Ensimmäiseksi haluan sanoa, että en oikeasti usko sinun koskaan olleen täällä. Jos olet täällä joskus ollut, niin et ole ollut enää pitkään aikaan. Tyhmää tämä on tänne laittaa, mutta kuvitellaan hetki, että sinä tämän lukisit. Menee miehelle.
Otan täyden vastuun tästä kaikesta, minun moka, myönnetään. Sinulla on kaikki oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet minua kohtaan, oli se sitten vihaa, inhoa, syytöstä, mitä tahansa. Minulla on epäilykseni, ettet muistele minua lämmöllä ainakaan. Minä en tiedä, mitä tunnet tai ajattelet, ja vahvasti näyttää siltä, että en koskaan tiedäkään. Siksi kirjoitan tämän tänne, koska tuskin puhumme enää. Minun olisi pitänyt avata suuni aikaisemmin. Kunpa tietäisit, että minä myös oikeasti halusin ja yritin, mutta en vain pystynyt. Johtuiko se itseluottamuksen puutteesta vai mistä, en tiedä kunnolla itsekään. Ja sitten tuli kesä, voi että inhosin sitä kesää. Sen jälkeen yritin unohtaa, mutta tajusin pian, etten pysty. En ole pystynyt vieläkään.
Tottakai tämä harmittaa, sillä minulla oli tunne, että olisimme tulleet hyvin toimeen. Paljon samaa ja erilaista, niin ajattelin. Sinulla on ollut suuri vaikutus minuun ja olet herättänyt hyvin vaikuttavia tunteita, mikä saattaa kuulostaa oudolta tai tyhmältä, mutta se on totta. Ehkä sekin oli yksi asia, mikä vaikutti. Olin aika hämmentynyt siitä tunteesta, mikä minussa oli. En oikein uskonut, että sellaista voi edes tuntea ihmistä kohtaan, jota ei oikeastaan edes tunne. Jos olisin ollut vain hieman kiinnostunut, kaikki olisi ollut helppoa. Siihenkö tämä sittenkin kaatui, liian voimakkaaseen tunteeseen...
Otan täyden vastuun tästä kaikesta, minun moka, myönnetään. Sinulla on kaikki oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet minua kohtaan, oli se sitten vihaa, inhoa, syytöstä, mitä tahansa. Minulla on epäilykseni, ettet muistele minua lämmöllä ainakaan. Minä en tiedä, mitä tunnet tai ajattelet, ja vahvasti näyttää siltä, että en koskaan tiedäkään. Siksi kirjoitan tämän tänne, koska tuskin puhumme enää. Minun olisi pitänyt avata suuni aikaisemmin. Kunpa tietäisit, että minä myös oikeasti halusin ja yritin, mutta en vain pystynyt. Johtuiko se itseluottamuksen puutteesta vai mistä, en tiedä kunnolla itsekään. Ja sitten tuli kesä, voi että inhosin sitä kesää. Sen jälkeen yritin unohtaa, mutta tajusin pian, etten pysty. En ole pystynyt vieläkään.
Tottakai tämä harmittaa, sillä minulla oli tunne, että olisimme tulleet hyvin toimeen. Paljon samaa ja erilaista, niin ajattelin. Sinulla on ollut suuri vaikutus minuun ja olet herättänyt hyvin vaikuttavia tunteita, mikä saattaa kuulostaa oudolta tai tyhmältä, mutta se on totta. Ehkä sekin oli yksi asia, mikä vaikutti. Olin aika hämmentynyt siitä tunteesta, mikä minussa oli. En oikein uskonut, että sellaista voi edes tuntea ihmistä kohtaan, jota ei oikeastaan edes tunne. Jos olisin ollut vain hieman kiinnostunut, kaikki olisi ollut helppoa. Siihenkö tämä sittenkin kaatui, liian voimakkaaseen tunteeseen...
