Tuijottelen seiniä, jotka kaatuu hetki mikä hyvänsä päälle. Jee. Kivaa olla arvoton ihminen. Nuorempana jaksoin uskoa, että tämä yksinäisyys loppuu vielä joskus. Nyt hyväksyn vaan hiljaa tilanteen ja itken, kun en muuta voi.
Paskat mulla mitään ystäviä ole...pelkästään ihmisiä, jotka kaataa omat murheensa mun niskaan, yrittää hyötyä rahallisesti tai käyttää muuten hyväkseen. Vihaan elämääni ja ikävöin parempaa tulevaisuutta.
http://www.youtube.com/watch?v=XNNcegYfHqI
Paskat mulla mitään ystäviä ole...pelkästään ihmisiä, jotka kaataa omat murheensa mun niskaan, yrittää hyötyä rahallisesti tai käyttää muuten hyväkseen. Vihaan elämääni ja ikävöin parempaa tulevaisuutta.
http://www.youtube.com/watch?v=XNNcegYfHqI
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koita jaksaa vaan... :)
Pakkohan se on.
Lukuisten nuoruuden itsemurhayritysten jälkeen tulin tulokseen, että en osaa tehdä sitäkään kunnolla, niin jatketaan sitten tätä kahlaamista...
Päivä kerrallaan.
Usko pois, kaksinkin voi olla yhtä masentunut.Jos yhtään lohduttaa?
Uskon kyllä. On tullut joskus seurusteltua.
Päivä kerrallaan.
Et ole arvoton. Oma itsetunto sai kolhun, kun eron jälkeen menin yksin perjantaina baariin. Katsomaan suosikki bändiä, pitkästä aikaa. Mukava ilta jne. Ei tietenkään; eräs ihminen osoitti, että minun paikka on kotona, yksin. Oli kuin isku kasvoille, lähteä baarista kyyneleet silmissä. Katuukoon seinät päälle...
Mitä jos kävisit ulkona pienellä kävelyllä. Tai katsoisit lempielokuvan. Tai söisit jotain mistä pidät. Tuossa tilanteessa, siis masentuneena, pienistäkin asioista saa voimia.
Kiitos. Kävin jo pitkällä kävelyllä. En jaksa keskittyä elokuvaan. Ja ruoka saa mut voimaan pahoin.
Mutta taidan painua nukkumaan. Jos se helpottais.
Hyvä ajatus. Nuku hyvin.
Mielummin yksin kuin paskassa seurassa. Se on hyvä muistaa myös.