Ensinnäkin kun tänne eksyin niin tein äskettäin huomion kuinka moni narsistin uhrin, läheisenä, sukulaisena tmv. tuntenut ihminen kirjoittaa kovin vakuuttavasti ja perustelee asioita upeasti. Niitä on antoisaa lukea, mutta liekö tämäkin peruja suhteesta narsisitiin? On ollut pakko pärjätä selviytyäkseen, osata perustella asioita aukottomasti, jotta narsisti ei saisi omiaan väliin, on ollut pakko...selvitä hengissä.
Oma kokemukseni oli kuuden vuoden liitto lapsineen. Viimeiset 3 vuotta olivat piinaa. Siihen kuului poliisit, lastensuojelu, muutot, lupaukset, uhkailut, kiristykset, pelko, paniikki. Niin paljon pahaa.
Olin lopussa jo niin muserrettu, että pelkäsin aivan kaikkea. Narsistin mukaan hän sai pelätä minua ja lapsetkin saivat pelää. Kiristi ilmoittavansa minusta kaikkialle ja , vaikka mitä.
Irti pääsin lopult kun läheiseni hoki minulle etten ole tehnyt mitään väärää ja elän hyvin ja ajattelin nimenomaan lapsia erotessani.
Vakka kaikki viranomaistahot olivat puolellani , sai narsisti puhuttua asiat minulle niin, että kaikki olisi toisinpäin jos hän kertoo miten asiat ovat.
Hän teki kohdallani sen virheen, että minulle kehittyi niin kova väsymys etten henkisesti jaksanut tapella, että sanoin hänelle erottuamme, että mulle on aivan sama. Olin ottanut selvää, että minun ei tarvitse hänelle edes lasten vuoksi asioitani selvittää ja tein selväksi, että nyt yhteys katkeaa ja jos siihen minua pakotta niin en jaksa muuta kun, että asia menee sitten viranomaisteitä. Sain sanottua ettei minulla ole mitään salattavaa eikä mitään millä minua vahingoittaa enempää.
Kaikki hänen kiristykset ja uhkaukset menettivät merkityksensä, ote mureni. On hiljaista. Silti pelottaa joskus, että keksiikö vielä jotain, mutta pelkään ihan kamalasti, että häneen joutuisin törmäämään joskus. En halua. Lapsia en halua hänelle antaa ja he, jotka omista lähimmäisistäni tämän narsistin tuntee niin ihmettelisi jos uskaltaisin lapset hänelle antaa.
Täällä en ole huomannut keskustelua siitä miten jättää narsisti kun yhteisiä lapsiakin?
Hänen oireensa hipoi jo aivan skitsofreniaa. Minun läheiselläni on skitsofrenia, toki hoidossa oleva sellainen, mutta olen hänen puolisonsa kanssa näistä puhunut ja kovin kuulosti narsisitini oireilut samalta kuin mitä hän tiesi skitsofreniaan liittyvän.
Narsismi kuulemma päättyy joskus siihen, että henkilö sairastuu skitsofreniaan ja lopulta usein itsemurhaan. Saattaa toki matkan varrella joku läheisistäänkin tehdä itsemurhan. Itse olin hyvin lähellä sitä pahimmillaan.
Narsisti vaan oli kovin harhainen ja niissä harhakuvitelmissaan väitti niitä asioita minulle totuudeksi. Olin seota kun narsisti pahimmillaan hoiti kaikki läheiseni kauas minusta, ei ollut kuin ne viranomaiset ja onneksi oli edes he.
Sanoi asioita ja väitti minuutin päästä ettei ole sanonut mitään ja valehtelen. Se oli pelottavaa.
Kuvitteli aina, että häntä tarkkaillaan, nauhoitan puheluita jne.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa kokemusta?
Olen päättänyt, että jonain päivänä kerron koko painajaiseni kaikille narsistin uhreille, mutta myös heille, joiden läheiselleen on puhkeamassa tai puhjennut jokin mielenterveydellinen sairaus.
Minä olisi tilannut hänelle josku apua, mutta ainoa, joka olisi voinut minua auttaa olisi ollut anoppi ja hän ei uskaltanut. En minäkään. Narsisti olisi osannut sen 3 päivää esittää mitä vain ja tulla pahempana takaisin.
Vielä en uskalla asioit sanoa ääneen. En niitä kaikkia juuri niin kuin ne on. Aion myös koittaa itse parantua tuosta kaikesta ja aloitan terapian aian lähiaikoina.