Vastaukset 53
Vanhimmat
aivan turha sepustus
Turhahan sen sulle kuuluu ollakin kun ei varmaan sulle ollut tarkoitettu.
se teille kaikille plussaajille tarkoitettu
Eikai vielä mitään ole menetetty...selvitäthän irl...
Yritin, huonolla menestyksellä.
Kannattaa muistaa että loukkaantunut ei ajattele järkevästi. Ehkä jos pyytäisit häneltä anteeksi tilanne voisi korjaantua. Tuollaiset asiat vaativat aikaa ja keskustelua kasvotusten.
Älä luovuta äläkä masennu. Kyllä asiat voivat vielä järjestyä. :)
Totta tuo on, että ei välttämättä loukkaantuneena toimi niin kuin haluaa tai tarkoittaa, ja olen samaa mieltä, että vaatii aikaa ja kunnon juttelua kasvotusten. Haluaisin mielelläni pyytää anteeksi. Se on vain hankalaa, kun ei jutella enää eikä edes nähdä.
Täytyy kyllä myöntää, että puit ajatukseni sanoiksi aivan täysin. Toivon, että tämä tilanne meidän välillä joku päivä ratkeaisi. Ymmärsin vain viimeksi, että en kuulu elämääsi etkä sitä myöskään halua. Saatoin olla väärässäkin.
Kyllä minä haluan hänet elämääni, en olisi muuten sanonut mitä sanoin. Sain itse sen käsityksen, että hän ei halua mitään ja ymmärrän myös hyvin, jos näin on. Minun olisi pitänyt kohdella häntä paremmin.
Ainahan asiat voi korjaantua. Rakkaus on voima jolla on kyky myös anteeksiantoon
jos sille on tarvetta.
Olen aika varma, että mahdollisuuteeni hänen suhteen on ollut ohi jo kauan aikaa sitten. Minun on kai vaan toivottava ihmettä, että näkisin hänet ja voisin jutella. Se vaikuttaa aika epätodennäköiseltä.
Ajattelen noin eräästä naisesta. Mikään meillä ei vaan tunnu ottavan onkeen.
Ehkä koskaan, mutta se kipinä vain säilyy ehkä iät ja ajat, näin olen joutunut ajan saatossa sen itselleni toteamaan. Menetin oikeasti uskon siihen, mutta niin se usko siihen vain aina herää eloon. Sana epätodennäköinen on osuva, jättää sen pienen
varovaisen jos sanan......
Minulle merkitsisi paljon, jos edes kerran saisin kunnolla oikeasti jutella hänen kanssaan. Luulen, että hän ei edes muista minua enää.
Oletko tosissasi ettei edes muista. Höh.
Jutella haluisin minäkin, luulisin hänenkin. ( tiedän, ehkä).
Vakavakin moka?
Luulen niin, koska siitä on aikaa kun on nähnyt minut ja en usko, että ajattelisi minua ylipäätään enää. Hän kyllä tietää, että haluan jutella. Se moka tulee tavallaan esille tuosta ensimmäisestä viestistä. Olen vain aika varma, että olen menettänyt mahdollisuuteni.
Luulet niin. Pitkäkö on aika kun olette nähneet.
Varmahan ei voi olla jos asiaa ei ole selvitetty.
Mulla vähän samanlainen tilanne. Olen tavannut häntä sen jälkeenkin ihan muuten vaan koska kuulutaan samaan kaveripiiriin. Eikä mun edes pitäisi ajatella näitä, enkä oikeastaan ajattelekaan, mutta silti ajatukset välillä vaan hakeutuu häneen ja vanhoihin juttuihin. Jotkut jutut vaan joskus meni vähän väärin. Hän kertoi kiinnostuksestaan, mutta menin mokaamaan homman. Tuli väärinkäsityksiä, jotka jäi oman ujouden takia selvittämättä, ja koska ajattelin liikaa miltä muista tuntuu, kumpikaan ei tainnut olla varma toisen tunteista ja sen jälkeen asiat jäi kesken. Hän tulkitsee varmaan etten ollut kiinnostunut, mikä ei ollut ollenkaan totta.
