänkin on vain avioliitossa lasten takia.
Noh, jokainen tekee omat päätökset mutta jos vaimo tukahduttaa toisen elämisen niin onko se hyvää elämää ja esimerkkiä lapsille. Mykkäkoulua, sohvalla nukkumista, on jopa käyty kiinni rinnuksiin ja läpsitty poskille.
Onnellinen perhe?
Muistan hyvin kun omat vanhemmat erosivat ja hyvä niin. Sitä huutoa yömyöhään ja elämän arvojen muutos oli niin kasvanut erilleen että hullua olisi ollut jäädä avioliittoon meidän takia.
Kyllä lapset aistii ja näkee ilmapiirin. Ne vasta hoksaa asioita hyvin. Ikinä ei pitäisi vähätellä pienempiä.
Harmittaa kyllä kun mukava pariskunta jää nyt hauskanpidosta vain koska vaimo epäilee miestään kaikesta. . En ymmärrä.
Kannattaa vain opetella huolehtimaan itsestään ensin.. Mieheni on mustis, tietenkin. Kaunis, älykäs, flirtti, vitsikäs, karismaattinen, empaattinen ja villi vaimo olen. Mutten petä.
Tylsä arki ei kanna parisuhdetta vaan rakkaus arjessa. Sen ei tarvitse olla tylsää jos oikeat ihmiset ovat keskenään. Arki voi olla mukavaa, mielenkiintoista, hauskaa, yhdessäolemista, rakastaen, hullutellen ja arkisia asioita puuhastellen. Huomaan että sinä olet tyyppiesimerkki siitä että olet nähnyt vanhempiesi kituuttavan lasten takia yhdessä tylsää arkea eläen ja elät itse sitä nyt. Olet varoittava esimerkki nimim. parhaani yritän.
Tietenkin se rakkaus on siellä tylsässä arjessa mukana, eihän sitä kukaan muuten jaksaisikaan. Saivartelulinjalle taas päästään melko helposti, tuskin täällä yksikään vastaus on niin täydellinen, ettei jotain moitittavaa löydy. Rakentava kritiikki on parasta, sillä voi saada jotain positiivista aikaankin.
Huomaan, että haluat ajatella sterotyyppisesti lokeroiden minut vanhempineni johonkin tietyyn malliin, voin kertoa, että olet aika väärässä. Hulluttelen toki, mutta vain kahden kesken hänen kanssaan, jota rakastan, mutta se hulluttelu ei ole lapsille tarkoitettu. Huumoria viljellään arjessakin puuhastelun lomassa, sopii hulluttelua paremmin.
Jatkan kuvittelemaasi kituutusta parisuhteessani, mutta hyvää päivän jatkoa kuitenkin.