En jaksa enää, olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Olen siinä pisteessä etten kykene hakemaan edes sairaslomaa, sillä en jaksa sitäkään. Vaan tahtoisin jättäytyä työelämästä ja jäädä putkeen.
Minulla on monenlaista sairautta ja saisin kyllä sairauslomaa ja hyvinkin olisi mahdollista saada vuoden sairaslamakauden jälkeen eläkkeen.
Mutta en tahdo mennä työnantajan ja työterveyslääkärin kanssa keskustelemaan turhanpäiten miten työssä jaksamistani voitiaisiin helpottaa, kun tiedän etten enää jaksa vaikka mitä suunnittelisivat.
Työnantajalle tulee iso potti rahaa maksettavaksi, kun työntekijä joutuu täydelle eläkkeelle, joten he tekevät useimmat kaikkensa ettei niin pääsisi tapahtumaan, joka se on suuri vääryys ja eturistiriita, silloin kun eläkelaitos pyytää työnantajalta
työntekijää koskevaa tietoa työssä selvitymisestä.
Kysynkin teiltä, että kun minulla on ikää näinkin paljon, niin miten työviaranomaiset minua kohtaan toimivat, määrätäänkö minut kenties vielä työkokeiluun tmv.
Minusta ei ole mihinkään.
Minulla on monenlaista sairautta ja saisin kyllä sairauslomaa ja hyvinkin olisi mahdollista saada vuoden sairaslamakauden jälkeen eläkkeen.
Mutta en tahdo mennä työnantajan ja työterveyslääkärin kanssa keskustelemaan turhanpäiten miten työssä jaksamistani voitiaisiin helpottaa, kun tiedän etten enää jaksa vaikka mitä suunnittelisivat.
Työnantajalle tulee iso potti rahaa maksettavaksi, kun työntekijä joutuu täydelle eläkkeelle, joten he tekevät useimmat kaikkensa ettei niin pääsisi tapahtumaan, joka se on suuri vääryys ja eturistiriita, silloin kun eläkelaitos pyytää työnantajalta
työntekijää koskevaa tietoa työssä selvitymisestä.
Kysynkin teiltä, että kun minulla on ikää näinkin paljon, niin miten työviaranomaiset minua kohtaan toimivat, määrätäänkö minut kenties vielä työkokeiluun tmv.
Minusta ei ole mihinkään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinusta ei olisi enää mihinkään? Ei se niin mene, että sanot vain itse, ettet ole enää työkykyinen. Millä tavalla olet henkisesti ja fyysisesti sairas? Miten niin et jaksa? Jos sinulla on jokin "masennus" niin tuskin onnistuu, sellainen kun on joka toisella ihmisellä nykypäivänä ja se ei ole vaikea mielenterveys sairaus. Itselläni on skitsofrenia ollut jo vuosikausia ja en pääse siitä huolimatta työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka en todellakaan ole työkykyinen! Tosin minulla on ikää vasta vähän yli kolmekymmentä vuotta, se vaikuttaa asiaan, mikä on kyllä väärin koska en ymmärrä mitä tekemistä iällä on sen kanssa onko työkykyinen vai ei, varsinkin kun kyse on skitsofreniasta. Mutta tänä päivänä eläkkeelle ei vain tuosta mennäkään, toisin kuin mitä monet luulee.
kyllä sillä iällä on merkitystä moni 60-vuotias on joutunut työskentelemään raskaissa ruumiillisissa töisä koko ajan mitä töitä nykynuoriso karttaa ja osa näistä raskaista ammatteista on jo koneellistunu tai loppunu kokonaan monella on selkä ja kädet ja jalat ihan paskana sinä valitat skitsofreniaa mutta taidatkin olla terve olet vaan laiska ja sun asenne on sama kuin porvareiden että antaa vanhempien tehdä työt niin te nuoret saatte van loikoilla!
Teon saman tempun 59-vuotiaana ja samoista syistä. Eka vuonna kävin työkkärissä pari kolme kertaa, toisena vuonna kahdesti. Nyt käyntien väli lähes vuosi. Alussa patisteltiin enemmän, mutta nyt 61- vuotiaana olen saanut olla rauhassa. Parin viikon päästä ansiosidonnaiselta eläkkeelle 62-vuotiaana. Ei yli 60-vuotiaita enää juuri häiritä.
Hae vain apua, vaikka tuntuu ettet jaksaisikaan niin lähtee homma rullaamaan. Itse ajoin itseni niin loppuun jatkuvassa oravanpyörässä, että millään ei ollut enää mitään väliä ja yksinkertaisesti romahdin. Sairaslomaa takana noin 40 viikkoa ja olo ehkä hiukan parempi joinain päivinä, mutta ompahan se ikuinen paska nyt taaksejäänyttä elämää, sillä uudestaan en siihen touhuun palaa tuskin koskaan.
Jos kerran olet 60-v. niin olet ns. eläkeputki-iässa, joten jos vaan pärjäät sen 3 kk karenssin ylitse niin voit aivan hyvin irtisanoutua.