En uskalla aika-kysymykseen vastata... mutta voin sanoa että viimeksi kun nähtiin niin mun sisällä kohisi, mä vaan tunnen edelleen niin vahvasti. Mutta en mä oikein voi tehdä mitään, jatkan vaan samalla tavalla kuin tähänkin asti, koska niin mun varmaan kuuluu tehdä.
Pelkäätkö että jos hän täällä ois niin tunnistaisi?
Aika monet on tavanneet jonakin päivänä.
Mitä vahvempi tunne sen epävarmemmin se poistuu.
Eikö tällä toisella kohise. Toisen ihmisen sisällä liikkuvia asioita ei puhumatta
kukaan toinen voi varmuudella tietää.
Ehkä. Vaikka epätodennäköistä että haikailtais täällä samaan aikaan.
Tuskin tää tunne multa poistuu, mutta oon asennoitunut että elän sen kanssa koko loppu elämäni.
Katseesta päätellen on kohissut ainakin jonkun verran. Mutta varmahan en voi olla...
Toivoisin vaan että se toinen antais jonkun vinkin, olis hauska puhua asiat ainakin läpi etten olis niin solmussa.
Kerro se pvm, ehkä asiat lähtee rullaamaan.
En. Mä olen itsepintaisesti sitä mieltä ettei se auta.
Ottakaa huomioon että jos ihminen on kovinkin ihana, sillä varmaan riittää ennen pitkää muitakin ihailijoita. Mistä tietää ketä toinen kaipailee?
En tarkoita että olisin huonompi, tiedän et on mullakin ollut kaipailijoita, mutten tiedä olenko hänelle mitään muutakaan. Ne amorin nuolet ei vaan aina mene samaan paikkaan. Miksi ne lentää niin ristiin rastiin?
Ja vaikka ne meidän kohdalla lensi kerran oikein, mä itse juoksin karkuun. Turha jossitella myöhemmin. Jatkan elämää, jatkan rakastamista. Hengitän.
Siksi. Siksi en sano mitään. Puhun jos hän puhuu.
No mitä jos sä kertoisit sen päivän niin mä kerron paikan...
huomenna.
Kerro sinä se päivä nyt, niin ei tarvitse arpoa enää.
Hmm jospa niin että... seuraavan kerran kun näette, kysy itse siltä toiselta kuuleeko hän jotain kohinaa? Vastaus kertoo ehkä jotain. Toivon mukaan ei puoli suomea kohta kysele kohinasta toisiltaan toivorikkaana... Tai ehkä se jollain johtaa johonkin. Mut luulen ettei mun rakas kysy. Nyt vois lopettaa tän, en tiedä miks tänne eksyin. Onnea matkaan teille!
Pitkä aika siitä on.
mulla on juuri tuollainen tilanne että olen kertonut tunteeni mutta en saanut niihin vastakaikua, tosin hän ei niitä kieltänytkään vaikka olisi sen hyvin voinut tehdä koska viestini sisältö oli muodossa jossa se olisi ollut helpompaa.
Se mitä tässä nyt halusin tuoda esiin on oma näkökulma tällaisesta tilanteesta,
olisin ainakin itse hyvin tyytyväinen jos se asia tulisi keskusteltua loppuun asioihin syvemmin uppoutumalla ja tulisi varmistus sille ettei tunteita ollut tai että niitä on.
Uskoisin että sen tilanteen jälkeen olisi helpompi antaa asioiden kulkea omaa kulkuaan vaikka tilanne olisi muuten lukossa.
Sopis mulle.
Ihanko totta ap? Mielenkiintoista, hmmm. Ei hänkään ole täällä enkä minäkään ole täällä. Jännää, eikö vaan. Hyvää iltaa sinulle.
