Olen ollut aivan yksin jo pidemmän aikaa. Olen huomannut, että kaikki on alkanut menettää merkityksensä. En tiedä miksi minun pitäisi tehdä työtä, miksi olla ystävällinen ihmisille ja miksi ylipäätään välittää mistään. Perusluonteeltani olen tavallaan lämminhenkinen ihminen, mutta tuokin ominaisuus alkaa hiipuvan. Ei tässä jaksa enää kuin välittää vain omasta itsestään ja siitäkin melko vähän. Olemme vain evoluution sivutuote, miksi tämän elämän kuuluisi olla merkityksellistä?
Nykyään minusta tuntuu, että kaikki onnelliset ihmiset elävät jossain naurettavassa illuusiossa. Miten ihminen, joka on miettinyt asioita pitkälle voi olla onnellinen? Miten millään on mitään väliä? Jos huomenna Maahan iskeytyy meteoriitti ja tappaa 50 miljoonaa ihmistä, niin olisiko sillä nyt niin hirveästi väliä? Ehkä jotkut tuntisivat fyysista kipua, jos selviäisivät loukkaantuneena siitä iskusta ja joidenkin sukulaiset tuntisivat ehkä henkistä kärsimystä. Mutta sitä kärsimystä nyt on muutenkin ja sen kanssa joutuu elämään itse kukin. Mitä jos se meteoriitti ei tappaisi yhtään ihmistä, mutta 50 miljoonaa muurahaista kuolisi? Yhtä mitätön tragedia sekin olisi. Miksi ihminen on tärkeämpi kuin muurahainen?
Kymmenen vuotta sitten nuo ajatukseni olisivat kuulostaneet aivan omituisilta. Nyt ne kuulostavat ainoastaan järkeviltä. Ehkä tämä yksinäisyys tosiaan turruttaa niin pahasti että kaikki menettää merkityksensä.
Nykyään minusta tuntuu, että kaikki onnelliset ihmiset elävät jossain naurettavassa illuusiossa. Miten ihminen, joka on miettinyt asioita pitkälle voi olla onnellinen? Miten millään on mitään väliä? Jos huomenna Maahan iskeytyy meteoriitti ja tappaa 50 miljoonaa ihmistä, niin olisiko sillä nyt niin hirveästi väliä? Ehkä jotkut tuntisivat fyysista kipua, jos selviäisivät loukkaantuneena siitä iskusta ja joidenkin sukulaiset tuntisivat ehkä henkistä kärsimystä. Mutta sitä kärsimystä nyt on muutenkin ja sen kanssa joutuu elämään itse kukin. Mitä jos se meteoriitti ei tappaisi yhtään ihmistä, mutta 50 miljoonaa muurahaista kuolisi? Yhtä mitätön tragedia sekin olisi. Miksi ihminen on tärkeämpi kuin muurahainen?
Kymmenen vuotta sitten nuo ajatukseni olisivat kuulostaneet aivan omituisilta. Nyt ne kuulostavat ainoastaan järkeviltä. Ehkä tämä yksinäisyys tosiaan turruttaa niin pahasti että kaikki menettää merkityksensä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet kuitenki hyvä
Ajattelen ihan samalla tavoin kuin aloittaja. Ja ei, minusta ihminen ei ole yhtään sen tärkeämpi kuin muurahainen. En tiedä kuinka ihmiset ajattelivat asioista ennen kristinuskoa, mutta luulen, että sitkeä käsitys ihmisen ylivertaisuudesta on raamatusta lähtöisin. Ainakin suomalaisessa alkuperäisuskonnossa esimerkiksi karhun kaadon jälkeen karhun hengeltä pyydettiin anteeksi, karhun hengen kunniaksi juhlittiin ja henki saatettiin siten takaisin luonnon kiertoon. Ihminen ei ole kokenut itseään luomakunnan kruunuksi vaan osaksi luontoa. Intiaanikulttuurit ovat olleet hyvin samantapaisia.
