Kaksi vuotta? Kolme vuotta ? Kuinka kauan. Mitä pitää tapahtua, jotta voitte olla yhdessä? Jos se mitä nyt voi olla, on ystävyys tai kaveruus, eikö se olisi parempi kuin ei mitään?
Jään odottelemaan kivisadetta.
Jään odottelemaan kivisadetta.
Odottaisitko sitä kaivattuasi vielä kauan?
Kysymysiltaan.
37324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
miksi odottaa ja onko toinen pyytänyt odottamaan. Jos on muita kuin kaverillisia tunteita niin tuskin kaveruus onnistuu.
Kokeiltu on, ei tosiaan onnistunut.
kyllä, kaverina aloitettaisiin ja toivonmukaan tunnekuohut ei tuhoaisi sitä mahdollisuutta.
Niinpä.
Mä en pystyis tyytymään kaveruuteen, se ei vaan riitä. Haluan enemmän.
Ei onnistu kaveruus kun on ihastumista ja rakkautta ilmassa. Alan heti katsella häntä sillä silmällä ja olen ihan heikkona häneen ja hän taitaa huomata sen aika helposti. m -> n
Niin. Mutta hän ei pysty nyt mihinkään muuhun. Onko parempi menettää hänet kokonaan?
Ei ole. Mutta vaikeata tulee olemaan varmasti? Miksi ei pysty?
Niin, jos toista kohtaan suuret tunteet niin vaikeaksi se menee.
Toisaalta se on sitä suurinta rakkautta kun pystyy luopumaan ja silti olemaan siinä lähellä osallisena elämässä, tarvittaessa tarjoamaan tukea.
Kyllä se onnistuu, tämän voin kertoa kokemuksella.
Autoin joskus aikanaan eksääni tilanteessa jossa hänellä oli lapset toisen miehen kanssa.
Suhde heidän välillä oli aika ailahtelevaa, välillä erossa ja välillä yhdessä.
Vaatii paljon voimia olla siinä lähellä vaatimatta mitään takaisin, mutta se kun tuntee olevansa avuksi on kuitenkin itsessään palkitsevaa.
Ja kyllä ne tunteetkin sitten aikanaan laantuu jos toinen ei vastaa tunteisiisi.
Koska hänen elämäntilanteensa on nyt sellainen, ettei hän voi kantaa taakkaa, joka mahdollisesti voisi syntyä ihmissuhteesta, jossa on ristiriitoja. Vaikka hän yhä välittää ja paljon, hän tarvitsee enemmän ystävää ja tukea kuin rakastajaa.
Onko hän itse sanonut tarvitsevansa enemmän ystävää kuin rakastajaa? Jos ei, niin ei kannata olettaa mitä toinen tarvitsee..... Keskustelun paikka ois varmaan
En tiedä osaako kukaan meistä vastata tuohon. Itse olen seurustellu masennuksesta toipuvana. Oli rankkaa välillä kun jokainen riita aiheutti mielessä kaaoksen ja tunteet sekä tarpeet tulivat voimakkaasti. Se riippuu siitä pystyisikö suhde antamaan jotain sellaista mikä tukisi ja antaisi toisen elämäntilanteeseen. Tässä tapauksessa se olisit sinä joka ehkä joutuisi joustamaan. Itselle seurustelu antoi tarpeeksi vakautta ja turvallisuudentunnetta, luottamuksen ja sitouttumisen tuomaa turvallisuutta ajan kanssa ja pystyin olemaan onnellinen paitsi riidat tietysti repiviä. Ehkä myös nyt olisivat mutta tuolloin oma sisin liiankin "avoin". Kun toinen on heikoilla niin toisen on oltava "vahvemmilla" koska kaksi heikkoa on yksi iso sudenkuoppa. Tosin siinäkin voi vaihdella aika paljon et kun toinen heikoilla niin heikommasta löytyy vahvuutta jne. Riippuu niin paljon ihmisestä, elämäntilanteesta jne. että on mahdotonta antaa vastausta.
http://youtu.be/S2JrrCCwTU8
Sehän helpottaa tilannetta,jos molemmat on rakastuneita toisiinsa, muussa tapauksessa pai pai....
kohdalla se olisi tuo pa pai...
ei meistä tullutkaan mitään.
Kauanko hän jaksaisi odottaa minua? Kauanko hän edes muistaisi minua? Minä kyllä muistan hänet.
Ihan sama odottaako vai ei, kun rakkaus on ja pysyy. Kahd..... monen vuoden jälkeen yhteydenpito ja välillä pitkäkin tauko yhteydenpidossa ei ole muuttanut tunteita minnekään. Eikä elämässä "eteenpäin" meneminen. Eteenpäin my ass....
Kuulostatpa tutulta.. Onneksi minä tiedän, että hän ei ajattele noin, vaan niin, että hyvä kun pääsi minusta :)
No en kai minä sitten voi tutulta kuulostaa, koska en todellakaan ajattele noin enkä ole sanonut hänelle mitään sen suuntaista... : D
En odota enkä etsi enää.