Voisitko laittaa vaikka sen miehen alkukirjaimen ettei kaikki palstapertit omi vahingossa itselleen.
oikeasti käydä niinsanotusti täysillä valoilla?
Tiedän ehkä mitä tarkoitat. Olen itsekin kokenut vastaavaa ja siihen se taisi meilläkin kaatua, liian voimakkaaseen tunteeseen. Niin ainakin haluan uskoa, vaikka helposti sitä ajattelee toisesta pahinta. Ei unohdeta, eihän, mutta hyväksytään se, ehkä sen kanssa on helpompi elää, kuin taistella sitä vastaan.
Toivon, että saan mahdollisuuden puhua vielä hänen kanssaan, ja toivon sinulle samaa. En välttämättä halua enää mitään enempää, mutta sen tiedän, että tämä ei päättynyt oikealla tavalla..
Missä ja miten sun tapaus sit päättyi?
Mulla olis kans yhden miehen kans juteltavaa mutta ei olla osuttu samalle polulle...
Risti-askel HYPPY - risti-askel HYPPY - polulla ollaan :D
Entä jos puhuisitte ja hän haluaisikin enemmän, sinä et, sittenhän se päättyisi uudelleen "huonosti".
Mutta olisi ainakin päättynyt ettei tarvi elää epävarmuudessa.
Jäi fiilis että jotain olis voinut ollakin...
Ehkä siinä oli liikaa kaikkea muuta, ainakin mulla. Ei pystynyt käsittelemään asiaa.
:D trollin viesti tökkäs taas samaan kuin aina ennenkin.Kun joku pyytää kertomaan alkukirjainta.Aina sama juttu joka ketjussa.TÖKSS!
V....tu että nää on huvittavia.
hyvää yötä ap.
(K.J.)
Joo niin pitkä sepostus että olisi riittänyt viidellekin Sepolle eikä vain yhdelle.
Sanoit tuossa että menee miehelle. Voisiko olla Pääkaupunkiseudulle eräälle J miehelle.
EI ollut EI. M Mies tietää kyllä.
Et sitten ottanut vain yhteyttä häneen ja kysynyt vaikka kahville ?
pitää rohkaistua ja puhua.
onko tämä oikeasti miehelle?
On.
Olen kohta 19v poika, rakastuin yli 5 vuotta sitten erääseen tyttöön palavasti. Rakastan häntä vieläkin aivan yhtä paljon. Tyttö osoitti pientä kiinnostusta minua kohtaan kesällä 2011, mutta ei enää sen jälkeen. Nyt viestitellessäni tytön kanssa sain selville että häntä ei kiinnosta ollenkaan. Ostin hänelle jopa kalliin kihlasormuksen, ihan vain osoittaakseni rakkautta.
Ongelma onkin siinä että olen ruma ATM. Siis muuten tyttö pitää minua huipputyyppinä, kehuu mm. ahkeraksi ja taitavaksi. En siis ole muuten millään tavalla luuseri. Opinnot ja työt ovat sujuneet paremmin kuin hyvin.. Nyt vain v*****aa kun en saa häntä vain koska olen ruma ATM. Sillä ei ole mitään väliä mitä teet tai millainen olet muuten. Olen tunnustanut hänelle rakkauttakin kauniisti.
Mikään ei tunnu auttavan ja olen menettänyt elämäniloni. En jaksa..
Sulla on liian huono itsetunto, se yleensä karkottaa naiset. Ei tietenkään tarvi mikään itseään täynnä oleva kusipää olla, mutta terveesti itsevarma.
Tulee uusia. Jos ei vastakaikua saa ja tilanne on selvä, jatka matkaa.
Ja nyt menossa naimisiin? Tai sitten vain leikkikaluna.
Tuossa on paljon tuttua, olisitpa kaipaamani nainen.
Millainen nainen sulla on kaipauksessa?
E
Olipas jotenkin haikea viesti.
Näitä lukiessa toivoo vilpittömästi että saatte asianne selvitettyä, tavalla tai toisella...