Olen jo 25-vuotias eikä minusta ole edes yrittämään kuntoutusta. Aina kun kuulenkin sanan kuntoutus niin ahdistus vain pahenee entisestään. Mitä muka voin tehdä? Yrittää elää ilman rahaa mutta sehän on mahdotonta kun en ole sentään mikään taikuri.
Kuntoutuskin ahdistaa
Yhtä helvettiä
15138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei sitä voi tehdä mitään. Jos on jo niin loppu, ettei pysty itseään auttamaan, se on jo mennyt siinä. Sitten maataan kunnes kuollaan. Tai sitten kärsitään vielä se parikymmentävuotta.
Kuntoutustakin on niin monenlaista. Itsellä ihan hyvä kokemus ammatillisesta kuntoutuksesta, koska siinä ei menty mihinkään laitokseen vaan kävin vain työeläkeyhtiön määräyksestä noposen toimipisteessä sellaisella omalla työntekijällä, joka järjesti mun kanssa koulutuksen uuteen ammattiin oppisopimuksella, nyt olen työssä, jossa saan olla yksikseni ja vaan silloin muiden kanssa kun itsestä siltä tuntuu. Tämä sopii minulle, talous on nyt kunnossa ja olo sitä myöten jonkin verran parempi. Kaikkea kuntoutusta ei siis kannata pelätä.
"nyt olen työssä, jossa saan olla yksikseni ja vaan silloin muiden kanssa kun itsestä siltä tuntuu"
Onnitteluni, kuulostaa ihanalta!
Moi
Myötätuntoa sulle!
Yksi kysymys: onko sinulla huonoja kokemuksia kuntoutuksesta, jos alkaa heti ahdistaa. Kuntoutuksen nimellä on varmasti monenlaista toimintaa. Haluaisin uskoa, että myös kuntoutuksessa sinua kuullaan ja voit itse vaikuttaa sen sisältöön. Jaksatko vielä yrittää ja ottaa apua vastaan? Älä menetä toivoasi, 25 vuotta on hyvä ikä ja sinulla on elämä edessäsi.
Voimia!
Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä
En jaksa ja kyllä olen jo syrjäytynyt.
No hae sossulta ja sano ettet oo kypsä kuntoutukseen viellä kun se ahdistaa vaan lisää ja tarviit nyt vaan lepoa ! En mäkää oo missää kuntotukses elän sossun rahoilla psykiatrit sai mut vaa enemmän sekasin ja aiheutti traumoja! Ja terapeutit 6 terapeuttia yritin käydä siel mut ne ei ymmärtäny mitää mut kävinki julkisel puolel... Ps ymmärrän sua kun mulleki puhutaan mee kouluu no menkää itte saatananvittu ku en mä voi mennä ku paniikkihäiriö enkä vooi mennä ees viemää roskia ja mulle ei määrätä rauhottavia vittu !
Sama ongelma paitsi että en saisi sossusta senttiäkään.
Itse en todellakaan jaksa edes ajatella mitään koulutusta, työtä tai ryhmiin menoa. Hyvä kun edes kotini saan hoidettua ja hammasta purren käytyä kaupassa kun otan vähän lääkettä.
Nyt on pakko käyttää tota sanaa koska muuten en tule ymmärretyksi. Millaisesta kuntoutuksesta puhut, oletko oikeutettu kuntoutustukeen/määräaikaiseen eläkkeeseen (joka on siis rahana maksettava tuki) vai puhutko jostakin kuntouttavasta työtoiminnasta/työpajatoiminnasta tai vastaavasta?
En oikein tiedä itsekkään mutta tuskin se mitään kuntouttavaa työtoimintaakaan enää olisi kun sitä jo tullut kokeiltua ja lopputulos oli surkea.
Niinhän se on, täyttä paskaa tuo kuntoutuksista puhuminen. Jotku ihmiset tuskin pystyy astumaan kotiovesta ulos. Ja ei, se ei ole asenteesta kiinni, jos on voimat loppu. Mitä silloin sitten tehdään? Ei mitään, odotetaan ja kuollaan, ei siinä ole mitään tehtävissä. Joka ikinen muu vastaus täyttä helvetin paskaa, osasto on ainoa kuntoutus menetelmä disabloituneelle, mutta sekin on loppujen lopuksi turha vankila, jossa ei saa voimia takaisin, eikä parempaa oloa sen paremmin. Semmonen paikka auttaa ainoastaan epärehellisiä ja psykoosissa olevia.
Niin, eikai tässä sitten auta kuin kärsien odotella kuolemaa kun ei minusta ole itseäni tappamaankaan. Tulee kyllä pitkä, mahdollisesti vuosikymmenien kärsimys kuolemaa odottaessa.
Näin se menee, olet vain yksi piste miljoonista ihmisistä, kaikilla ei onnista elämässä. Sinut ja koko topiikkikin unohdetaan pian.
Minutkin pakotetaan kuntoutukseen ja en näe siinä mitään järkeä koska olen jo niin sekaisin päästäni että ei toivoa ole jäljellä.
En halua kuntoutua vaan haluan olla syrjäytynyt enkä minkää kunnolinen veronmaksaja