Sen jälkeen voit alkaa odotella 63 v. eläkkeelle siirtymistä, tosin sinun ikäluokassa taitaa olla mahdollisuus myös 62 vuotiaana siirtyä varhennetulle eläkkeelle.
Onnea matkaan.
Sydämellinen kiitos kaikille hyvistä vinkeistä, kokemuksista ja vastauksista.
Minulla on vaikea nivelrikko joka haittaa arkea ja työelämää. Olen pinnistellyt vaivojen ja ongelmien kanssa, mutta nyt tosiaan mittani on tullut täyteen, varsinkin kun kaikki on niin vaikeutunutta tämän nivelrikon vuoksi. Kun ei kykene mihinkään ja tuntee itsensä niin huonoksi ja on myös, sekä kun siiheen liittää särkyjen vuoksi huonosti nukutut yöt, niin en enää vaan yksinkertaisesti jaksa.
Mutta toivoa on sikäli näkyvissä, että kun työelämä jää, niin ehkä vähitellen kykenen tekemään enemmän itseni ja kotini hyväksi, sekä kun ei joudu vetämään itseään ihan piippuun, niin särytkin vähenee. Minulla on ja tulee olemaan loppuikäni huomattavia vaikeuksia, mutta pääasia kun kivut vähenisi, niin voisi jopa joskus ajatella vielä nauttivansa elämästä, niin ainakin toivon ja uskonkin.
Olen samassa veneessä.
Sanouduin itse irti kun en enää jaksanut.Sitä ennen olin ollut 5kk sairaslomalla.Ensin jäätyneet olkapäät,mortonin neurooma,uupumus,sitten vyöruusu ja lopulta aivoverenkiertohäiriö.Koska kesälomarahat olivat tulossa maksuun ja myös runsaat vuorolisät, sanouduin irti.
Kyllä minä niillä rahoilla pärjäsin 4kk ensimmäisiin päivärahoihin.
Minulla vaan sellainen huonopuoli asiassa on se että olen 6kk liian nuori.Joudun vielä kunnan työllistämisvelvoitteen piiriin ja otan sen tietenkin vastaan.Jos terveys pettää niin sitten vain taas sairaslomalle.Eiköhän se puolivuotta siinä mene:2vk töitä 2vk saikkua j.n.e.
Ei ole kuulemma päätä kainalossa lääkärin mielestä.
Kuules täti! Itse tein joskus saman virheen että häpesin sairauttani ja sitä että en jaksanut työssäni. Lääkäri olisi kirjoittanut sairaslomaa-olisin saanut palkaa kk? Päätin itsepäisesti että jään kokonaan pois, irtisanon itseni. Olin niin rikki että halusin täysin irti koko työstä. No. Tyhmän minä olin?
Joten kaikilla on oikeus sairastaa-menet sinne lääkäriin ja vaadit sairauslomaa.
Pomon kuuluukin olla inhottava, mutta lääkärin kuuluu olla potilaan puolella.
Et ole valinnut että sairastat ja ikää on karttunut-kaikki me vanhetaan.
itse jäin 57 iässä juuri nivelrikkojen takia putkeen, en pystynyt enää painavia kappaleita kokoajan nostelemaan, jos olisin jatkanut 'kevyemmissä' töissä niin olisin joutunut 2-vuoroon... sentakia halusin jäädä työttömäksi mielummin. Sopivasti tuli yt kohdalle ja ilmoitin olevani halukas pois jäämään. Tämä onnistuikin ja kerran kävin työkkärissä paperit tekemässä ja silloin puhuttiin asiat kerralla selviksi niitten oikeilla nimillä, siis miksi olen työtön...Eipä ole tarvinnut senjälkeen kuin kerran vuodessa soittaa... mutta mulla on se sopimus tehty seuraavasti...' ei etsi aktiivisesti töitä, vaan odottaa eläkkeen alkua''... ja sen voin nyt sitten valita joko tulevana kesänä alkavaksi tai kartutella vielä vuoden, saahan siitä muutaman kympin lisää /kk jos malttaa vuoden vielä täytellä niitä työtön-lappuja.
jatkuu... en huomannut sanoa että vointini on lähes oireeton kun ei tarvi niitä painavia käsitellä päivästä toiseen.... että kyllä helpotti , ei ihan hetkessä mutta ei paljon muutakaan.
Aloittajan kertomus on aivan kuin omani. Täytän kesällä 60 v. ja olen täysin uupunut työhöni henkisesti ja fyysistäkin kremppaa on, ei kuitenkaan eläkkeelle asti. Työelämässä tulee täyteen jo 44 vuotta, opiskelutkin ovat hoituneet työn ohessa. Olen säästänyt etukäteen jonkin verran karenssia varten, lainat on maksettu ja mies edelleen työelämässä, on minua vähän nuorempi ja tykkää työstään ja tukee päätöstäni.
