Taloudellinen vastuu ja kotityöt, miten jaetaan

Äitiyspäivärahasi tullee ehkä juuri ja juuri riittämään lainaosuutesi hoitoon, joten sinä luonnollisesti maksat sen, kuten tähänkin asti omalta tililtäsi, jonne pv-rahasi tulee. En näe tässä mitään suurempaa ongelmaa.

Miehesi joutuu äitiyslomasi aikana kustantamaan kaiken muun. Yritä pärjätä tuo vajaa vuosi vanhoilla kengiläsi ja naamarasvavoillasi. Niitä purnukoita nyt muutenkin kertyy aivan liikaa.

Oletko teini äiti?

Aika alkeellista tuo sun ajattelu tapa!;))

Kunnon suorittava suhde. Voi helvetti. Ehtisitkö vielä abortin?

Ei täällä kukaan voi sinulle kertoa, mikä teidän kohdallanne on se reilu jako. Teidän täytyy itse keskustella ja sopia, miten rahat käytetään.
Ihmettelen vain, miten on mahdollista, että saat vain minimin ja kuitenkin olet saanut pankista lainaa?

Etsippä käteen 60 luvun Joka naisen niksikirja... heh... sieltä saat apua arjen tilanteisiin... heheee.. samalla huumoria kans...

Pari ihan asiallista vastausta tuli, mutta tuli myöskin selväksi, että suomi24 on aivan turha paikka kysellä mistään, mihin toivoo järkeviä vastauksia. Vauva-palstallekin tein samanlaisen aloituksen, mutta siellä on oltava kunnolla provosoiva otsikko, jotta joku edes vaivautuu siihen vastaamaan.

Toivottavasti tekin pari tyyppiä löydätte vielä elämäänne rakkautta ja iloa täällä trollailemisen sijaan :)

Olisi ollut aiheellista noista raha-asioistakin puhua ennen kuin se lapsi laitettiin alulle.
Olen niin monesti nähnyt, kuinka tuolla hankkivalla puolisolla ei ole ajatustakaan millään tavoin elättää perhettään, vaan olettaa äitiyslomankin aikana kaiken menevän entiseen malliin. Ja tiedoksi vaan , että lapsen myötä tulee jonkin verran ylimääräisiä menoja. Vaunut, sängyt lastenruuat, vaipat ym.

Voit toki pyytää lainaasi lyhennysvapaata äitiysloman ajalle, jotta jäisi vähän varoja muuhunkin kuin siihen lainan maksuun. Riippuu lainan ehdoista.

Elä kyllä totaalisesti muuttuu monelta osin lapsen tultua perheeseen, joten sopeutumista vaaditaan molemmilta ja paljon.

Antamani ohje oli omakohtainen. Sinä maksat tililtäsi asuntolainaosuutesi ja thats´it. Parempaan et pysty, joten jos miehesi ei halua perheensä näkevän nälkää ja asuvan sähköttömässä ja vedettömässä huushollissa hän maksaa loput.

Sinä luonnollisesti tingit totaalisesti kaikista omista menoistasi: vaatteista, kengistä ja naamarasvoista, koska varmasti miehesikin joutuu teidän heikossa taloudellisessa tilanteessanne luopumaan omista, ei niin elintärkeistä menoistaan.

Sorry, kyllä minullekin tuli mieleen, että avaus on teinin tai teinin tasolle jääneen talousasioista tietämättämän ihmisen kirjoittama. Tuli myös mieleen tämä kuuluisa provoava Lissu-ukko, jolla on tavoitteena saada provonsa etusivulle.

Toivottavasti miehelläsi on homma paremmin hanskassa ja edes hän on tienyt mihin on ryhtynyt.

On todella vaikea toisten sanoa, mikä on "reilua". Yksi laskutapa voisi olla prosenttiosuus eli molemmat laittaa yhteiseen kassaan tietyn prosentin tuloistaan esim. jos mies tienaa 3000 , hän laittaa asumiseen muihin yhteisiin menoihin 2100 ja jos sinä saat 500, laitat 350 eli kumpikin 70 % tuloistaan. Tästä tosin älähdetään aina. Toinen vaihtoehto on kiinteä euromäärä eli kumpikin laittaa yhteisiin menoihin 1500, joka sinällään on mahdotonta, jos toinen ei edes tienaa sen vertaa.

Mielestäni jos mies käy töissä ja hankkii, hän myös elättää perheensa. Sinä hoidat kodin ja mahdollistat miehen työssäkäynnin, ainakin osittain.

