Harmittaa...tai oikeastaan ottaa päähän suoraan sanottuna kovaa!!!
Avomieheni ei luota minuun.
En voi lähteä ulos ns. nollaamaan. Usein ollut tiedossa, että ollaan naisporukassa lähdössä baanalle, niin silti mies vetää herneet nenään. Mies tietää, että olen sitoutunut häneen. Mä haluan vain hänet. Tympii nykyään viime tingassa peruuttaa kaikki tapaamiset, vain ja ainoastaan siksi, että mies saa kauheat raivarit vain sen takia että vaivaudun menemään johonkin muualle kuin töihin :( En edes saa mennä ystävieni luokse vain kahville, aina muka on kysymys suuremmasta! Ajan mieluummin suoraan töistä kotiin, kuin joudun kuulusteluun siitä miksi tulen pari tuntia myöhemmin työvuorosta..mielummin kutsun, vaikka ystäviäni meidän luokse esim. kahville, tällöin en joudu ristikuulusteluun. Mieheni kuitenkin pyrkii kaikin mahdollisin tavoin olla mukana myös näissä iltapäiväkahvitteluissa :( Eikö minulla muka saa olla mitään henkilökohtaista elämää? Pelkään, että seuraavaksi hän alkaa tarkkailemaan työaikaani!!
Avomieheni ei luota minuun.
En voi lähteä ulos ns. nollaamaan. Usein ollut tiedossa, että ollaan naisporukassa lähdössä baanalle, niin silti mies vetää herneet nenään. Mies tietää, että olen sitoutunut häneen. Mä haluan vain hänet. Tympii nykyään viime tingassa peruuttaa kaikki tapaamiset, vain ja ainoastaan siksi, että mies saa kauheat raivarit vain sen takia että vaivaudun menemään johonkin muualle kuin töihin :( En edes saa mennä ystävieni luokse vain kahville, aina muka on kysymys suuremmasta! Ajan mieluummin suoraan töistä kotiin, kuin joudun kuulusteluun siitä miksi tulen pari tuntia myöhemmin työvuorosta..mielummin kutsun, vaikka ystäviäni meidän luokse esim. kahville, tällöin en joudu ristikuulusteluun. Mieheni kuitenkin pyrkii kaikin mahdollisin tavoin olla mukana myös näissä iltapäiväkahvitteluissa :( Eikö minulla muka saa olla mitään henkilökohtaista elämää? Pelkään, että seuraavaksi hän alkaa tarkkailemaan työaikaani!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo on jo sairaalloista mustasukkaisuutta eikä tuollaiseen suhteeseen kannata jäädä. Huomaathan sen jo itsekin että mies haluaa kontrolloida sinua kaikin mahdollisin tavoin. Tässä kohtaa pitäisi jo varoituskellojen alkaa soimaan. Voin sanoa että se ei tule helpottumaan tuosta mitä pidemmälle suhdetta jatkat, se vaan menee huonompaan ja huonompaan suuntaan.
Samaa mieltä 1 3:n kanssa. Miehellä on vahva manipuloinnin ja kontrolloinnin tarve, eikä tuo piirre häviä minnekään. Päinvastoin: se vain vahvistuu.
Näin juuri, lopulta sitä vain huomaa olevansa eristetty kaikista muista ihmisistä ja on oman kotinsa vanki kun mies vahtii työaikalistan kanssa jokaista menoasi. Mikään, ei mikään ole sen arvoista.
Mulla on sama tilanne. Elämäni sosiaalisuus on tänäpäivänä työt. En voi kuvitellakaan että lähtisin likkakavereiden kanssa ulos, edes kahville. Olen tätä yrittänyt mutta hillittömän sodan jälkeen mies on pakkautunut mukaan. Pahimman ongelman aiheuttaa nyt työt. Olen työpaikan ainoa nainen. Meillä oli taannoin firman kinkerit, siis kävimme urheilemassa kimpassa ja sitten pitsalla. Siis ei ravintolaa, ei alkoholia ja kotona olin puoli kahdeksan illalla. Siitä syntyi niin suuri sota joka ei ole viikkoon laantunut. Olen kuulemma pilannut parisuhteeni. En kunnioita miestäni. Hän ei usko että olen ollut työkavereiden kanssa koska en tajunnut ottaa kuvia kännykkääni sekä liikuntapaikalta että pitseriasta. Alan pikkuhiljaa hajoamaan tähän. Hulluinta on että alan itsekin uskomaan että jos en nökötä sohvalla 24/7 olen todellakin pahoilla teillä ja tunnen siitä syyllisyyttä.
Kumppanisi ajatusmaailma on jossain kohtaa elämää vinksahtanut väärille raiteille. Ylläkin on mainittu tuosta manipuloinnista ja kontrolloinnista ja sen kautta hän yrittää saada sinut ajattelemaan juuri sillä tavalla että sinä olet ainoana syyllinen kaikkeen vaikka et ole tehnyt mitään väärää. Hän kokee omistavansa sinut ja samalla yrittää varjella omaa kunniaansa ja julkisuuskuvaansa kaikin mahdollisin keinoin, kuten tunkemalla mukaan jokaiseen keskusteluun (ettei hänestä sanota yhtäkään huonoa sanaa muille ihmisille).
Ajatelkaa asiaa tätä kautta - edellä mainituissa tapauksissa on kyse (jos ei suoraan niin vähintään välillisesti) sanan- ja liikkumisvapauden rajoittamisesta (toista syyllistämällä ja painostamalla, henkisesti ja mahdollisesti fyysisesti). Sosiaalinen kanssakäyminen on normaalia, siinä ei ole mitään väärää ja jokainen täysijärkinen ihminen sen ymmärtää.
Kannattaa kysyä itseltä onko vaikeampaa elää a) yksin mutta vapaana tekemään mitä itse haluaa vai b) suhteessa, jossa itsellä ei ole mitään sananvaltaa ja kaikki tekeminen ja meneminen määräytyy kumppanin mielen mukaan.
NIIIIN asiaa!