Narsistien puolisot

Taitavat olla harvassa. Joten kertojatkin ovat harvassa. Täällä palstalla kirjoittelevat usein sellaiset, jotka ovat seurustelleet vähän aikaa narsistin kanssa. Narsistit ovat niin kaameita, ettei sellaisten kanssa pitempään suhteeseen voi mitenkään jäädä.

Omalla narsistillani on ollut muutama pitempiaikainen uhri. Yhteistä heille kaikille on ollut alistuvuus. Kuitenkin suhteessa, mitä enemmän narsisti on hyötynyt uhristaan taloudellisesti, sitä suopeampi narsisti on ollut. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole nähnyt uskollista narsistia.

Kaikki he kuitenkin ovat kuvitelleet jossain vaiheessa narsistin enemmän normaaliksi kuin tämä on. Ja ovat kuvitelleet, että narsisti rakastaa heitä.

Jos molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja, niin ilmeisesti mahdollisuus päästä narsistin pitkäaikaiseksi uhriksi ovat hyvät. Mitä alistuneempi ihminen (tässä tapauksessa nainen), sitä paremmin menee.

Eli täydellisen epäterve perhemalli taustalla ja kehittymätön itsetunto, huono minäkuva... Kaikkea tuota. Mistä muusta voisi olla kyse? Tai sitten oma alkoholismi ja paljon rahaa tuhlattavaksi, jolloin saa narsistin siivekseen. Tai sitten valtava epäonni. Miehen alkoholismi, avioero... yksinäisyys, lopulta haksahtaminen ja jos on omaisuutta, niin narsisti voi pitkäänkin viipyä yksinäisen sängyssä ja olla lohduttavinaan ja nauttivinaan kun tosiasiassa miettii, miten päästä käsiksi uhrinsa omaisuuteen...

En oikein ymmärtänyt mitä loppujen lopuksi ajoit aloituksellasi takaa, mutta itse olin naimisissa narsistin kanssa vuosia ja meillä on lapsiakin.
Mieheni oli uskollinen tai ainakin jo erottuammekin elän siinä uskossa.
Eli se ei pidä paikkaansa hänen kohdallaan, että kaikki narsistit pettäisivät.
Teki kyllä joskus selväksi kuinka hän on takiani uhrautunut ja olisi ollut muitakin.

Minun itsetuntoni ei ole koskaan ollut mikään mahtava. Olen ollut koulukiusattu vuosia ja vain siksi, että olin kaunis ja lahjakas. Nyt jälkikäteen sen tiedostan.
Vanhempani eivät olleet alkoholisteja tmv.

Tuo on totta, että narsisti näki vain omat tarpeensa ja sen miten kaikki rahat olisi pitänyt sijoittaa häneen. Yritin parhaani, mutta koskaan se ei riittänyt. Hänen mielestään hän oli aina poljettu ja alistettu eikä saanut mitään. Vaikeutta loi vielä se, että narsistini oli työtön eikä edes yrittänyt edetä. Puhui kovasti tekevänsä ja siten huijasi monen luulemaan kuinka paljon hän yritti ja rahoitti koko perheen menot ym. Todellisuudessa eli siivellä ja vaati vain lisää. Muut kärsi kun hänen tarpeensa meni edelle. Puhui niin hyvin, että ihmiset, jotka tiesivät taloudellisen tilanteemme saattoivat jopa hetkittäin uskoa narsistia.
Jos minulla ei ollut antaa rahaa johonkin hänen yllättävään tarpeeseensa hän saattoi jopa syyttää minua henkisestä väkivallan teosta. Emme edes asuneet lopussa yhdessä vaan olimme asumuserossa. Majaili vaan luonamme ja silti koki näin asiat.
Eli joo. Kaikki meni melko hyvin niin kauan kun jokainen hänen pieni toiveensa toteutui.

Saattoi lohduttaa sanoin, että kyllä kaikki järjestyy. Tiedostin kyllä, että niinhän ne asiat järjestyy kun minä ne aina järjestin, ei hän.
Yksin, vaikka olisimme asuneetkin yhdessä.
Hän vaan luotti kaiken mun harteille ja sitten syytteli jos stressaannuin. Syytti, että tein jotain väärin jos ei ollut rahaa hänen toiveiden täyttämiseen. Muutaman kerran annoin kaikki laskut, kortit, tilit. Kaiken hänelle ja sanoin, että annan hänen ilomielin hoitaa asiat paremmin kuin minä, että olen väsynyt yrittämään kun en koskaan saanut asioita hänen mielikseensä.
Sitten kehui, että hyvinhän minä ne asiat hoidan, eikä hän pahalla ja...
jälleen asiat jatkui kuten aina ennenkin.

Jos oli muttia matkassa sairauksien myötä ja niiden tuomien yllättävien kulujen seurauksena niin oli heti muka huolestuneena soittamassa lastensuojeluun, että tarvitsemme apua. Tilanne ei kuitenkaan koskaan ollut sellainen ja osaan kyllä pyytää apua jos aidosti sitä tarvitsee.
Pyysinhän sitä silloinkin kun minun piti päästä tuosta narsistista eroon.
Hän vain tiesi, että lapset ovat se arin kohta ja tärkein asia minulle ja käytti siis sitä aseenaan minua vastaan jos ei saanut mitä halusi.
Viimeiseen asti yritti tuolla minua pitää ohjaksissaan.