Meillä oli (on toki vieläkin, nyt jo omillaan) kolme lasta ja minä olin vuosia kotiäitinä. Meile oli itsestään selvää, että se joka hankkii se myös elättää koko perheen. Vaikka meillä on aina ollut omat pankkitilit ja omat rahat, menot ovat olleet yhteiset.

Raha-asioista saa isoja riitoja, mikäli asenteet ja arvostukset ovat erilaisia. Kannattaa muistaa, että perheeseen satsaaminen voi olla muutakin kuin taloudellista, joten toivottavasti miehesi ymmärtää tilanteen ja sinä myös, ainakin siinä mielessä, ettet rupea hinnoittelemaan kotona tehtyä työtä.

Onko teillä avioehto?

Jos ei ole, niin on jokseenkin turhaa avioliiton aikana riidellä rahoista, kun ne kumminkin laitetaan eron tullen puoliksi.

Jos on, niin omaisuuden kerryttäminen itselle toisen rahoilla on varastamista. Verottajakin voi karhuta lahjaveroja, jos lyhennät lainaa yli tulojesi.

Perheen taloudesta vastataan lain mukaan kykyjen mukaan. Minä maksoin lastemme kotihoitoajan kuluja niin, että molemmille jäi saman verran säästöön, koska mielestäni yhteiset lapset ovat yhteinen 'kustannuserä'. Jos tätä mallia noudattaisi, niin voisitte verrata vastaavan asunnon vuokraa ja pitää sitä osuutta perheenne kuluna ja erotusta lainanlyhennykseen henkilökohtaisen varallisuuden kartuttamisena. Siinä telle exel-harjoitus :-)

Ei kannata ottaa vittuiluna kun joku sanoo suoraan miten asiat on.

Jokainen pari sopii nämä asiat keskenään, vaikea antaa yleispätevää neuvoa. Mikä toisen mielestä on reilua, ei toisen mielestä ehkä ole. Mutta oma mielipiteeni on, että jos toinen hoitaa yhteistä lasta ja kotia enemmän niin toinen osallistuu rahallisesti enemmän.

Voitte tehdä niin, että mies pistää kuukausittain jonkun summan automaattisesti menemään tilillesi. Semmoisen millä pärjäät. Niin ei tarvitse olla kokoajan käsi ojossa. Varmasti jossain naamarasvoissa, kengissä vaatteissa ym. joutuu hieman tinkimään, jos ei mies tienaa kovin hyvin. Tai sitten hommaatte kokonaan yhteisen tilin. Tai jaatte kulut tulojen suhteessa. Tapoja on monia. Koittakaa löytää molempia tyydyttävä ratkaisu.

Mielestäni etukäteissuunnittelu ei ole turhaa vaan ihan fiksua. Tietysti kaikki ei mene aina niin kuin suunnitellaan. Jos ette taas puhu näistä asioista etukäteen, niin aivan varmaan joku moittii, että miksette puhuneet näistä ennen lapsen syntymää. Paras tietysti puhua jo kun aloitetaan suunnittelemaan perheenlisäystä.

Itse säästin tuloistani etukäteen säästötilille.

Vauvan pyllyrasva käy naamaankin. Vauvan talkkia kainaloihin ja jalkoväliin. Ostaa huopatossut ja kulkee niissä kesät talvet. Kännykällä vain asiapuhelut eikä juorua mihinkään.

Ne raha- asiat olisi pitänyt sopia ennen vauva alulle panoa. Miehen pitäisi maksaa lainat niin kauan kun hoitelet kotona vauvaa. Se olisi reiluinta ja sitten vaan ette törsää mihinkään tarpeettomiin. Säästöön loput jos jotain jää. Jättää tyhjänpäiväiset huvit pois. Lpsiperheessä tuollainen puolet ja puolet systeemi käy hankalaksi ja on naurettavaa. Jos yhteiseen hiileen puhalletaan niin ei sellaista systeemiä tarvita. Isotuloinen hyötyy puolitus systeemistä ja pienituloiselle ei saata jäädä edes perustarpeisiin.

Se tuottaa ongelmia jos on rahankäyttö kovin erilaista niin että toinen haluaisi säästöön ja toinen törsää joka viimeisenkin centin eikä riitäkkään. Työttömyyden varalta pitäisi nykyään olla vähän säästöjäkin. Ei kannata elää päivä kerrallaan vaan ajatella huomistakin.

Tämä on ainakin meillä toiminut: kun kerran yhdessä ollaan, niin on sama tili johon molempien tulot menee. Sieltä aina ensin maksetaan laskut, ja se mitä jää laskuista ym. peruskulujen jälkeen, laitetaan puokkiin omiin menoihin.