Vihaan alkoholia. Se orjuuttaa minut ja tuhoaa terveyteni.
Rakastan alkoholia. Sen juominen on ehkä nautinnollisinta tässä elämässä.
Vihaan krapulaa, morkkista ja sitä miten mun on pakko juoda kun se himo tulee parin selvän päivän jälkeen.
Mutta kun juominen on niin saatanan hauskaa, se tuntuu niin hyvältä ettei mikään, ei edes seksi tunnu niin upealta kuin humaltuminen.
Haluaisin päästä eroon alkoholismista. Mutta en halua lopettaa alkoholin juomista. ;)
Rakastan alkoholia. Sen juominen on ehkä nautinnollisinta tässä elämässä.
Vihaan krapulaa, morkkista ja sitä miten mun on pakko juoda kun se himo tulee parin selvän päivän jälkeen.
Mutta kun juominen on niin saatanan hauskaa, se tuntuu niin hyvältä ettei mikään, ei edes seksi tunnu niin upealta kuin humaltuminen.
Haluaisin päästä eroon alkoholismista. Mutta en halua lopettaa alkoholin juomista. ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näinhän se on..
http://www.youtube.com/watch?v=Tswotl4F06k
älkää sitten ottako yhteyttä viattomiin ihmisiin, sillä jos juotte se on oma syynne, ja turha valitella muille..
"Iso juoppo" Juopollehan se alkoholi tulee aina ykkösenä.. eli on se rakkain asia elämässä. Sun vain mietittävä haluatko jatkaa tuota "rakkautta" vai vapautua pakosta tarvita sitä. Mä vertaan nyt alkoholia läheisriippuvuuteen koska alkoholismi on riippuvuus myös. On rohkeutta myös päästää se "rakas" alkoholi menemään vaikka kuinka kirpaisisi. Aikaa se ottaa ja myös kipeää tekee mutta aika parantaa. Miettisitkö mitä sä aidosti ja oikeasti haluat? Iloa ja laatua saa varmasti myös ilman humalaa. Oletko jo kokeillut kohtuukäyttöä?
Kohtuukäyttöön en kykene. Outo ajatus, että alkoholisti pystyisi sellaiseen. Jos pystyisi, kai me kaikki voisimme kohtuudella.
Olen viettänyt raittiita jaksoja välissä, jopa vuosia, mutta aina se viina vetää mukanaan jossain vaiheessa. Minulle juominen ei ole valinta. Läheisriippuvuus on huono vertailukohta, koska alkoholiin liittyy psyykkisen lisäksi fyysinen addiktio.
Oikeasti haluan tietenkin selvän ja skarpin pään niin kuin raittiina kausinani. Haluaisin myös, etten masentuisi niin syvästi, jos en saa alkoholia muutamaan päivään. Raittiina joudun syömään masennuslääkkeitä, juodessa alkoholi riittää. Ja alkoholin sivuvaikutukset ovat paremmat kuin lääkkeiden.
"Haluaisin myös, etten masentuisi niin syvästi, jos en saa alkoholia muutamaan päivään."
Kysymys on aivojen dopamiinireseptoreista. Alkoholi muokkaa aivoja ja kohta ei saa enää riittävää mielihyvähormonin annosta tavallisista asioista, kuten saunomisesta, urheilusta, makeasta herkusta taikka seksistä. Alkoholi antaa nauttiessa kelpo dopamiiniannoksen ja kun on selvinpäin, niin ei saakaan enää samaa tötsyä ja masentuu. Ja vaikkei suoranaisesti masentuisi tai olisi alakuloinen, niin kyky nauttia asioista hiipuu ja kohta "mikään ei enää huvita".
Reseptorit korjaantuvat, jos ei juo. Puoli vuotta kun olet nauttimatta edes pieniä määriä alkoholia, niin pitäisi ruveta jo normalisoitumaan. Mutta puoli vuotta on pitkä aika olla juomatta ja suurkuluttaja usein repsahtaa jo ensimmäisenä viikonloppuna, kun kaverit on juomassa ja itse masentuu kotonaan yksin, kun ei keksi mitään sellaista aktiviteettia, joka itseä miellyttäisi, koska alkoholi (ja usein myös tupakka) on muuttanut aivojen rakennetta siten, että mielihyvää on vaikea kokea muusta kuin päihteistä.
Tässä on animaatio, joka selitää tarkemmin. Valitse animaatiosta ensin kieleksi suomi ja sitten päihteistä alkoholi.
http://www.jellinek.nl/brain/index.html
Mun mielestä valvotusti käytetty masislääke on parempi vaihtoehto kuin holtiton juominen.
Voin kertoa, että olin kertaalleen kaksi vuotta selvänä ja toisen kerran puolitoista vuotta. Tiedän tarkalleen, miltä tuntuu ensin vieroittautua alkosta, sitten löytää se upea elämän riemu ilman viinaa. Se tunne vuoden jälkeen on uskomaton!
Valitettavasti se tilanne ei tepsi kaikille meille, minut viina veti taas mukanaan, kaksi kertaa. Parin vuoden selvän tauon jälkeen elämä oli upeaa mutta sitten taas yksi känni-ilta tuntui niin hyvältä, että oli pakko jatkaa.
Olen siis sitä lajia juoppoa, että tiedostan raittiuden edut, mutta viinan sumu ja nautinto vievät mukanaan uudestaan ja uudestaan.
Sinusta, joo. Minulle taas monet kokeillut masennus- ja ahdistuslääkkeet eivät toimi, jokaisesta tulee niin paljon sivuoireita etten kestä niitä. Alkoholin kanssa kestän masennustani (vaikka se on tosi huono lääke), koska alkoholin sivuoireet katoavat nopeasti. Masislääkkeiden sivuoireet hajottavat ainakin minut pysyvästi. Syötyäni vuoden masislääkkeitä olin täysi zombi, alko vetää minut vain pariksi päiväksi koomaan.
En sano etteivätkö masislääkkeet toimi. Ne eivät vain toimi minulle.
"Iso juoppo"uskon kyllä sun tietävän mistä kirjoitat.Jokaisen juovan ja raitistuneen tarina erilainen.Mä silti toivon sitä oikeaa elämänlaatua johon kaikilla on oikeus,juovalla kuin raittiilla.Enkä väitä että raittius olisi ainoa oikea tapa elää.Mulle se on mutta jollekin toiselle ei.Silti jäin pohtimaan sellaista asiaa että kun jotakin haluaa myös menettää jotakin.Voisi ajatella positiiviseti toisinpäin..kun jostakin LUOPUU tulee jotakin HYVÄÄ tilalle.Ei naurata yhtään kun tiedän kokemuksestakin miten alkoholi määräsi mun elämää.Sitä en halua kenellekään.Pitää olla itsellään oikeus päättää elämästään.Kaikkea hyvää sulle"iso juoppo" : ).Enkä ole tissu vaan 43v,naisen SOTU löytyy..