Osaisiko joku valaista, miten työt liittyvät uskoon.
Tästä on varmaan Lutherin opetuksia.
Voisiko joku kirjoittaa nasevan yhteenvedon?
Minua pikkusen jää haittaamaan, kun täällä eräs henkilö aivan oikein kysyy parannuksesta ja mikä osuus itsellä siinä on, niin
eiköpä vain vl-nimimerkillä aleta yhdistelemään töitä jopa parannukseen.
Paras tapaus oli, kun vedettiin ansioksi jopa se, kun omavanhurskauden vihtahousu tuo heränneessä tilassa olevalle ihmiselle sellaisen luulon, että kun alat nyt parantamaan elämästäsi nuo näkyvimmät synnit, niin kyllä sitten.
Näin vihollinen haluaisi, ettei ihminen saisikaan syntisenä uskoa, vaan elämän parannus pitäisi tehdä ensin.
Raamattuhan opettaa, että sitten, kun on saanut kokea syntien anteeksisaamisen, niin sitten korjataan elämää sen mukaan, kun Pyhä Henki muistuttaa.
Siinä tulee sitten eteen sovinnonteot riitaveljien kanssa. Anteeksipyynnöt ja uskon tunnustaminen entisten syntikumppanien kanssa jne., mutta nämä mitkään eivät ole autuuden ehtoja.
Usko ei kuitenkaan säily elävänä, jos ihminen ei sitten uskoon tultuaan ole kuuliainen tälle Pyhän Hengen äänelle omassa tunnossaan.
Huomatkaa- viimeisellä tuomiolla nämä siunatut eivät muista ensimmäistäkään hyvää tekoa.
Siksi minua ihmetyttää miten paljon nämä vl:t ovatkaan tehneet hyvää. Kunhan vain ei olisi se synnyttäminenkin nostanut oman vanhurskauden hallitsemaan sydäntä.
Lestadius puhuu siitä, että kun omavanhurskaus saa omistaa Jumalan armon, niin tällaisen tilan kantaja paiskaa toiset kattilaan ja istuu itse kannenpäälle.
Tästä on varmaan Lutherin opetuksia.
Voisiko joku kirjoittaa nasevan yhteenvedon?
Minua pikkusen jää haittaamaan, kun täällä eräs henkilö aivan oikein kysyy parannuksesta ja mikä osuus itsellä siinä on, niin
eiköpä vain vl-nimimerkillä aleta yhdistelemään töitä jopa parannukseen.
Paras tapaus oli, kun vedettiin ansioksi jopa se, kun omavanhurskauden vihtahousu tuo heränneessä tilassa olevalle ihmiselle sellaisen luulon, että kun alat nyt parantamaan elämästäsi nuo näkyvimmät synnit, niin kyllä sitten.
Näin vihollinen haluaisi, ettei ihminen saisikaan syntisenä uskoa, vaan elämän parannus pitäisi tehdä ensin.
Raamattuhan opettaa, että sitten, kun on saanut kokea syntien anteeksisaamisen, niin sitten korjataan elämää sen mukaan, kun Pyhä Henki muistuttaa.
Siinä tulee sitten eteen sovinnonteot riitaveljien kanssa. Anteeksipyynnöt ja uskon tunnustaminen entisten syntikumppanien kanssa jne., mutta nämä mitkään eivät ole autuuden ehtoja.
Usko ei kuitenkaan säily elävänä, jos ihminen ei sitten uskoon tultuaan ole kuuliainen tälle Pyhän Hengen äänelle omassa tunnossaan.
Huomatkaa- viimeisellä tuomiolla nämä siunatut eivät muista ensimmäistäkään hyvää tekoa.
Siksi minua ihmetyttää miten paljon nämä vl:t ovatkaan tehneet hyvää. Kunhan vain ei olisi se synnyttäminenkin nostanut oman vanhurskauden hallitsemaan sydäntä.
Lestadius puhuu siitä, että kun omavanhurskaus saa omistaa Jumalan armon, niin tällaisen tilan kantaja paiskaa toiset kattilaan ja istuu itse kannenpäälle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä puu kumpuaa hyviä töitä, huono puu huonoja.
Mahdatko itse joutua kannen alle?
Luterilaisuuden ja yleensä protestanttisuuden perusajatus on, että pelastus on Jumalan teko. Hän on määrännyt ketkä pelastuvat. Usko siis riittää pelastukseeen. Mutta Luther opettaa, että hyvä ihminen tekee hyviä töitä. Usko ilmenee jotenkin hyvien töiden tekona. Hyvä työ maallemme on myös mahdollisimman monen lapsen alulle saattaminen, jotta väestömme ei vähenisi.
No vastaan vielä:
On aivan selvää, että elävä usko aiheuttaa sen, että se vaikuttaa hyviä töitä, uskon tunnustamista, lähimmäisistä välittämistä. Ilman muuta niin on.
Mutta eihän niitä voida mitenkään ottaa esille parannuksen tai uskon yhteydessä.
Monet ihmiset tekevät hyviä tekoja lähettävät rahaa köyhille ja lähetystyöhön ja ostavat näin väärän rauhan omalle tunnolleen. Ja omavanhurskaus nukuttaa heidät synnin uneen.
Kun olemme päässet synnin orjuudesta, suuresta syntivelasta ja oman vanhurskauden rautahäkistä vapauteen, niin toki tahdomme palvella lähimmäisiämme. Sehän on aivan selvä. Ja kun ilta tulee, niin huomaamme silti, että emme ole aina kuitenkaan saattaneet aivan kaikessa oikein menetellä. Siis silti saamme kokea olleemme itsekkäitä, langenneemme johonkin heikkouden syntiin, jne. Jäämme aina velkaan Jumalalle. Mutta hän armossaan antaa kuitenkin meidän vikamme anteeksi.
Vanhan testamentin laki vaati kymmenykset tuloista. Fariseukset kerskuivat siitä rukouksissaan. Kristuksen laki on lempeä, mutta se on yhtä vaativa: "Jos sinulla on kaksi paitaa, niin anna niistä toinen tarvitsevalle." Se ei jätä meille mitään kerskailun varaa.
Siksi minä vieläkin ihmettelen, miten vl.t löytävät nämä hyvät työt heti uskonsa perusteluiksi.
"Minä kiitän sinua, Jumala, että en ole kuin muut, ihmiset, ...etenkään kuin tuo vääräuskoinen, joka..."
Hyvät teot ovat uskon seurausta. (Ks. Jaakobin kirje). Ihminen pyrkii tekemään hyviä tekoja kiitollisuudesta, että on saanut lahjaksi uskon. Eli hyvä puu tekee itsestään hyviä hedelmiä. Niitä on lueteltu Gal 5:22. "Hengen hedelmät ovat rakkaus, ilo rauha, pitkämielisyys, hyvvyys, uskollisuus, itsensähillitseminen, ystävllisyys". (Augsburgin tunnustuksen mukaan Hyvät teot ovat parannuksen hedelmiä: Tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä" - Maailma lukee uskovan elämää niinkuin "viidettä evankeliumia". Pyrimme elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa ja tekemään lähimmäisille hyvää " iloisin ja vapain sydäminen" (Luther). Jumala ei tarvitse hyviä tekojamme, vaan lähimmäisemme.
Pakkosynnyttäminen kai on sellainen "uskon teko", jolla ainakin SRK:n johtoporras hykertelee.