Nyt en luota kehenkään mieheen, en uskaltaisi päästää lähelle. Nyt haluan muutenkin olla yksin ja antaa lapsienkin toipua. Meidän on aika vihdoin levähtää.
Saattoi tulla todella sekava kirjoitus, mutta jos löytyy muita vastaavassa tilanteessa tai ihan vaan tsemppejä niin otan mielelläni vastaan ja haluan sanoa kaikille, joita narsismi koskettaa ja vie voimat, että halauksia. Kenties jotakin toistakin voi auttaa tuo, että nostaa ns. kädet pystyyn jolloin narsisti ei tiedä millä enään kiusaisi kun toinen on niin seinään ajettu, että uhkailuilla ei ole tehoa.
Ainoastaan se, että jatkossa asiat käsitellään sitten oikeuden kautta, henkilökohtaisesti ei tarvitsekaan jaksaa kaikkea.
Kiitän antoisista keskusteluketjuista ja jatkan niiden lukemista. On kamala, mutta myös huojentavaa lukea etten ole ollut ainoa vaan valitettavasti minulla on kohtalotovereita. Se auttaa tajuamaan, ettei kaikki syy vaan voi olla itsessä, kuten minulle on narsisti aina sanonut.
Oma kokemukseni oli kuuden vuoden liitto lapsineen. Viimeiset 3 vuotta olivat piinaa. Siihen kuului poliisit, lastensuojelu, muutot, lupaukset, uhkailut, kiristykset, pelko, paniikki. Niin paljon pahaa.
Olin lopussa jo niin muserrettu, että pelkäsin aivan kaikkea. Narsistin mukaan hän sai pelätä minua ja lapsetkin saivat pelää. Kiristi ilmoittavansa minusta kaikkialle ja , vaikka mitä.
Irti pääsin lopult kun läheiseni hoki minulle etten ole tehnyt mitään väärää ja elän hyvin ja ajattelin nimenomaan lapsia erotessani.
Vakka kaikki viranomaistahot olivat puolellani , sai narsisti puhuttua asiat minulle niin, että kaikki olisi toisinpäin jos hän kertoo miten asiat ovat.
Hän teki kohdallani sen virheen, että minulle kehittyi niin kova väsymys etten henkisesti jaksanut tapella, että sanoin hänelle erottuamme, että mulle on aivan sama. Olin ottanut selvää, että minun ei tarvitse hänelle edes lasten vuoksi asioitani selvittää ja tein selväksi, että nyt yhteys katkeaa ja jos siihen minua pakotta niin en jaksa muuta kun, että asia menee sitten viranomaisteitä. Sain sanottua ettei minulla ole mitään salattavaa eikä mitään millä minua vahingoittaa enempää.
Kaikki hänen kiristykset ja uhkaukset menettivät merkityksensä, ote mureni. On hiljaista. Silti pelottaa joskus, että keksiikö vielä jotain, mutta pelkään ihan kamalasti, että häneen joutuisin törmäämään joskus. En halua. Lapsia en halua hänelle antaa ja he, jotka omista lähimmäisistäni tämän narsistin tuntee niin ihmettelisi jos uskaltaisin lapset hänelle antaa.
Täällä en ole huomannut keskustelua siitä miten jättää narsisti kun yhteisiä lapsiakin?
Hänen oireensa hipoi jo aivan skitsofreniaa. Minun läheiselläni on skitsofrenia, toki hoidossa oleva sellainen, mutta olen hänen puolisonsa kanssa näistä puhunut ja kovin kuulosti narsisitini oireilut samalta kuin mitä hän tiesi skitsofreniaan liittyvän.
Narsismi kuulemma päättyy joskus siihen, että henkilö sairastuu skitsofreniaan ja lopulta usein itsemurhaan. Saattaa toki matkan varrella joku läheisistäänkin tehdä itsemurhan. Itse olin hyvin lähellä sitä pahimmillaan.
Narsisti vaan oli kovin harhainen ja niissä harhakuvitelmissaan väitti niitä asioita minulle totuudeksi. Olin seota kun narsisti pahimmillaan hoiti kaikki läheiseni kauas minusta, ei ollut kuin ne viranomaiset ja onneksi oli edes he.
Sanoi asioita ja väitti minuutin päästä ettei ole sanonut mitään ja valehtelen. Se oli pelottavaa.
Kuvitteli aina, että häntä tarkkaillaan, nauhoitan puheluita jne.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa kokemusta?
Olen päättänyt, että jonain päivänä kerron koko painajaiseni kaikille narsistin uhreille, mutta myös heille, joiden läheiselleen on puhkeamassa tai puhjennut jokin mielenterveydellinen sairaus.