En tiedä mitä siitä olisi tullut... kunhan nyt olisi ensin löytynyt.
Mutta neuvoksi kaikille: tarttukaa tilaisuuteen silloin kun se on kohdalla.
Toista tilaisuutta ei välttämättä tule.
ikuisesti.
...ja kaikki kelpaa. Kunhan ei vain kuole ennen minua.
Niin. Mietin vain, että eikö meistä jokainen halua rinnalleen sen ihmisen, jolle merkitsee niin paljon, että hän on valmis jäämään elämäämme vain ystävinä, vaikka haluaisivatkin enemmän. Jotka valitsevat teidät ilman suurempia vaateita. Viime aikoina erityisesti olen huomannut, että elämässä voi olla paljon ihmisiä. Mutta heidät erottaa toisistaan yksi asia. Kun tarvitset heitä, he tulevat apuun. Siinä asiassa heihin voi luottaa. Minä kuulun heihin. Ja toivon elämääni ihmisiä, jotka ovat siinä suhteessa samanlaisia.
Saatan rähistä ja elämöidä. Hiiltyä alle sadasosasekunnin. Mutta kun on se hetki, kun pitää lähteä toisen puolesta sotimaan, noin kuvainnollisesti, minut kannattaa pyytää vierelleen juoksuhautaan. Tosipaikan tullen pysyn siinä. Tarvitsee vain pyytää.
Hmm? Eikö lupa ole ajatella myös itseään? Jos satuttaa olla pelkkä kaveri kun tunteet ja tarpeet haluaisivat kumppania? Musta ei ole itsekästä jos tuntee niin että ei kykene kaveruuteen. Tietenkin senkin asia voi kertoa monella tapaa. Ero on pieni kuolema..Ihminenhän katoaa elämästäsi vaikka jatkaa elämää. Kaikki omat toiveet ja vaateet ei voi tietenkään täyttyä. Mulla on toi juoksuhautamentaliteetti mun oman perheen kanssa. Ja tietysti lojaaliutta löytyy myös kavereille ja toivottavasti omassa perheessä.
On tietysti. Ei se ole syytös, vaan jokaisella on oikeus ja velvollisuus tehdä niin, että voi hyvin. Ja elää omannäköistään elämää.
Fiilinkini on nyt mulle kaikki ja heti. Haluaisin hänestä kumppanin ja rakastajan loppuiäkseni. En kaveria, en ehkä kykenisi pelkkään ystävyyteen kuin vasta ajan päästä, jos silloinkaan. En haluaisi odottaaa enää yhtään enempää, mutta jos ihan pakko olisi, ehkä jonkin aikaa.
Noin minäkin ajattelin ennen kuin elämä pisti asiat uusiksi.
Voisin odottaa, mutta kun ei ole edes pyydetty odottamaan, niin aika tyhmä olisin jos tässä nyt jotain odottaisin.
En koskaan voisi pyytää odottamaan tässä tilanteessa. Tai no ehkä voisin, jos tietäisin ajatuksistaan enemmän. Ja siitä mitä odottaa elämältä ja minulta. Voihan olla ettei odota minulta mitään.
Odotan lopun elämääni, jos tarvis.
kaveria odottelen ja odottelen häntä vaikka loppuelämäni. se tunne kun jää aukko elämään. jotain puuttuu.. jotain tärkeää. luulin ihastuneeni häneen, mutta se olikin hemmetin hyvän kaverin saamisesta johtuvaa tunnetta. olin ylpeä ja liian innokas hänestä ja saatoin ajaa hänet kokonaan pois elämästäni.
Odotan niin kauan kuin rakkaus sisälläni sykkii. Kaveriksikin haluaisin...mutta ei taida onnistua. Rakastan häntä aivan liikaa.
kaveruusasiaan, että epäilen sitä suuresti. En tiedä, haluaisiko joku sellainen, josta olin suuresti kiinnostunut, mitään tuollaista muutenkaan, mutta omasta puolestani en osaa kuvitellakaan. Huomasin tämän jo kauan sitten, enkä pystynyt siihen silloinkaan. Se tuskin myöskään parantaisi mitään kenellekään. Mutta koska itselläni ei ole mitään tuollaista tilannetta, ei tästä tarvitse huolestua.
kohtaa, Hänen pitäisi ensin haluta oll kanssani.
Ap on siis varattu koska tarjoaa toiselle vain odottamista, kaverikorttia tai rakastajattaren sijaa. Törkeä ihminen!
No ei. En ole kiinnostunut naisista. Epäilen, että asetelma voisi olla toisinpäin, mutta mistä sen tietää. Sanon vain etten ole valmis suhteeseen. En edes siihen, mihin ennen pyrin kynsin ja hampain. En juuri nyt.
8 kk vielä, mutta ei yhtään yli!