Minusta "terveen" ihmisen kokemus omasta ylikorostuneesta merkityksestään on jonkinlainen psyykeä suojaava harha. Mantran lailla hoetaan, että jokainen ihminen on tärkeä, mutta kukaan ei taida osata perustella tätä. Jos sen kyseenalaistaa, vastaukseksi saa "Se nyt vain on niin". Minä koen ihmisen ylivertaisuuden tunteen hyvin vastenmielisenä, koska se tuntuu oikeuttavan näiden ihmisten mielissä myös epäeettisen käytöksen.
Minä sanoisin, että aloittaja on kyseenalaistanut asiat terveellä tavalla, mutta suurin osa ihmiskuntaa pitää sitä sairaana.
Niinpä, maailmankaikkeuden mittakaavassa ollaan ihan muurahaisia itsekin. Mitä väliä? Mutta kun tänne kerran ollaan synnytty niin joku kupla on kiva rakentaa, "voi kun minä olen niin tärkeä ja hyvä"! Vaikka todellisuudessa en ole hyvä missään.
Olisiko täällä enää ketään jos oltaisiin otettu asenne, ettei millään ole mitään väliä? Tuskin.
Olisin mieluusti sellainen "normaali", onnellinen, sosiaalinen, reipas ja blaablaa. Voisi taikoa hatusta itselleen jonkin suuren tehtävän ja elämälleen merkityksen. Voisi kuolla tyytyväinen hymy suupielillään, että kyllä nyt on maailma parempi paikka kun minäkin täällä käväisin.
Voi luoja. Tottakai ihminen on paljon arvokkaampi joku muurahainen. Vähän hei järkee näihin ajatuksii nyt. Nyt lähet ihmisten ilmoille ja lopetat tuommoisen turhan kelaamisen. Miten niin millää ei ole mitään välii? Tottakai on väliä.
Pientä perustelua kaipaisi väitteesi...
"Olisiko täällä enää ketään jos oltaisiin otettu asenne, ettei millään ole mitään väliä?"
No tuota, voi olla tyhmä kysymys tämäkin jonkun mielestä, mutta miksi täällä sitten pitää jonkun olla?
Kaipaisin myös viimeiseltä vastaajalta perusteluja siihen, miksi ihminen on tärkeämpi kuin "joku muurahainen".
Tuo mitä puhut on itse asiassa totuus ja monet pakenevat sitä työn tekemisellä, lisääntymisellä, olemalla ajattelematta mitään, matkailemalla, online-peleillä, uskonnolla, huumeilla, seksillä jne. Joillekin tuo ajatuksesi ei tule päähän välttämättä koskaan, mutta ainakin kosmologiaan ja biologiaan tutustumalla nuo ajatukset alkavat hyvin nopeasti pyöriä päässä.
Kaikista naurettavintahan on se, että kaiken maailman mitättömät hallitsijat yrittävät alistaa muita ihmisiä tietämättä, miten täysiä turhakkeita itsekin ovat. Jonkun kerjäläisen pieru ison kaupungin roskiksessa klo 02:32 on ihan yhtä turha/merkittävä kuin vaikkapa Putinin typerät perseilyt.
Kannattaa katsoa sellaista uutta sarjaa kuin True Detective. Siinä käydään yllättävän syvällisesti läpi tätä asiaa.
Onpas naiivia teinifilosofiaa ja angstaamista. Toivottavasti et ole kovin paljon teini-ikää vanhempi.
Eikös se mieli yleensä ala kelaamaan näitä nimen omaan teini / angsti iän jälkeen.
Yksinäisyys johtaa ns. totuuden tajuamiseen. Ei kuitenkaan ole mielekästä/terveellistä ajatella kaiken olevan turhaa, vaan kannattaa hakea omalle elämälle merkitystä esimerkiksi jostain tavoitteellisesta toiminnasta, jos ihmissuhteet eivät suju.