Olen ollut väsynyt työhön jo pitkään, pidin vuoden vuorotteluvapaan ja kun palasin töihin viime kesänä, tahti on vain kiihtynyt. Toimistossa työskentelen ja vapaani aikana vaihtui kaikki mahdollinen, työajan seurannasta ja puhelimista alkaen tietokoneohjelmiin ja työtapoihin asti. Aikaa ei ole ollut rauhassa opetella uutta, eikä niitä ole omaksunut täysin, jatkuva epävarmuus, kiire ja tiukentuneet tavoite- ja tehokkuusvaatimukset ovat lisääntyneet. Kun joku lähtee pois, tilalle ei oteta ketään, ja aika moni nuorempi on lähtenyt muualle ja osa eläkkeelle. Me jäljelle jääneet oireilemme ja voimme huonosti. Päässä vain humisee, mitään ei saa kunnolla tehtyä, kun pitää montaa asiaa tehdä yhtaikaa. Iltaisin ei jaksa muuta kuin maata sohvalla tv:n edessä. Työterveyshoitaja tietää tilanteen ja sanoi suoraan, että kun on vaihtoehto, niin ihan hyvä idea jäädä ”putkeen” ansiosidonnaiselle ja kahden vuoden kuluttua eläkkeelle, samaa mieltä on luottamusmies. Muuta työtä ei ole talossa tarjolla eikä lyhennettyä työviikkoa voi tehdä kiireisen työtilanteen takia. Aion vielä keskustella työpsykologin kanssa, kun sellaiseen on mahdollisuus.
Ihmetyttää aina tällaiset neuvot, että elä vaan sano itseäsi irti, vaan jää sairaslomalle, ota sairaslomaa, pyydä sairaslomaa. Ei sitä niin vain oteta ja jäädä! Työterveyslääkäri on pihi antamaan sairaslomaa, kun hänkin on vastuussa työnantajalle. Ei meillä ainakaan kukaan uupunut ole saanut muuta kuin myötätuntoa ja unilääkereseptin! Itse sitä pitää puntaroida, mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei, terveys ja vapaus vai raha, eli palkka.
Olisi kiva tietää, minkälaisia aktivointitoimenpiteitä tänä vuonna työttömäksi jääneille on ehdotettu. Vä-hintään 40 päiväähän pitäisi uuden lain mukaan olla jotain aktivointia 250 ensimmäisen työttömyyspäivän aikana, ettei 500 päivää lyhennetä 400 päivään. Saahan siltä 100 päivältä kuitenkin peruspäivärahan, mutta voihan sitä 40 päivää olla vaikka aidan seipäänä.
Kikka onkohan tuo aktivointitomenpide meille vanhemmillekkin tarkoitettu?
Ei uskoisi kun ajattelee, mitä meillä olisi vielä antaa työelämälle.
Nuorille töitä ja mahdollisuus. Nuorille kaikki tarpellinen tuki, jotta työllistyisivät ja pääsisivät kunnolla elämän alkuun.
Työstä saa myös terve ihminen paljon iloa ja voimaa.
Kyllä vaan 61 v tarjotaan=pakotetaan huuHaa juttuihin tai 9 e orjatöihin.
ei se niin mene... ne pakotukset on sossuluusereille
Olen ikäni töitä tehnyt ja kasvattanut lapseni hyviksi veronmaksajiksi, joten katson hommani hoidetun yhteiskunnan hyväksi. Ja nyt katson sairaana minulla olevan oikeus jäädä työstä pois aivan rauhassa, tehden tilaa työttömille.
Rouva 60v ei ole tämän ketjun aloittanut 60v. henkilö.
Valitettavasti joku te-toimiston kroonisista menkoista kärsivä luonnehäiriöinen kanttura kuule viis veisaa näille "ansioille", jos te-tantta ottaa sut kyykytettäväksi, se kyykyttää sua vaikka hautaan asti. Mitään järkeä, tai sympatiaa niiden toiminnassa on täysin turhaa odottaa
Sairaslomasta: kaikki eivät kehtaa pyytää, eivätkä ottaa, vaikka tarjotaan.
Monet leuhkii sillä että tullaan sairaana töihin...
Näistä pakkotöistä jaksetaan kohkata: ei minnekään ketään väkisin oteta.
Olisko yksikin todellinen esimerkki. Harvoissa paikoissa aikaa ohjata toisia, ketään ei oteta seisoskelemaan nurkassa, monessa työpaikassa on liikesalaisuuksia joita ei haluta paljastaa. Kuka vakuuttaa nämä "orjat".
Itse teen vuokratyöfirmalle töitä, useita kymmeniä kohteita ollut, ei yhdessäkään ollut ilmaista työvoimaa. Ei usein oteta opiskelijoitaan edes ilmatteeksi.
Niin, missä on toteutettu aktivointitoimenpiteitä?
Niin että tämänhetkinen pomosi maksaa sinun eläkkeesi? Ihan paskee, olet maksanut sen itse palkastasi.
Oikeistoporvarin mielestä olet loinen.
Joo jäätyneet olkapäät Onneksi tulee kesä kädet sulaa ja pääset takas kunnon töihin
Sinulle nimimerkki Koijari olet!
Edestäsi löydät, kun pilkkaat toisen sairauksia, se on monesti nähty, muista tämä silloin.
ja jos viitsisi kuukkelilta kysyä 'jäätyneet olkapäät' niin asia selviäisi ilman muitten mollaamista....koijari olet itse, nikkisi mukaan.