Aidoissa asioissa ei koskaan halannut tai en tuntenut hänen kokevan empatiaa millään muotoa. Oli kylmä ja tunteeton, lähes eleetön.
Itki vain jos pyysin lähtemään. Itki kuinka hän on yrittänyt tehdä kaiken eteemme ja meille ei riitä mikään. Sai senkin puhuttua niin, että koin aitoa sääliä ja huonoa omaatuntoa, vaikka tiesin sisimmissäni asian olevan toisinpäin.

Huoh. Onneksi se on ohi. En voi muuta sanoa. Yleistäminen kuitenkin tässäkin aiheessa on turhaa. Ei kaikki narsistit käyttäydy täysin identtisesti, vaikka pääpiirteet ovatkin samankaltaiset.

Minun avioliitto narsistisen miehen kanssa kesti 10 v. Mekin asuimme viimeiset vuodet erillään. Hän petti monen naisen kanssa.

Minun tarina on suht samanlainen kuin edellisenkin. Minä olen läheisriippuvainen lapsuudessa kokeneeni sisarusten eriarvoisuuden vuoksi. Minulla ei ole yhtään täysiveristä sisarusta. Jonka vuoksi en saanut kokea yhteenkuuluvuutta. Vartuin isovanhempien luona. olin myös koulukiusattu ja aikuisena työpaikkakiusattu.

Minulla on aina ollut tarve miellyttää tehdä asioita toisten puolesta. Olen aina halunnut olla hyvä, että minut hyväksyttäs paremmin.
Katsoin tänään aamusydämellä ohjelman jossa oli kaksi läheisriippuvasita narsistin uhria. Heidän kertomus omasta itsestään kolahti.

Minäkin kävin aikoinaan terapiassa päästäkseni eteenpäin naristin aiheuttamasta sisäisestä konkurssista. Terapiassa käydessä sain käsitellä lapsuudesta lähtien kaiken.

Narsisti on energiasyöppö. Hän imee uhrinsa kuiviin. Taloudellisella hyväksikäytöllä ei mitään rajaa.
Hän kykenee elämään parisuhteessa pitkäänkin ja näyttelemään tunteita joita hänellä ei kuitenkaan ole.
Kun narsistia loukataan niin kosto on kauhea. Exäni ei ole säästellyt sanojaan minua nimitellessään eron jälkeen.Kävi jopa työpaikallani haukkumassa minut.
Pari vuotta eron jälkeen tapasin nykyisen kumppanini ja tälle kävi ex kertomassa minkälainen piru olen.
Olen joutunut kääntyyn poliisin puoleen saadakseni hänet lopettamaan kunniaani loukkaavan vääräntiedon levittämisen.
Hän on taitava manipuloimaan toisen uskomaan, että vika on aina toisessa.
Suhde narsistin kanssa on vuoristorata.
Hetken ihanaa ja jo hetken kuluttua täysin nurinkurista.
Koskaan ei voi olla varma, että asiat menee niinkuin ne on suuniteltu. Hänen ehdoillaan kaikki.

Narsisti koukuttaa uhrin, olen itsekin miettinyt, että mikä ihmeen voima hänessä oli että halusin elää kanssaan. Häpesin monta kertaa voimattomuuttani irrottautua. Terapiasta oli valtava apu. Vaikka fyysisesti irrottautuminen onnistuu niin henkinen irrottautuminen kestää vuosia. Haavat jää.
Elämä jälkeensä on rauhallista mutta kokemuksilla on ollut kauskantoisia seurauksia minuun ja suhtautumiseeni elämään ja uuteen suhteeseenikin.
Elämä kuitenkin jatkuu, olen yrittänyt oppia elämään päivän kerrallaan.

Olin seitsemän vuotta narsistisen miehen kanssa parisuhteessa. Suhde oli ensimmäinen ja minulla oli jo ennen sitä psyykeongelmia sekä siihen aikaan kun aloitin seurustelun niin olin ns. heikoilla. Yritin yhdessä vaiheessa pyristellä suhteesta irti mutta ei onnistunut, hän houkutteli minut takaisin, vaikka omaa heikkouttahan se tavallaan oli etten pystynyt lähtemään.. Voi sanoa että mun elämä meni siinä yhtä sekaisin kuin mitä hänenkin elämänsä oli. Eron jälkeen alkoi tulla traumaperäisen stressihäiriön oireita. Täydellinen irrottautuminen onnistui vasta ehkä noin puoli vuotta sitten. Yritti eron jälkeen luikerrella elämääni kaikin tavoin. En vieläkään usko että on jättänyt mua täysin rauhaan. Joudun muistuttelemaan itselleni että älä koskaan vastaa hänelle ja reagoi mihinkään hänen yhteydenottoihinsa. Voi sanoa että olin hyvin naiivi ja mieleltäni vähän sekaisin suhteen alkaessa. Vaikea lapsuus jne. Nyt jälkeepäin olen miettinyt että miksi en reagoinut vaikka heti suhteen alussa huomasin jotain omituista hänessä, sellaista hänen välinpitämättömyyttä, syvien tunteiden puutetta.