Minä olisi tilannut hänelle josku apua, mutta ainoa, joka olisi voinut minua auttaa olisi ollut anoppi ja hän ei uskaltanut. En minäkään. Narsisti olisi osannut sen 3 päivää esittää mitä vain ja tulla pahempana takaisin.
Vielä en uskalla asioit sanoa ääneen. En niitä kaikkia juuri niin kuin ne on. Aion myös koittaa itse parantua tuosta kaikesta ja aloitan terapian aian lähiaikoina.
Nyt en luota kehenkään mieheen, en uskaltaisi päästää lähelle. Nyt haluan muutenkin olla yksin ja antaa lapsienkin toipua. Meidän on aika vihdoin levähtää.
Saattoi tulla todella sekava kirjoitus, mutta jos löytyy muita vastaavassa tilanteessa tai ihan vaan tsemppejä niin otan mielelläni vastaan ja haluan sanoa kaikille, joita narsismi koskettaa ja vie voimat, että halauksia. Kenties jotakin toistakin voi auttaa tuo, että nostaa ns. kädet pystyyn jolloin narsisti ei tiedä millä enään kiusaisi kun toinen on niin seinään ajettu, että uhkailuilla ei ole tehoa.
Ainoastaan se, että jatkossa asiat käsitellään sitten oikeuden kautta, henkilökohtaisesti ei tarvitsekaan jaksaa kaikkea.
Kiitän antoisista keskusteluketjuista ja jatkan niiden lukemista. On kamala, mutta myös huojentavaa lukea etten ole ollut ainoa vaan valitettavasti minulla on kohtalotovereita. Se auttaa tajuamaan, ettei kaikki syy vaan voi olla itsessä, kuten minulle on narsisti aina sanonut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulle on avautunut uusi polku kuljettavaksi.
Käytä voimavarojasi uuden elämän kokoamiseen ja -hallintaan. Ammattiapu on erittäin hyvä juttu; vaikka se aluksi voi syödä voimia niin se myös ajan kanssa tuo niitä. Kun voimaannut, voit harkita keskusteluapua myös vertaistuen piiristä - halutessasi. Toki tälläinen palstailukin voi olla sitä - tosin hienoisella varauksella. Saitilla olevat kirjoitukset ovat kuitenkin syntyneet ihmisten kokemuksista, tunteista ja päättelyistä.
Vahvistumisen edellytyksinä minimoi kontakteja ihmiseen, joka loukkasi sinua. Ota etäisyyttä ja näe asioita ulkopuolisinkin silmin. Oleellista; älä anna pelolle hallintaoikeutta. Se sokaisee sinua näkemästä realistisesti asioita.
Välitä itsestäsi, niin jaksat huolehtia myös lapsistasi. Pidä luotettuihin ihmisiin yhteyksiä ja ole avoin tilanteestasi, jos voit. Puhkeavia tunteita pura vaikka liikkumiseen. Ja opettele rentoutumaan.
Tsemppiä matkaan :)
Kirjoitampa minäkin omasta kokemuksestani jotain.
Puoli vuotta sitten päätin oman suhteeni ahdistuneena,romahtaneena ja hain apua välittömästi.
Ero oli ehkä kymmenes ja viimeinen.
Eron jälkeen oli mustaa ja selviäminen lähti siitä käyntiin kun alkoi ymmärtää asioita ja tapahtuneita ja sitä että meillä jokaisella on oikeus omaan minään.
se oli todella kateissa tällaisen ihmisen rinnalla kun narsisti on.
Nämä tunnevuodatukset olen nyt vasta kanssa ymmärtänyt jälkeen päin siis erojen jälkeen mitä narsisti usein tekee, vuodattaa vuolaasti tunteitaan ,lahjoo,vainoaa ja seurailee uhrin elämää.
Sitä se oli, ja siihen oli jotenkin koukussa.
mutta ei enää. yhteydenpitoa ei ole enää minkäänlaista,enkä ikipäivänä halua enää olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa.
Selviäminen,siitä sanon että olen antanut aikaa itselleni ja löytänyt oman minäni ja aidon elämänhalun ja ilon takaisin.
se on ihana tunne kaiken sen kauhun sekaisen elämisen jälkeen.
saa olla oma itsensä ja tehdä juuri niitä asioita sillä tavalla kun haluaa.
Tämä on ollut kuin lankavyyhti joka pitää saada aukaistua ja niin pitkään vedetään narun päästä että on täysin kerä auki :)
ilman ammattiapua ja kuuntelijaa en olisi tässä ja tietenkin ystävät